Ilves oli pitkään taloudellisesti aivan paskasti johdettu seura kunnes ei sitten enää ollutkaan. Mitä ilmeisimmin historian painolasti ei olekaan ikuinen, vaan asiaan voi itse vaikuttaa hoitamalla hommat paremmin.
Tähän vain sellainen huomio, että Ilves on todella suuri seura. Sillä on paljon kannattajia ja tukijoita. Seuraa johdettiin pitkään huonosti, nyt hyvällä johtamisella potentiaali on saatu hyödynnettyä. Ilveksen asema Tampereella on huomattavasti vankempi kuin Jokereiden pk-seudulla.
Se, mikä tässä Jokereiden paluussa Liigaan minua kiinnostaa, on, mitä uutta on keksitty taustoille. Mikä on se viisasten kivi, jolla talous saadaan ensimmäisen kerran kestävälle pohjalle? Jos edes 1990-luvun buumivuosina seura ei tullut toimeen omillaan, miten se nyt pystyy.
Toki rahoituspohja voi perustua mesenaatteihin eikä siinä lähtökohtaisesti mitään pahaa ole. Jos mesenaatti/mesenaatit ovat sitoutuneita kuten Lyytikäiset jalkapallossa ovat olleet HJK:hon tai Ari Lahti KuPS:iin tai Håkansit Interiin, tulosta voi tulla. HJK pärjää nykyisin omillaan, Interin ja KuPS:in taipaleet nykyisellä tasolla päättyvät tasan sillä sekunnilla, kun mesenaatti ei enää tue. FC Kuusysin tuho alkoi, kun päärahoittaja menehtyi yllättäen 1992.
Mitä kävi Hakalle Sedu Koskisen sekoiluiden jälkeen? Entä jalkapallo-TPS:lle Seppo Sairasen lähdettyä?
Yleisesti ottaen olen nähnyt suomalaisessa urheilussa aivan liian monta kertaa yksittäisen mesenaatin tai mesenaattien innostuksen. On syydetty rahaa pelaajiin, rakennettu hypeä. Muutaman vuoden kuluttua, kun kestävää taloudellista pohjaa ei ole saavutettu, mesenaatti kyllästyy ja lyö rahahanat kiinni. Sitten seura on lirissä. Toki näitä esimerkkejä on paljon enemmän jalkapallon kuin jääkiekon puolelta.
Jääkiekossa ilvesläisiltä voidaan kysyä, miten asiat sujuivat Vincent Manngårdin kanssa.
Jos, ja kun, Jokerit palaa SM-liigaan, pohjan pitää olla kunnossa. Paluuseen ei riitä se, että rakennetaan huumassa edustusjoukkue organisaatioineen uudelleen. Pitää olla pitkäjänteinen suunnitelma, miten seura toimii taloudellisesti kestävällä tavalla.
Yhtälö on hankala. Jotakin kertoo se, ettei edes perinteikäs jääkiekko-TPS pysty elämään omillaan suomalaisittain isolla talousalueella. Ilman kahta mesenaattia seura olisi jo mennyt nurin.
Espoossa edes mesenaatin tuki ei pelastanut edustuskiekkoilua, koska pohja oli mätä. Ei ollut aitoa kysyntää riittävästi, ei ollut sitoutuneita tukijoita eikä katsojia.
Koska mesenaatteihin liittyy ongelmia, nousee kysymys seuran oikeasta koosta. Paljonko oikeasti on kannattajia? Paljonko oikeasti lipuistaan maksavia katsojia? Paljonko on oikeasti rahaa kassaan tuovia yhteistyökumppaneita? Onko aidosti olemassa yhteisöllisyyttä, seurahenkeä? Ruotsalaisilla on tähän mainio käsite, klubbkänsla.
Jokereiden kohdalla asioita on helpompi arvioida, kun organisaatio ja taustavaikuttajat julkistetaan. Silloin toivottavasti myös saadaan tietää, millaisiin laskelmiin paluu perustuu.
Toki taas historiaa voidaan toistaa, ja kasvattaa seuraa velkavivulla suuremmaksi kuin se oikeasti onkaan. Viimeksi vain se johti kauppoihin venäläisten kanssa.