San Jose Shark #50
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Edelleen jankkaan tätä samaa asiaa uudelleen ja uudelleen näistä "huippusnaippereiden" ihailuista. Niillä tehdyillä pisteillä, eli tehdyillä maaleilla ja syötöillä, ei ole juurikaan mitään väliä, jos vaakakupissa toisella puolella on liikaa miinuksia. Silloin ei peluri ole ollut millään muotoa sopimuksensa arvoinen, ei lähellekään.
Tämänkaltainen sädekehä jäi taas vain loistamaan muutaman pelurin pistepörssin kärkisijojen sijoituksien ansiosta. Jos miehiä viedään tasakentällisin kuin pässiä narussa, niin ei peluri ole juuri minkään arvoinen seuralle pikemminkin päinvastoin.
Kentällisessä on neljä muutakin pelaajaa, joiden rooliin (jos joukkue on oikein roolitettu) kuuluu "paikata" tämän yhden huippumaalintekijän mahdollista puolustushaluttomuutta. Maalintekijöitä voi olla vain yksi kerrallaan, mutta puolustuspään pelaamisesta vastuun kantaa kentällinen kokonaisuutena. Ei mm. Teemu Selännettä tai Pavel Burea tunnettu parhaina vuosinaan minään oman pään luutana, joka tarjoili vastustajille puutavaraa omassa päässä tai muutoin aktiivisesti kantoi vastuuta puolustuspelaamisesta.
Rannarin asenne ja sen hedelmät näkyvät oikein hyvin mm. Suomen maajoukkueessa: joukkueessa on neljä kentällistä tyypillisiä kolmosketjun työmyyriä, jotka puolustavat kyllä tunnollisesti ja raatavat kiekottomana rikkomassa vastustajan hyökkäyssommitelmia, mutta sen sijaan joukkueesta ei löydy ensimmäistäkään maaliahnetta sniperia. Ässien rosteri on ollut pitkälti samanlainen, tosin niitä maajoukkuetason pelaajia ei vain ole juuri näkynyt.