Jos erotetaan rangaistusmetodi koskemaan vain "auvisia" (joukkosurmaajia), mihin tällöin vedetään se raja, millainen teko katsotaan joukkosurmaksi? Voidaanko kategorisesta laskea perhesurmatkin tällaiseen luokkaan kuuluvaksi - tosin ne päättyvät useimmiten tekijän itsemurhaan, kuten varsin usein joukkosurmatkin - vai rakennettaisiko perhesurmille oma kategoriansa, nykyäänhän nekin tavallaan ovat poikkeavia rikoksia, vaikka perheväkivallan myötä menneinä vuosikymmeninä onkin kuollut enemmän ihmisiä kuin nykyään? Suurempi ongelma minusta olisi tällaisessa rangaistusmetodissa se, että en usko kovinkaan monessa tapauksessa sen hillitsevät tekijöitä juurikaan. Miksi en usko? Siksi, koska suurin osa tekijöistä on tavalla tai toisella häiriintyneessä mielentilassa, olleet joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa, joten he elävät "eri maailmassa" kuin muut ihmiset, jolloin heidän on kenties vaikea edes ymmärtää sitä, että tekonsa koskettavat rangaistuksenmuodossa myös läheisiään.
Esitin edellisessä viestissäni spekulatiivisen kysymyksen: Oikeammin voidaankin kysyä, että kuinka moni henkisesti terve ihminen on kokenut niin suurta vihaa jotain tahoa kohtaan, että seurauksesta huolimatta olisi valmis väkivallantekoihin?
Psyykkisesti terve ihminen hyvin harvoin kokee niin suurta vihaa ketään kohtaan, että ryhtyisi esim. joukkosurmaajaksi tai sarjamurhaajaksi. Sen sijaan henkisesti häiriintynyt voi olla tilassa, jossa lopullinen "napsahdus" voi tulla nopeasti, ja tällöin hän voi syyllistyä joukkosurmaan harkitsematta sen seuraamuksia. Hän ei välttämättä huomioi sitä, että rangaistus ulotettaisi kolmanteen osapuoleen (olettamus, että tällainen rangaistusmetodi olisi käytössä), vaan hän voi tehdä väkivallanteon harkitsematta kaikkia seuraamuksia - hän pitää tekoaan oikeutettuna. Jokainen voi päätellä, että onko minkäänlainen rangaistus hillitsevä, jos tekijä pitää tekoaan oikeutettuna. Tarvittaessa aseeksi sitten käy mikä tahansa veitsistä ampuma-aseisiin, jos ampuma-asetta ei ole saatavilla veitsin ja miekoinkin saa ihmisiä lahdattua tarvittaessa, vrt. Japanin ja Kiinan tapaukset, joissa kummassakin maassa on tämän vuosituhannen puolella tapettu useita ihmisiä kerralla vain ja ainoastaan veitset ja miekat aseina. Kiinan tapauksessa uhreina taisivat olla tosin lapset.
Minusta joukkosurmat ovat tulleet lopullisesti osaksi yhteiskuntaamme. Niitä voi koettaa harventaa yhteisöllisyydellä ja resurssien oikeinkohdentamisella (esim. sosiaali- ja terveystoimi ja poliisi) mutta en usko, että minkäänlainen rangaistusmuoto pystyy lopettamaan niitä kokonaan. Mutta toisaalta olisin valmis panostamaan niiden ehkäisyyn esim. ennaltaehkäisevän hoito- ja sosiaalityön kautta, poliisin resursseja kohdentamalla ja tarv. lisäämällä. Se olisi jo hyvä asia, jos alakoulusta tai tarhasta lähtien yhteiskunta kykenisi ohjaamaan syrjäytymisvaarassa olevat lapset "oikealle tielle". Suomessa syrjäytyy - tai Harkimon sanojen mukaan, jos muistan oikein, syrjäytetään - vuosittain aivan liian monta lasta ja nuorta, ja ikävä kyllä nämä lapset ja nuoret ovat potentiaalista kasvualustaa tuleville epätoivoisille joukkosurmien tekijöille. Jos elät kymmenen tai viisitoista vuotta "osattomana", osaatko ajatella tekojesi seuraamuksia rationaalisesti?
Olen elämäni aikana tutustunut paremmin jopa kymmeniin nuoriin aikuisiin jotka kärsivät eriasteisista mt-ongelmista, ja ikävä kyllä osa heistä on sillä rajalla, että milloin napsahtaa. En väitä, että tässä joukossa olisi yhtään "auvista", mutta on ihmisiä, jotka ovat kaikella tavalla syrjäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä sellainen ihminen välttämättä kykene rationaaliseen ajatteluun, ei hän ymmärrä tekojensa seuraamuksia - ei etenkään jos elämään kuuluu päihteitä ja pillereitä sekaisin.
No, viestini loppu meni vähän ohi aiheen mutta ehkäpä siitä on jotain siementä löydettävissä tukemaan omaa ajatustani sen suhteen miksen usko edes spekulatiivisesti "laajennetun rangaistuksen" toimivuuteen.
vlad.
edit: Olit muokannut tekstiäsi oman viestini kirjoittamisen aikana. Pohdiskelen sitä tarkemmin huomenissa, jos muistan. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi voisin todeta, että en kannata kolmannen osapuolen rankaisemista missään tapauksessa, en edes siten, että esimerkillisesti se voisi saada aikaan sen ettei joku tee vastaavaa tekoa toisaalla. Toisaalta kuten yllä kirjoitin, tarpeeksi pahoin henkisesti häiriintynyt ihminen ei välttämättä välitä toisista juurikaan, tai jos hän pitää tekoaan oikeutettuna, riittääkö mikään uhkatekijä estämään teon suorittamista. Kysehän on vain spekulaatioista, mehän emme voi koskaan tietää varmuudella sitä, että kuinka monta mahdollista rikosta rangaistus x estää. Voimme vain olettaa, että se voi estää x määrän rikoksia (joukkosurmia tms.)
Viimeksi muokattu: