Koska otteet kaukalossa on pelien reaaliaikaista seurantaa, ajattelin kirjoittaa ajatukseni tähän ketjuun.
Vaikka Lukko kampeaisi tiensä puolivälieriin ja jopa välieriin, tyytyväinen ei voi olla sillä kausi muistuttaa liikaa Risto Dufvan aikaa. Mestaruuden uusiminen on vielä mahdollista, eikä kukaan odottanut Lukon marssivat viime kauden tapaan voitosta voittoon, mutta arjen peliesitysten piti olla tasaisen laadukasta ja nousujohteista, mutta pelin taso vaihtelee jopa saman vaihdon aikana.
Mitä muuta odotin tältä kaudelta?
– Peli-identiteettiä, jossa näkyy päävalmentajan sisäänajo sillä tämän merkitystä urheilujohtaja korosti.
– Yksilöiden kehitystä: Petmanin nousevan viime kevään isosta ratkaisijasta koko kauden yleisratkaisijaksi, Mattilan nousevan selväksi ykkössentteriksi ja Lehtisen näyttävän pelaavansa väärässä sarjassa.
– Edellä mainittujen yhdistelmän: nuorten nousevan vakiokokoonpanoon.
– Hyviä uusia hankintoja.
Mitä olen nähnyt:
– Peli-identiteetin, josta kukaan ei tunnu tietävän yhtään mitään. Vähiten nuuska huulessa penkin takana oleva päävalmentaja.
– Petmanin taantuneen ratkaisijasta kokoonpanon täytemieheksi, sentteri Mattilan heikon keskushyökkäämisen ja laitahyökkääjien nappisyötöistä lauotut lukuisat ohilaukaukset, sekä luukkua avaavan viime kauden parhaan maalivahdin.
– Yhden viime kauden juniorin nousun vakiokokoonpanoon ja senkin vasta kevätkaudella.
– Huonoja uusia hankintoja. Se on totta, ettei ulkomaalaisten rooli tarvitse olla enää selkeä ykköskorin vahvistus niin kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta Abtin ja Hagan paikka ei pitäisi olla Lukon kaltaisessa joukkueessa. Kotimaisista Kainulainen on ollut täysin näkymätön.
Mitä en olisi halunnut nähdä?
– Maaliskuun peliesityksiä, Lehtisen korvaavaa maalivahtia, Mattilan jatkosopimusta ja pudotuspelien ensimmäistä kierrosta.
Toivottavasti myös päävalmentajan onnistuminen arvioidaan ihan todella. Edellä mainitsin peliesitykset ja -identiteetin, mutta päävalmentajalla täytyy olla jääkiekon ymmärtämisen lisäksi myös johtamisen taitoa. En epäile Virtasen ymmärrystä jääkiekosta, mutta keittiöanalyytikon havaintoni perusteella hänestä tulee mieleen olympiahiihtoa kommentoiva äärirasittava Toni Roponen. Teoreettista tietoa varmasti löytyy, mutta pitäisi olla myös taitoa kanavoida se konkreettiseksi osaamiseksi. Sitä ei kentällä ole näkynyt kuin vuodenvaihteen voittoputken aikana. Seurahistorian pisin voittoputki ei tarkoita yhtään mitään, jos hallitsevan mestarin peli on pudotuspelien kynnyksellä tällä tasolla.