Nyt en puhu mistään tietystä seurasta. Junioriurheilussa seuran suosio ja menestys perustunee ainakin kolmeen seikkaan: 1) harrastuksen hinta, 2) harrastuksen hauskuus ja 3) harrastuksen urheilullinen laatu. Kaikki liittyvät toisiinsa, koska esim. lajin kalleutta on helpompi sietää, jos arvot ja urheilu ovat kunnossa. Kukaan ei halua kallista ja huonoa. Hinta huolettaa lähinnä maksajia eli vanhempia, joten ei siitä sen enempää. Tässä on parempi puhua hauskuudesta ja urheilusta, joita vastaan en koskaan ole kuullut kenenkään olevan, en edes niiden, jotka vievät pois hauskuuden ja urheilun. Mikä vie pois fiiliksen ja hauskuuden? Monikin asia, mutta usein homma liittyy jääkiekossa reilun pelin puuttumiseen. Kissa pöydälle. Toimihenkilöiden ja ennen kaikkea isävalmentajien pojat pelaavat monessa seurassa enemmän, pelaavat parempien pelaajien kanssa, saavat treenata seurassa enemmän, saavat enemmän seuravalmentajien huomiota yms. ilman, että erilainen kohtelu perustuu edes pelaajan tasoon. Tämä on kokemukseni mukaan suomalaisen jääkiekon syöpä, Joensuun tilanteesta en osaa sanoa. Kun kaverit tulevat murrosikään vaihtuu lapsen naiivius teinivitutukseen, kun esim. valkun poika vieressä saa erityiskohtelua. Lopettamisaallot eivät aina johdu siitä, että heikko aines ei jaksa enää treenata. Urheilullinen laatu liittyy edelliseen. Jos tietoa, tsemppiä ja treeniä jaetaan harvoille ja valituille, ei varmaankaan ole yllättävää, että moni tippuu pois maailman vaikeimmasta pallopelistä.