Ketään kirjoittajaa erikseen mainitsematta yhdyn näkemyksiin: Ensi kauden kasaaminen on todella mielenkiintoinen ja herkullinen keissi. Mahdollisuudet on uudenlaisen linjan rakentamiseen, kun joukkueen rungosta vapautuu useampi paikka. Joukkueen menestys rakentuu usealle erilaiselle palaselle, jotka optimitilanteessa tukevat toisiaan. On pullonkauloja ja voiton mahdollistavia tekijöitä.
Pelitapa ja valmennus
Jos haluaa voittaa, täytyy tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Keskimäärin tarvitsee pelata peliä, joka tuottaa enemmän maalintekotilanteita itselle kuin vastustajalle. Joukkue tulee kasata niin että pystytään tuottamaan ne maalintekotilanteet ja viimeistelemään niistä. Sama tietenkin puolustussuuntaan. Se on ideologinen valinta tuotetaanko ne maalintekotilanteet antamalla vastustajalle niitä kaksi vähemmän vai tuottamalla itse kaksi enemmän.
Jääkiekon hienous lajina on, että kaikista pelitaktisista valinnoista huolimatta kaksinkamppailupeli. Ilman aitoa halua voittaa kaksinkamppailuja ei joukkue voita pelejä. Nykyhetkeen peilaten onkin helppo todeta, että joukkueen rakentamista pohtiessa on tärkeää todella arvioida, voiko Jokerit menestyä Marjamäen valmentamana? Ensinnäkin totaalihyökkäyspelaaminen tms. pelitapa jota Marjamäki lähti peluuttamaan Jokereissa 2018 toimi, kuten leijonissakin vain niitä vastustajia vastaan jotka jäivät jälkeen yksilötaidon ja puolustuspelaamisen organisoimattomuuden vuoksi. Muita vastaan kyyti onkin ollut kylmää.
Mutta se isompi ongelma Marjamäen kanssa on ollut koko vuoden 2019 ajan kentällä näkyvä haluttomuus voittaa. Syitä voi vain arvailla, eikä kaikki voi olla vain Marjamäestä kiinni. Palaan pelaajiin myöhemmin ja toteankin tässä nyt vain että mielestäni myös toimiston pitäisi pystyä katsomaan peiliin ja pohtia Jokerit on KHL-mestaruudesta uskottavasti taisteleva joukkue vain puheissa? Tähtääkö toimiston ja valmennuksen toiminta oikeasti tätä tavoitetta kohti?
Jo vuosikymmenet Jokerit on ollut se palkintotyöpaikka, johon pääsee isolle palkalle ilman tulosvaatimuksia. Pelaajien otteita leimaa mukavuusalueella pysyminen. Kurrin mukavuustoimintoina on kasattu joukkue ikääntyneistä parhaat päivänsä nähneistä pelaajista, jotka joskus pelasivat hyvin jossain. Lisäksi on tehty jatkosopimuksia, näkemättä metsää puilta, esim Zapolskin jatkosopimus. Lisäksi Marjamäen jatko oli viime kevään jälkeen äärimmäisen kyseenalainen sopimus. Onko meillä siis GM joka pystyy rakentamaan oikeasti voittavan organisaation?
Pelaajarunko
No, unohdetaan pienet organisaatiotason ongelmat. Lisäksi Jokereissa valmentaa koodinimi Mukava Valkku joka nauttii pelaajien kunnioitusta. Joukkue sitoutuu pelitapaan ja on valmis uhraamaan ketjukavereilleen vaikka toisen munuaisensa. Nyt haetaan pelaajat maksimoimaan oman pelitavan hyödyt. Katseet kohdistuvat maalinteon tuottamiseen ja niiden estämiseen.
Kenttäpelaajat: Rakentaisin nykyistä terävämmän kärjen ja täyttäisin alakentät nuorilla eteenpäin pyrkivillä pelaajilla.
On tässä ja muualla Jokeriosiossa realistisesti todettu, ettei Jokereilla ole KHL:ssä vallitsevalla palkkamallilla mahdollista hankkia parhaassa iässä olevia varmoja tähtiä. Täytyy kohdentaa pelaajahankinta pelaajiin jotka eivät siinä terävässä kärjessä ole, mutta joilla on potentiaalia päästä sinne. Esim. Oliko Teemu Pulkkisen arvo pelaajamarkkinoilla viime kauden jälkeen millä tasolla? Entä olisiko Miro Aaltosen potentiaali ollut nähtävissä ennen tämän siirtymistä Venäjälle?
No, oli miten oli, ykköskenttään täytyy hankkia ykköskentän pelaajien palkkaa saavat varmat tähdet. Miljoonapalkka varmasta suorittamisesta. Kakkosketjuun voidaan hankkia "arvat", joissa Jokerit on onnistunut hyvin: Omark, Regin, Kozun, O'neill, Manninen kaikki erinomaisia hakuja, joiden potentiaaliin Jokereiden kuuluu uskoa ja tähdätä.
Kolmosketjuksi nykyisen nelosen malli, jossa kolme meritoitunutta voittavaa joukkuepelaajaa.
Nelosketju ajatellaan uudelta pohjalta. Panokset sijoitetaan ykköskoriin, nelosessa pelaa minun hahmotelmissani ei-KHL -meritoitunut varma energiapelaaja, tämän kauden esimerkeillä Hirvonen-Oksanen.
Nykyisistä pelaajista voi sanoa kiitos ja näkemiin Kontiolalle, Mosekselle, Niemelle, Normanille, Reginille. Jos pelaat vain silloin tällöin hyvin ja palkkasi edestä, voit olla perus jokeripelaaja, mutta valitettavasti se ei riitä.
Puolustajien suhteen en muuttaisi tämän kauden Jokereista oikeastaan mitään. Pelaajien potentiaali jää piippuun vain joukkuetason surkean pelaamisen vuoksi. Jo vastaavan tason ylläpitäminen seuraavan kauden Jokereissa on suoritus, johon kuuluu pyrkiä ja jossa kuuluu onnistua. Voi olla vaikeampi paikka toteuttaa.
Ja sitten maalivahdiksi se oikea ykkösmaalivahti ykkösmaalivahdin palkalla. Kalnins on kiva kakkosmaalivahti, mutta kun rehellisiä ollaan, ei Kalnins ole edes maalivahdin kokoinen. Ykkösmaalivahtiin niin paljon euroja kuin se vaatii. Ei selityksiä ja jossitteluja. Suurin pullonkaula joukkueen menestymisessä, mikäli kiekko ei tartu.
Näin helppoa se on. Saa toteuttaa.