@BOL Kirjoituksestasi saa pienen ristiriitaisen tunteen. Aiemmin olet kirjoitellut paljon, ettei kapteenilla ole/voi olla niin suurta merkitystä todellisuudessa. Tai niillä natsoilla. Olen tästä isosti eri mieltä.
Tale sai paljon lokaa niskaan, kun oli kapteeni. Tämä osaltaan myös siksi, että pelillinen taso ei riittänyt aina edes avaukseen. Millä tavalla kapteeni pystyy nostamaan henkistä tasoa ryhmässä, jos ei pelillisesti edes pääse siihen tasoon mikä on vaade. Olemalla positiivinen kundi kopissa? Kehumalla? Se henkinen oli sitten motivointi, tsemppaaminen yms pitäisi konkretisoitua sinne kentälle kapteenin myötä. Tämän myös valmennusjohto vihdoin ymmärsi.
Itse en nähnyt noita yläfemmoja minään lapsellisena eleenä. Peli oli ollut kaikilta osin heikko ja ei vain lähtenyt. Vähän samanlainen ele, kuin aiemmin pelsu pelaajan nimen tarkistus selästä. Rentoutta on tullut peliin ja se joukkueessa näkyy Jorstin natsojen myötä. Tulokseen vaikuttaa tällä hetkellä suuresti myös moni muukin asia.
En todellakaan ole kirjoittanut, että kapteenilla ei ole mitään merkitystä. Kirjoitin näin:
Mun pointti tässä on se, että sillä kapteenilla on mun nähdäkseni suurempi merkitys silloin, kun kapteeniksi valittu henkilö aiheuttaa ihmisissä ennemminkin negatiivisia kuin positiivisia fiiliksiä. Silloin se merkitys voi olla todella iso. Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta omilta pelivuosiltani. Ja silloin kapteeni oli nimenomaan joukkueen paras pelaaja. Harmi vain, että hän edusti ihmisenä kaikkea sitä, mitä kapteenin ei pitäisi joukkuelajissa edustaa. Mä näen, että jos kokemukset kapteenin persoonasta ja toiminnasta yleisesti ovat positiiviset tai vähintään neutraalit, merkitys yksittäisille pelaajille ei ole kovinkaan suuri. Jollekin kapteenilla ei ole käytännössä mitään väliä, kunhan saa/pystyy tehdä oman duuninsa rauhassa ja jollekin toisella merkitys on suurempi. Joku tarvitsee jonkun esikuvan tai näennäisen auktoriteetin saadakseen itsestään parasta irti, joku toinen ei tarvitse lainkaan.
Tilanne muuttuu aika olennaisesti, kun ollaan kentällä ja erityisesti ottelun ratkaisuhetkillä ja kapteeni pelaa tyhmästi, koska on itse turhautunut. Ja itse asiassa ajattelen niin, että tämä koskee kaikkia kokeneita pelaajia, ei pelkästään kapteenia. Mutta kapteenius ei todellakaan ole mikään lieventävä asianhaara.
Ihmiset kokevat kapteeniuden hyvinkin eri tavalla. Monet täällä odottavat, että pelillinen panos pitää olla TOP3- luokkaa, minä taas odotan kapteenilta ennen kaikkea johtamistaitoja ja henkistä viileyttä tiukoissa paikoissa. Mulle kapteeni on se, joka poistuu viimeisenä, kun talon seinät palaa jo. Mulle kapteeni on henkilö, joka aidosti laittaa joukkueen edun oman itsensä edelle. Henkilö, jota kuka tahansa uusikin pelaaja uskaltaa lähestyä ilman ylimääräistä jännitystä omana itsenään, olipa asia mikä tahansa.
Kysyit, millä kapteeni pystyy nostamaan henkistä tasoa, vaikka ei ole edes kokoonpanossa? Tämä on tietysti hyvin yksilöllistä, mutta uskoisin, että ammattilaispelaajille sen kapteenin pelilliset suoritukset ovat paljon pienemmässä roolissa kuin faneille, koska ammattiin kuuluu erilaiset pelilliset vaiheet ja myös kilpailutilanteet. Tätä tukee myös muutamat keskustelut entisten pelaajien kanssa. Kapteenihan voi olla tilapäisesti loukkaantunut ja silloin sen kapteenin roolin jakaa varakapteenit. Tässä nyt ei kuitenkaan olla yhdenkään HIFK:n kapteenin osalta kyse siitä, että kapteeni olisi selkeä pelillinen rasite ja hänellä on vain suojatyöpaikka.
