Tässä kun asia on ollut virallista vajaan kymmenen tuntia ja pääkopassa käsiteltävänä toisen mokoman, saattaa multa vihdoin irrota ensimmäiset edes puoliksi rationaaliset ajatukset koko kuviota koskien.
Kertaheitolla muuttuu niin helvetin monta asiaa, ettei tätä siirtymää voida suoraan läntätä onnistuneiden saati epäonnistuneiden ratkaisujen koriin. Aika näyttää miten homma lähtee pyörimään ja sillä välin me täällä keskustelupalstalla voidaan esittää ainoastaan omia fantasioita, ennustuksia tai niiden hybridejä. Ennustaminen, ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, on erittäin hankalaa, mutta yritän silti vähän lyödä kasaan pääpointteja, joista valoisa tulevaisuus riippuu.
Uhat:
Lähtökohtaisesti ihminen on muutosvastainen. Näin helvetin iso muutos luo jääkiekkoväessä aivan ymmärrettävästi reaktioita laidasta laitaan. Ja onhan se pelottavaa. En syytä ketään siitä että vähän hirvittää. SM-liigaseurojen fanit ovat ymmärrettävästi huolissaan oman tuotteensa kysynnästä nyt kun yksi suurista on poissa ja Jokerifaneilla vasta huolehdittavaa onkin, kun pitää jälleen kerran olla se ensimmäinen tienraivaaja ja lähteä käytännössä yksin (onneksi on Bratislava ja Praha) raivaamaan tietä länsi-euroopan seuroille. Mä ainakin olen samaan aikaan sekä innoissani, että peloissani.
Muutosvastarinta luo toisinaan negatiivisia lieveilmiöitä ja se on yksi uhista tälläkin kertaa. Ihminen luulee olevansa rationaalisesti ajatteleva individuaali, mutta laumasieluja tässä oikeasti ollaan kaikki. Jos kaikista kovaäänisimpien jääkiekkovaikuttajien, medioiden ja miksei fanienkin mielipide asiaan on yksimielisen negatiivinen, vaikuttaa se joko tietoisesti tai alitajuisesti sen aikaisemmin neutraalinkin henkilön ajatteluun. Saattaa syntyä negatiivinen kierre, joka aiheuttaa puolityhjiä katsomoita, kehnoa peeärrää ja sponsoreiden kaikkoamista. Ääritapauksessa siis.
Konkreettisempia uhkia ovat junioritoiminnan näivettyminen, venäläissponsoreiden oikkuilu ja kulttuurierojen luoma muuri meidän ja liigan muiden seurojen välille.
Seuraa ei varsinaisesti kaataisi junioritoiminnan jämähtäminen, mutta se antaisi helvetin hyvän selkärangan identiteetin säilyttämiselle, jos saataisiin muutamia omia jätkiä tuotua sisään KHL-rinkiin. Varsinkin ihan uudessa ympäristössä omat kasvatit ovat avainasemassa, sillä katsojat haluavat pelaajia joihin samaistua. Tutut ja turvalliset Väänänen, Rita, Teräväinen ja Eronen nyt ainakin lienevät mukana ensimmäisellä KHL-kaudella, mutta jatkuvuutta tarvitaan. Suomalaisuus on plussa, mutta stadilaisuus vielä isompi juttu. Kasvotonta ostoseuraa on vaikea markkinoida.
Myös vastustajien markkinointiin tarvitaan melkoisia innovaatioita. Suurin osa ihmisistä (ml. minä) ei osaa kirjoittaa kaikkien vastustajien nimiä, sijoittaa niitä kartalle tai varsinaan nimetä yhtäkään pelaajaa kuin ehkä ihan muutamasta seurasta. Jonkinnäköisiä infopaketteja vierailijoista olisi mukava nähdä esim. otteluennakoissa, jotta saisi vähän tarttumapintaa niihin muihinkin joukkueisiin. Minä tulen katsomaan Jokereita, mutta kyllä mä vastustajanikin haluan sen verran tuntea, että pääsee spekuloimaan.
Mahdollisuudet:
Nyt on parhaassa tapauksessa baana auki ihan mihin tahansa. Oikeasti. Onni suosii rohkeaa ja sitä Jokerit (tai Hjallis) totisesti on. Vakaat sijoittajat ja pitkäjänteinen ja laadukas työ voi tuottaa meille esimerkiksi viiden vuoden sisällä aivan poikkeuksellisen kovan suomalaisen urheilubrändin. Oikeilla liikkeillä sekä markkinointiosastolla, että joukkueen kasaamisessa seuralla ei ole minkäännäköisiä rajoja kasvun ja menestyksen suhteen. Siis niitä, jotka Suomessa alkoivat jo tulemaan vastaan. Ennenpitkää muutos olisi ollut kuitenkin välttämätön. SM-liiga ei enää tarjonnut Jokereille mitään, mistä olisi ollut taloudellisesti välttämätöntä pitää kiinni. Matka kohti hidasta, mutta varmaa kuolemaa on nyt korvattu hypyllä suureen tuntemattomaan. Vaikea siitä on ketään syyttää.
