Mielestäni Ässien nykytilanteessa huomattavasti ensi kautta mielenkiintoisempi asia on vähän pidemmän tähtäimen sunnitelma. Mestaruus oli edellisen pidemmän tähtäimen suunnitelman tai ainakin pidemmän tähtäimen toimien lopputulema. Viimeksi nostettiin urheilullisuus keskiöön, ajettiin omia ”kultaisia” ikäluokkia liigaan, hankittiin ulkoa pitkän tähtäimen kehittyviä pelaajia, kaapattiin Raumalta pari timanttia, löydettiin Ässien mittakaavassa kovia ulkomaalaisia rakennettuun hyvään runkoon, ajettiin Kivi pitkän kaavan mukaan valmentajan paikalle ja tehtiinpä vallankaappauskin kulisseissa. Kaiken tämän päälle vielä roppakaupalla hyvää onnea ja lopputulos oli suuren unelman täyttymys.
Pienen budjetin seuran mestaruus tai yleensäkin hyvä menestys tarkoittaa vääjäämättä joukkueen hajoamista ja uuden rakentamisen aloittamista. Mestaruus pakkaa luomaan sidosryhmiin vääriä odotuksia tulevaisuuden suhteen ja ainoastaan seuran toimijoiden terävä analyysi ja sen perusteella tehty realistinen suunnitelma tulevaisuudesta takaa seuralle elinkelpoisuuden. Ikävä tosiasia on se, että kerran makeaa maistanut kannattaja ei kovin herkästi innostu alemman kastin väännöistä, jos taustalla ei ole nähtävissä selvää polkua miten tästä taas noustaan 3-5 vuodessa pelaamaan mitaleista. Toisaalta taas rahalla ei Ässien kaltainen seura voi ostaa menestystä edes siinä mittakaavassa, missä se on onnistunut vaikkapa Jokereilta tai Lukolta. Ikäviä esimerkkejä mestaruuskrapulan tuhoamista seuroista ovat HPK ja TPS, HPK:n kohdalla koko seuran tulevaisuus on vaakalaudalla ja TPS taas on ollut yleinen naurunaihe numero yksi jo vuosia. Tällä hetkellä, ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että Ässien tie saattaa hyvinkin olla HPK:n ja TPS:n kaltainen, varsinkin jos nykysuuntainen ajelehtiminen jatkuu.
Urheillulliselta kannalta Ässät on edelleen mestaruuden jälkeisessä välitilassa. Mestaruusjoukkueen avainpelaajista ensi kauden joukkueessa ovat edelleen Ude, Tapsa, Marttinen, Ryan ja Elo. Tästä viisikosta Elo lienee ensi kaudella koko liigankin mittakaavassa aivan kärkipelaaja, Marttinen saattaa olla liigan kärkipakkeja. Sen sijaan loppukolmikko on täysiä kysymysmerkkejä, todennäköisesti varsin kaukana liigan kärkitason pelaajista. Omista nuorista pelaajista Ojamäki, Kärki, Viljanen, Vuorisalo ja Saha ajettiin menneellä kaudella liigan sisään. Kysymys kuuluu, kenellä kehitys jatkuu kohti hyvää liigatasoa, kenellä kehitys hyytyy parin kauteen liigaringissä? Saako Saarela alleen ehjän kesän? Saarela on mielestäni eri kategoriassa kuin ns. omat pojat, koska lähtökohtaisesti hän tuli hakemaan Ässistä ponnistuslautaa isompiin peleihin. Jos ja kun ehjä kesä tulee, Saarela pelannee ensi kaudella Ässissä viimeisen kautensa, joten hän ei auta Ässiä pidemmällä tähtäimellä. Loput nykyisistä sopimuspelaajista ovat täytepelaajia, joita on aina joka joukkueessa.