Sekin taas voi myös toimia erinomaisena henkisen tason nostona muille, että kapteeni tekee hommia ihan samalla tavalla tunnollisesti ja ammattimaisesti, vaikka ei aina kokoonpanoon mahdukaan. Ja jos nyt ihan tosissasi Tallbergista haluat puhua, minkä arvon antaisit Tallbergin kapteeniudelle siitä viime kauden noususta, joka alkoi juuri ennen joulutaukoa ja jolloin HIFK pelasi 16 peliä putkeen jäämättä kertaakaan täysin ilman pisteittä. Tallberghan oli joukkueen kapteeni koko tuon ajan, vaikka oma kausi ei todellakaan ollut helppo tai hyvä. Enkä väitä, että se johtui nimenomaan Tallbergista, mutta ei sitä Tallbergin kapteeniutta voi täysin sivuuttaakaan, koska se ei satu kuulumaan omaan agendaan.
Tässä Lehterän viikonlopussa on ollut kyse mun silmiini Lehterän turhautumisesta, joka taas on johtunut jostain. Oletan, että koska pelaaminen ei ollut ihan parhaalla tasolla, turhautuminen on siitä lähtöisin. Mikä on ihan luonnollista ja minkä myös ymmärrän. Mutta se ei todellakaan ole merkityksetöntä, miten sen turhautumisen käsittelee ja mihin sen purkaa. Kuten jo aiemmin todettua, kyse lienee nyt vain yksittäisistä tilanteista. Mutta kai niitä silti saa arvostella?
Kun huomioidaan HIFK:n tämän kauden track record loppujen sulamisista ja niistä aiheutuneet pistemenetykset, Lehterän turha kamppijäähy ja siitä seurannut käytöskymppi olivat oikeasti aivan järjettömän tyhmiä ratkaisuja. Toki hienoa, että kapteeni Lehterä omaan jengiinsä luotti sen verran, että tiesi muiden hoitavan homman himaan. Pidän kuitenkin mahdollisena, että hän ei kuitenkaan siinä tilanteessa ajatellut ihan hirveästi seurauksia, vaan antoi vain tunteen viedä. Ja kuten aiemmin kirjoitin, perjantain jäähy tuli myös helposti, mutta älä anna mahdollisuutta viheltää. Sääntökirjan mukaan se oli jäähyn paikka. Sen jäähyn voi vielä laskea työtapaturmaksi, mutta sitä vihellyksen jälkeistä laukomista taas ei oikein voi. Se oli tietoinen valinta ja kai sillä haluttiin provosoida vastustajaa. Mutta silti se oli tyhmä teko. Jälkikäteen voidaan myös todeta, että vastustaja ei siitä myöskään provosoitunut niin, että siitä olisi ollut meille mitään hyötyä. Se, että Lehterä nyt sattuu olemaan joukkueen kapteeni, tekee asiasta mun kirjoissani vielä raskauttavamman. En näe, että Teemu Tallberg voisi päätyä moiseen ratkaisuun vihellyksen jälkeen, vaikka voisi vahingossa moisen jäähyn ottaakin. Melartin taas voisin hyvinkin kuvitella vastaavaan syyllistyä, koska hänellä on lyhyt sytytyslanka ja tunne voi välillä viedä. Kapteenius tuo vastuuta ja kapteeni näyttää aina esimerkkiä, vaikka se ei muihin pelaajiin varsinaisesti vaikuttaisikaan.
Se Pelsun pelaajan nimen kurkistus oli oikeasti hauska ja osoitti, että Lehterällä on tilannetajua ja ymmärtää tilannekomiikan päälle. Eiliset läpyt Komarovin kanssa 0-3 tilanteessa taas oli vähän sellaista noloa pullistelua ja vääränlaista ylimielisyyttä. Joo, ei sitä kannata liian vakavasti ottaa, mutta kyllä keskittyminen oli väärissä asioissa. Tossa kohtaa itse olisin ottanut ennemmin vittuuntuneet yrmistelyn Lehterältä kuin ylimieliset virnistelyt. Mutta se on nyt jo taakse jäänyttä elämää ja seuraava peli on uusi mahdollisuus. Johtavien pelaajien pitää keskittyä olennaiseen ja edistää joukkueen voittamista. Ja tämä koskee ihan jokaista.