Markkinointi on KHL:n valloituksessa aivan avainasemassa. Tietoisuutta sarjasta on lisättävä, vastakkainasettelua (Jokerit/Suomi vs. muu maailma jne.) on luotava ja joukkuetta on kyettävä myymään vetävin keinoin. Altavastaajan asema on suomalaisia perinteisesti kiehtonut, joten siitä on hyvä aloittaa.
Joukkueen kasaaminen on luonnollisesti yhtälailla keskiössä kun mietitään joukkueen kiinnostavuutta yleisön silmissä. Tähtipelaajia on oltava. Piste. Jori Lehterän hankkiminen olisi ihan ykkösjuttu. Takuuvarma tähtipelaaja, kiinnostava persoona ja vahva Jokeritausta. Pelin taso toki kiehtoo useita kuluttajia, mutta sekään ei pitkälle riitä jos siitä tasosta vastaa yksinomaan vierasjoukkueet. Kilpailukykyä on löydyttävä myös vähintään sen verran, että play-offpaikasta taistellaan joka kausi ja mielellään välillä myös saavutetaan. Jos suomalainen runko yhdellä-kahdella tähtipelaajalla sekä kotimaasta että ulkomailta täydennettynä pelaa taistelevaa lätkää goljatteja vastaan ja kampeaa itsensä kahdeksan joukkoon, takaan ja alleviivaan että kansa oppii rakastamaan Jokereita. Uudella UTJ:llä on tässä kohdin ihan valtava vastuu. Ilman kiinnostavaa tuotetta kaikki markkinointi menee harakoille. Joukkueen on oltava Jokereiden ja suomalaisen näköisiä. Slovan Bratislava hoiti homman hienosti ja sieltä voidaan hakea mallia.
Jos Jokerit tekee duuninsa kunnolla, voi meillä olla aika nopeallakin tahdilla seuranamme joukkueita muualta Euroopasta. Ruotsalainen tai toinen suomalainen joukkue olisivat lottovoittoja, mutta Saksan tai Sveitsin edustajat auttaisivat nekin osaltaan hälventämään kuvaa pelkästä venäläisten liigasta ja kuka tietää vaikka joku rivalryhenkikin syntyisi matkalla.
Toivon sydämestäni, että joko HIFK tai Kärpät tulevat meidän seuraksi muutaman vuoden päästä.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni:
Yhdellä sanalla kuvattuna ristiriitainen. SM-liigaan jää paljon asioita joista on vuosien saatossa oppinut pitämään. Paikallismatsit toki on selkein miinus. Kavereille pystyy kyllä vittuilemaan jatkossakin, mutta tulen kaipaamaan sitä tunnelmaa jossa jokainen kamraatin laukaus pelottaa ihan helvetisti ja kaikkia Jokereiden maaleja tuuletetaan kuin mestaruutta. KHL:ssä on monia mielenkiintoisia vastustajia, mutta tuskin yhdestäkään tulee koskaan yhtä läheistä kuin tuosta naapurin rääpäleestä. Kärpät ja TPS on sitten ne muut seurat joihin on jonkunnäköistä sidettä ehtinyt historian myötä muodostua. Haikea fiilis miettiä, että näitäkin seuroja vastaan on enää mahdollisesti neljä matsia jäljellä. Muut kymmenen ovatkin sitten helposti korvattavissa. En mä tunne yhtäkään täysjärkistä ässä-, lukko-, ilves- tai vaikka saipafania joiden kanssa vääntää. Hienoja seuroja toki, mutta ei vaan sytytä yhtään sen enempää kuin vaikka nämä KHL:n venäläisporukat.
Silti pinnalle puskee innostuneisuus. Joku kuvasi tunnetta siihen kun lähtee peruskoulun jälkeen uuteen lukioon ja se on hyvä vertaus. Yläasteaikoja tuli minullekin ikävä. Siellä oli tutut ja turvalliset maikat ja kaverit. Silti sitä sisimmässään tiesi, että eteenpäin on mentävä ja hauskaa siellä lukiossakin tulee olemaan. Ja olihan siellä. Tässä on mahdollisuudet luoda jotain niin suurta ja ainutlaatuista Suomen urheiluhistoriassa, että siihen mahdollisuuteen tarttuu mielellään. Niin kauan kun nimi on Jokerit, logossa virnuilee narri ja kentällä suhaa joukko jätkiä jotka kokee omikseen, mä olen katsomossa. Jokerit merkitsee mulle todennäköisesti paljon enemmän kuin olisi aikuiselle miehelle tervettä, eikä siihen vaikuta liiga, vastustajat tai joukkueeseen käytetty rahamäärä.
Seistään aina teidän tukena. -Eteläpääty
Ps. Helvetti että on vaikea kirjoittaa näin pitkästi ja yrittää pitää kiinni punaisesta langasta.