Pelaajatilanteen ohella myös valmennus on enemmän tai vähemmän auki. Tiedetään toki, että Rocky jatkaa ensi kauden, mutta kuka lähtee luotsamaan Ässiä kohti seuraavaa oikeaa taistelua? Rockyn ruutu on ajaa nuoria sisään ja opettaa heitä urheilijanpolulle, mutta Rockya ei voi nähdä pidemmän tähtäimen ratkaisuna. Perusteena tietysti ikä ja toisaalta myös selkeät puutteet pelintavan rakentamisessa, koskien erityisesti hyökkäyspelaamista. Pelkällä kovalla asenteella ja tiukalla puolustamisella ei tulla voittamaan mitään suurta, toki sillä vältetään täydelliset mahalaskut ja tietyllä tavalla ensi kautta ajatellen tämä on hyvä tilanne. Mutta taustalla on valtavan kokoinen kysymys, kuka Rockyn jälkeen? Pade ei ole vastaus vastuumieheksi ja Härkälän aika ei ole vielä vähään aikaan. Joten nykytiimin ulkopuolelta on haettava. Omista pojista Kotkaniemi voisi olla vaihtoehto, toki liigatasolla vastuuasemassa täysin katsomaton kortti. Kivenmäen Mave on täysin vihreä liigatasolla, mutta Mavella on kuitenkin karismaa ja näytöt tältä kaudelta junioripuolelta hyvät. Onko kuitenkin pakko hakea ulkopuolelta? Joku liigan nykyisistä kakkosmiehistä tai Mestiksen ykkönen? Suurta nimimiestä tänne ei saada ja tulijalla tulisi ehdottomasti olla oma vahva näkemys siitä miten Ässät tulevaisuudessa pelaa.
Pelaaja- ja valmentajatilanne kertoo selvästi sen, että ensi kausi on selvästi välikausi. Kuten myös seuraavakin suurella todennäköisyydellä. Toisin sanoen kaiken pitäisi tähdätä kausille 17-18, 18-19 ja 19-20. Jos oltaisiin NHL:ssä Elo vaihdettaisiin läjään nuoria pelaajia tai varausvuoroja. Marttinen voisi mennä keväällä johonkin kannusta taistelevaan joukkueeseen. Näillä toimenpiteillä meillä olisi hyvässä lykyssä puolitoista joukkueellista nuorta massaa, jota asiantunteva valmennus koulisi eteenpäin. Selvää on, että osa lähtee, ja vieläpä sieltä parhaasta päästä, pois ennen seuraavaa suurta mahdollisuutta. Mutta kuitenkin siinä vaiheessa, kun paluumuuttajista Rynnäs on maalissa, ykkösessä hyökkää Salminen Niemen kanssa, kakkosessa rouhii Jesse, ykköspakkina Heshkan kaksoisolento, olisi rungosta lisätä tähtien rinnalle ”Savinainen”, ”Huhtala”, ”Taimi”, ”Ude” ja ”Tapsa”. Näin kolmen-neljän laihan vuoden jälkeen olisi taas muutama todella mukava kausi. Ässien tapauksessa joukkueen rakentamisessa kaikki kaikessa on ajoitus, satsata kannattaa vain silloin kun pohjat ovat kunnossa. Tietyllä tapaa Lindell ja todennäköisesti myös Saarela menivät Ässien kannalta hukkaan, koska muu joukkue ei mahdollistanut pelaamista kärkisijoista. Toki se, että Ässät antaa rohkeasti mahdollisuuksia lahjakkuusille on arvo sinällään ja todennäköisesti takaa sen, että näitä Lindeitä ja Saareloita siirtyy Poriin myös tulevaisuudessa.
