Jos ajatellaan yksittäisen pelaajan kannalta asiaa, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, kun kieltäytyy pelaamasta enää peliäkään Jokereissa?
1. Palkka jäisi saamatta:
- Mitä sitten? Jos ei noilla liksoilla ole laittanut pahan päivän varalle jenin pesoa säästöön, niin sitten pitää varmaan mennä leipäjonoon. Käsittääkseni Suomessa on kuitenkin myös varsin kattava sosiaaliturva, mistä voi tietyn ajanjakson jälkeen saada tukea elämiseen työttömyyden osuessa omalle kohdalle. Jääkiekkoilijoiden työttömyysturva ei tosin ole tavallisen työntekijän tasolla mm. ansiosidonnaisen osalta, mutta peruspäivärahaa hekin saisivat ja varmasti kohtuullisiin asumiskustannuksiin saisivat hekin asumistukea. Jos sitten pitää luopua jostain arjen luksuksesta tämän takia, niin sitten siitä luovutaan. Sellaista se elämä on muillakin.
2. Uutta pelaajasopimusta ei voisi tehdä ensi kaudeksi muualle, koska KHL-seura omistaa pelaajaoikeudet:
- Mitä sitten? Jos kaikki maailman kiekkosarjat kollektiivisesti ilmoittavat pyyhkivänsä perseensä ko. sopimuksiin ja papereihin, paperi on arvoton ja täysin merkityksetön. Ei ole kovin realistista olettaa, että joku tulee hakemaan ko. pelaajat uuden seuransa harjoituksista tai edes kotoa ja kaappaa mukaansa.
3. Pelaajalla ei ole jatkossa enää asiaa Venäjän valtakunnan rajojen sisäpuolelle ja sen vuoksi voi jäädä arvokisat väliin:
- Mitä sitten? Kuka edes haluaa mennä Venäjälle? Miksi kenenkään pitäisi osallistua mihinkään toimintaan Venäjän rajojen sisäpuolella? Ei Venäjälle pääseminen ole mikään elämän välttämättömyys. Pikemminkin päinvastoin. Suosittelen välttämään viimeiseen asti.
Ja nyt kun olemme purkaneet nämä kolme kohtaa, voimme kaikki todeta, että mitään ihan oikeaa ja pakottavaa syytä Jokeri-nutun päälle pukemiselle ei ole olemassa. Tilanne on tietenkin joukkueen kannalta ikävä, koska kaikki se työ, mitä menestyksen eteen on tehty, valuu hukkaan. Toisaalta, mitään menestystä nyt ei taaskaan olisi oikeasti luvassakaan, koska sellaista ei tule Venäjän maalla ikinä tapahtumaan, että ulkomaalainen joukkue KHL:n tulisi voittamaan. Venäjä noudattaa sääntöjä ja "hyvää urheiluhenkeä" tasan niin kauan, kun se sitä itseään hyödyttää. Oman edun tavoittelua ei edes pyritä peittelemään ja säännöt muuttuvat sitä mukaa, kun sille nähdään tarvetta. Valittaa ei saa ja jos valittaa, ei sillä ole mitään merkitystä. Siinähän valitatte ja kärsitte vähän enemmän jatkossa. Tämä on ollut tiedossa aina, eikä mikään tule muuttumaan.
Jos minä olisin Jokeri-pelaaja, ei olisi kahta sanaa, miten toimisin. Olen itsekin lähtenyt duunipaikastani vailla tietoa tulevasta ja vieläpä huomattavan paljon vähäpätöisemmästä syystä. Ja kas, elossa ollaan edelleen ja uutta duuniakin löytyi. Onko tämä tilanne väärin Jokereiden pelaajia ja valmennnusta kohtaan? Varmasti on, mutta kysymyksessä on kuitenkin harvinaisen vähäpätöinen asia, kun laitetaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tämä Ukrainan kansallekaan oikein ole.
Nyt mitataan arvoja ja moraalia. Jos seuralta sitä ei löydy, miten pelaaja voi pukea sellaisen seuran pelipaidan päälleen? Miten pelaaja voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että toimin oikein? Muutos lähtee aina yksilöstä. Jonkun on oltava edelläkävijä. Kuka on se rohkea, todellinen joukkuepelaaja, joka nousee ylös ja sanoo: "Enough is enough, this is it. This is the end"?