Mutta vielä kerran tästä 'Jalonen teki HIFK:sta urheilullisen organisaation' -jutusta, josta aikaisemmin kirjoitettiin. Minä (minäminäminä...heh) luulen, että organisaatio oli jo tehnyt tämän korjausliikkeen nimittämällä Tom Nybondasin Penan tilalle. Jalonen varmasti auttoi asiaa, mutta en osaa nähdä häntä tämän 'ryhtiliikkeen' alkuunpanijana.
Onhan tässäkin varmasti totta toinen puoli. Toisaalta, Nybondas oli tullessaan täysin märkäkorva Liigajoukkueen kokoajana. Juuri Jalosen kaltainen kokenut ja määrätietoinen kaveri oli juuri oikea valinta "vihreän" Nybarin rinnalle.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta oma käsitykseni on, että UTJ ei ole jokapäiväisessä kanssakäymisessä joukkueen kanssa. Näin ollen organisaation vaikutusmahdollisuudet pelaajien "tekemiseen" ovat lopulta aika pienet. Näin ollen vastuu jää valmennukselle. Ja tullessaan IFK:hon Jalonen opetti jätkät mm. syömään oikein, toki apuna oli myös kokenut velho, Harri Hakkarainen. Moni sai Jalosen jo ekalla kaudella kroppansa parempaan kuosiin pelkällä ruokavalion muutoksella. Mun mielestä on aika uskomatonta, että ammattilaisurheilussa on vielä 2000-luvulla paljon urheilijoita, jotka eivät ole tietoisia kohtuullisen yksinkertaisista omaa suoritusta parantavista keinoista ja oheistoiminnasta. Hampurilaiset, sipsit ja limut ovat maistuneet pelikauden aikana liian hyvin ja jokainen joka on vähänkään tietoinen niiden vaikutuksesta kehoon tietää, ettei ne ainakaan energiaa lisää. Että siinä mielessä organisaation ammattilaistuminen pelaajatasolla on hyvinkin pitkälle KJ:n ansiota. Officen puolelta on sitten varmasti annettu selkeät ohjeet, miten pelaajat noin yleensä käyttäytyvät ja edustavat seuraa.
Ei tässä kukaan Jalosen päälle mitään sädekehää ole asettamassa, mutta pitää kuitenkin ottaa huomioon ne olosuhteet, missä KJ:kin on operoinut. Hän on kohdannut asioita, joihin ei kuvitellut Liigajengissä enää törmäävänsä. Hän on joutunut kiristämään kuria, kun vapaapäivien jälkeen kävi ilmi tiettyjä asioita. Hän on joutunut kädestä pitäen opettamaan pelaajille tiettyjä asioita, joiden kuvitteli jokaisen jo osaavan jne. Tämä kaikki on pois "oikeasta" valmentajan työstä. Varmasti haasteellista valmentajalle, mutta myös palkitsevaa, kun näkee muutoksen pelaajistossa. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä ja niin paljon kuin muakin ärsyttää Jalosen hokema "tämä on pitkä matka"-jargoni, on hän siinä osittain oikeassa. Ja kyllähän Jalonen onnistui muuttamaan IFK:n peliä tällekin kaudelle positiiviseen suuntaan, miksei hän kykenisi tekemään niin ensi kaudellekin?
Koko jengihän paskoi alleen pleijareissa, mukaanlukien päävalmentaja Kari Jalonen esikuntineen. Ei siitä pääse mihinkään. Se hetki, kun HPK teki neljännessä pelissä av-maalin ja kavensi tilanteeksi 2-3, on yksi kammottavimmista hetkistä koko kauden aikana, jollei ylivoimainen ykkönen. Siinä vaiheessa tiesin, että todella monen asian on täytynyt pelaajien pään sisässä muuttua, jotta se käännetään vahvuudeksi. Niin ei sitten enää käynytkään...
Tiettyjä asioita käydään aivan varmasti läpi myös valmennuksen kanssa ja analysoidaan tarkasti, mikä meni pieleen ja ennen kaikkea, miten ne voidaan poistaa ja kehittyä edelleen. Jos tästä jotain positiivista hakee, niin siksi kai voidaan laskea se suuri pettymys, jopa shokki, mitä putoaminen HPK:lle aiheutti. Sen luulisi antavan voimaa ja motivaatiota tehdä asiat vieläkin paremmin ja treenata kovaa ensi kautta silmällä pitäen.