Nyt huhuissa liikkuvat Kupariset, Ahoset, Ben-Amorit kertovat aivan toista kieltä. Kalliita vanhoja raakkeja, joihin sidotut rahat ja pelipaikat tarkoittavat käytännössä nuorten muroihin kusemista. Ei tänä päivänä nuori lupaus pelaa maila- ja verkkaripalkalla, vaan sekä pelipaikka että palkka pitää olla kunnossa. Lyhyellä tähtäimellä nuorien kanssa voi olla niin, että ensi vuonna ei olla säälissä, mutta pidemmän päälle kehäraakkien kanssa saadut sijoitukset 8-12 on aivan turhia ja erittäin kalliita. Nyt on rakentamisen aika ja rakennettaessa täytyy ensi tehdä perustat kuntoon, olohuoneet tapetit valitaan sitten myöhemmin.
Pienen budjetin seuran mestaruus tai yleensäkin hyvä menestys tarkoittaa vääjäämättä joukkueen hajoamista ja uuden rakentamisen aloittamista. Mestaruus pakkaa luomaan sidosryhmiin vääriä odotuksia tulevaisuuden suhteen ja ainoastaan seuran toimijoiden terävä analyysi ja sen perusteella tehty realistinen suunnitelma tulevaisuudesta takaa seuralle elinkelpoisuuden. Ikävä tosiasia on se, että kerran makeaa maistanut kannattaja ei kovin herkästi innostu alemman kastin väännöistä, jos taustalla ei ole nähtävissä selvää polkua miten tästä taas noustaan 3-5 vuodessa pelaamaan mitaleista. Toisaalta taas rahalla ei Ässien kaltainen seura voi ostaa menestystä edes siinä mittakaavassa, missä se on onnistunut vaikkapa Jokereilta tai Lukolta. Ikäviä esimerkkejä mestaruuskrapulan tuhoamista seuroista ovat HPK ja TPS, HPK:n kohdalla koko seuran tulevaisuus on vaakalaudalla ja TPS taas on ollut yleinen naurunaihe numero yksi jo vuosia. Tällä hetkellä, ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että Ässien tie saattaa hyvinkin olla HPK:n ja TPS:n kaltainen, varsinkin jos nykysuuntainen ajelehtiminen jatkuu.
Urheillulliselta kannalta Ässät on edelleen mestaruuden jälkeisessä välitilassa. Mestaruusjoukkueen avainpelaajista ensi kauden joukkueessa ovat edelleen Ude, Tapsa, Marttinen, Ryan ja Elo. Tästä viisikosta Elo lienee ensi kaudella koko liigankin mittakaavassa aivan kärkipelaaja, Marttinen saattaa olla liigan kärkipakkeja. Sen sijaan loppukolmikko on täysiä kysymysmerkkejä, todennäköisesti varsin kaukana liigan kärkitason pelaajista. Omista nuorista pelaajista Ojamäki, Kärki, Viljanen, Vuorisalo ja Saha ajettiin menneellä kaudella liigan sisään. Kysymys kuuluu, kenellä kehitys jatkuu kohti hyvää liigatasoa, kenellä kehitys hyytyy parin kauteen liigaringissä? Saako Saarela alleen ehjän kesän? Saarela on mielestäni eri kategoriassa kuin ns. omat pojat, koska lähtökohtaisesti hän tuli hakemaan Ässistä ponnistuslautaa isompiin peleihin. Jos ja kun ehjä kesä tulee, Saarela pelannee ensi kaudella Ässissä viimeisen kautensa, joten hän ei auta Ässiä pidemmällä tähtäimellä. Loput nykyisistä sopimuspelaajista ovat täytepelaajia, joita on aina joka joukkueessa.
