Eipä oikein hyvältä näytä Nevalaisen tilanne. Harmi sinänsä, koska ainakin niissä parissa pelissä jotka tänä syksynä olen nähnyt, pelasi Nevalainen varsin kelvollisesti. Vähän nyt kuitenkin epäilyttää että näinköhän Nepin polvesta enää pelikelpoista saadaan. Jos polvi ei ole kunnossa, niin lähes väistämättä se näkyy myös pelitilanteissa tietynlaisena ylivarovaisuutena. Toivotaan kuitenkin, että mies vielä kaukaloissa kauden aikana nähdään.
Vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että pakistossa on miehiä vähintäänkin tarpeeksi, mutta niin niillä ongelmilla näyttää olevan taipumusta kasaantua. Pakkeja on siirtynyt sairasketjuun aika kovaa tahtia. Näyttää siltä, että pakkiostoksille on pakko lähteä. Omista junnuista ei Mestis-tasoisia pakkeja taida olla nostettavissa.
Tästäpä päästääkin aiheeseen, joka on jo pidempään askarruttanut omaa mieltäni. Miksi meillä ei nouse omia pakkikasvatteja edustusjoukkueeseen? Immonen-Turunen-Nevalainen sukupolven jälkeen Esa Lehikoinen ja Ville Väänänen taitavat olla ainoat omat kasvatit, jotka ovat edustuksen pakistoon nousseet. Ossi Karhunen kai on jollain lailla laskettava kasvatiksi myös, mutta hän pelaa nyt RoKissa. Kalle Kaijomaakin tietysti, mutta täältä B-junnuna lähtiessään oli vielä hyökkääjä. Tietysti on helppo sanoa, että omille kasvateille ei anneta tarpeeksi vastuuta, mutta toisaalta hyökkääjiä on lähes joka vuosi noussut junnuista edustuksen kokoonpanoon. Pakkejakin on kesän try-outeilla ollut mukana, mutta kokoonpanoon ei ole ollut asiaa. Eli eikö meillä siis osata junnuissa valmentaa pakkeja. Kuitenkin entisiä edustusjoukkueen pakkeja on valmennushommissa junnujenkin puolella, joten luulisi tietotaitoa löytyvän. Eli mistä homma kiikastaa? Pistetäänkö kaikki lahjakkaimmat aina pikkujunnuista asti hyökkääjiksi, vai menetetäänkö kenties lahjakkaimmat muihin seuroihin ennen kuin mahdollisuutta edustusjoukkueesen edes on?