Pelaajatilanteen ohella myös valmennus on enemmän tai vähemmän auki. Tiedetään toki, että Rocky jatkaa ensi kauden, mutta kuka lähtee luotsamaan Ässiä kohti seuraavaa oikeaa taistelua? Rockyn ruutu on ajaa nuoria sisään ja opettaa heitä urheilijanpolulle, mutta Rockya ei voi nähdä pidemmän tähtäimen ratkaisuna. Perusteena tietysti ikä ja toisaalta myös selkeät puutteet pelintavan rakentamisessa, koskien erityisesti hyökkäyspelaamista. Pelkällä kovalla asenteella ja tiukalla puolustamisella ei tulla voittamaan mitään suurta, toki sillä vältetään täydelliset mahalaskut ja tietyllä tavalla ensi kautta ajatellen tämä on hyvä tilanne. Mutta taustalla on valtavan kokoinen kysymys, kuka Rockyn jälkeen? Pade ei ole vastaus vastuumieheksi ja Härkälän aika ei ole vielä vähään aikaan. Joten nykytiimin ulkopuolelta on haettava. Omista pojista Kotkaniemi voisi olla vaihtoehto, toki liigatasolla vastuuasemassa täysin katsomaton kortti. Kivenmäen Mave on täysin vihreä liigatasolla, mutta Mavella on kuitenkin karismaa ja näytöt tältä kaudelta junioripuolelta hyvät. Onko kuitenkin pakko hakea ulkopuolelta? Joku liigan nykyisistä kakkosmiehistä tai Mestiksen ykkönen? Suurta nimimiestä tänne ei saada ja tulijalla tulisi ehdottomasti olla oma vahva näkemys siitä miten Ässät tulevaisuudessa pelaa.
Pelaaja- ja valmentajatilanne kertoo selvästi sen, että ensi kausi on selvästi välikausi. Kuten myös seuraavakin suurella todennäköisyydellä. Toisin sanoen kaiken pitäisi tähdätä kausille 17-18, 18-19 ja 19-20. Jos oltaisiin NHL:ssä Elo vaihdettaisiin läjään nuoria pelaajia tai varausvuoroja. Marttinen voisi mennä keväällä johonkin kannusta taistelevaan joukkueeseen. Näillä toimenpiteillä meillä olisi hyvässä lykyssä puolitoista joukkueellista nuorta massaa, jota asiantunteva valmennus koulisi eteenpäin. Selvää on, että osa lähtee, ja vieläpä sieltä parhaasta päästä, pois ennen seuraavaa suurta mahdollisuutta. Mutta kuitenkin siinä vaiheessa, kun paluumuuttajista Rynnäs on maalissa, ykkösessä hyökkää Salminen Niemen kanssa, kakkosessa rouhii Jesse, ykköspakkina Heshkan kaksoisolento, olisi rungosta lisätä tähtien rinnalle ”Savinainen”, ”Huhtala”, ”Taimi”, ”Ude” ja ”Tapsa”. Näin kolmen-neljän laihan vuoden jälkeen olisi taas muutama todella mukava kausi. Ässien tapauksessa joukkueen rakentamisessa kaikki kaikessa on ajoitus, satsata kannattaa vain silloin kun pohjat ovat kunnossa. Tietyllä tapaa Lindell ja todennäköisesti myös Saarela menivät Ässien kannalta hukkaan, koska muu joukkue ei mahdollistanut pelaamista kärkisijoista. Toki se, että Ässät antaa rohkeasti mahdollisuuksia lahjakkuusille on arvo sinällään ja todennäköisesti takaa sen, että näitä Lindeitä ja Saareloita siirtyy Poriin myös tulevaisuudessa.
Nyt huhuissa liikkuvat Kupariset, Ahoset, Ben-Amorit kertovat aivan toista kieltä. Kalliita vanhoja raakkeja, joihin sidotut rahat ja pelipaikat tarkoittavat käytännössä nuorten muroihin kusemista. Ei tänä päivänä nuori lupaus pelaa maila- ja verkkaripalkalla, vaan sekä pelipaikka että palkka pitää olla kunnossa. Lyhyellä tähtäimellä nuorien kanssa voi olla niin, että ensi vuonna ei olla säälissä, mutta pidemmän päälle kehäraakkien kanssa saadut sijoitukset 8-12 on aivan turhia ja erittäin kalliita. Nyt on rakentamisen aika ja rakennettaessa täytyy ensi tehdä perustat kuntoon, olohuoneet tapetit valitaan sitten myöhemmin.