Kun viime kauden pelaajiston rakennetta aletaan purkamaan, niin mielestäni täysin metsään ei kaikilta osin menty.
Kauden alussa kiekollisia senttereitä olivat paperilla Filppula, Teräväinen ja Eaves. Täysin riittävä kolmikko sellaisenaan. Ongelmia tuli kuitenkin sen verran matkan aikana, että noista kolmesta peräti 2 ei ollut siirtorajan aikana kaavaillun tulosyksikön matkassa. Tätä aukkoa paikattiin Winchesterilla, joka parin matsin jälkeen hajosi pelitilanteessa. Vielä kun Filppula ei kuntoutuntkaan täyteen iskuun, niin soppa oli valmis ja tulos nähtiin jäällä. Materiaalin laajuudesta tai reagomattomuudesta se ei kuitenkaan jäänyt kiinni.
Pakiston osalta olen tyytymättömämpi. Kauden alussa meillä oli kiekolliseen rooliin Nordlund, Eronen, Dehner ja Lindell. Jälkimmäinen ei vielä pystynyt iskemään läpi, joten hän valahti kokoonpanon ulkopuolelle. Dehner ei puolestaan oppinut tänäkään kesänä laukomaan, joten hänen preesenssinsä hyökkäyspäässä jäi odotettua laihemmaksi. Jos kiekollisella miehellä kestää 40 matsia tehdä ensimmäinen häkki, niin kaikki ei ole kunnossa. Nordlund ei hänkään ollut varsinainen pelote, noin 3% tehokkuudella uppoava lämäri kun ei hirveän montaa kertaa matsissa laula. Erosen lasken onnistujaksi, vaikkakaan mikään täyden kympin kausi ei ollut kyseessä, eikä hän jo pelkästään olemalla jäällä vedä vastustajia (=tee tilaa muille) itseensä.
Fyysinen osasto sitten oli mielestäni kunnossa. Väänänen on kuitenkin yksi parhaista Euroopassa pelaavista puolustavista pakeista, vaikkakin ajoittain joutui tällä kaudella vaikeuksiin. AJ palasi tasolleen ja oli yksi yllättäjistä. Lindbohm teki miehekkään esiinmarssin ja tulee tuottamaan jatkossa paljon ilonaiheita. Manelius varsinkin loppukaudesta stunttasi jopa odottamattoman hyvin.
Kun tilanne oli mikä oli, niin näin jälkikäteen ajateltuna Majeskyn hankinta tuntuu oudolta. Kun Karlssonin lähdön jälkeen puolustuksen kiekollinen osasto oli hakusessa ja puolustavampi osasto enemmän tai vähemmän kunnossa, niin mikä oli lopulta ison ja hitaan pelaajan funktio kokoonpanossa? Emme me tarvinneet kolmosparin puolustavaa pakkia, me tarvitsimme YV:ta pelaavan pakin. Hieman sama virhe tapahtui Lupan kanssa kautta aiemmin.
Tästä päästään siihen, mitä kaudelle 2013-14 pitäisi tehdä puolustuksen osalta. Me tarvitsemme tuonne kaverin, joka saa kiekon verkkoon useammin kuin pari kertaa kaudessa ja samalla luo tilaa varsinkin YV:llä imien vastustajia itseensä. Karlsson oli tässä maailman paras, mutta hänestä voidaan ottaa mallia. Juuri tuolla tavalla pelaavaa kaveria me tarvitsemme puolustukseen. Ja jos vastaavaa pakkia ei löydy, niin hieman tapparamaisesti sitten neljä hyökkääjää kentälle YV:n ajaksi ja homma pyörimään. Teräväinen voisi olla villi kortti tässä tilanteessa, hänhän jo tällä kaudella haki ajoittain hieman vastaavaa roolia.
Tuli sitä viivapelotetta tai ei, niin kesken kauden hankittujen pelaajien tasoon pitäisi pystyä vaikuttamaan paremmin. Jälkikäteen ajateltuna Majesky vaikuttaa hankinnalta, joka hankittiin hankkimisen takia. Hänen tasonsa tai pelaajaprofiilinsa ei ollut sitä, mitä me eniten kaipasimme joukkueeseen tai edes puolustukseen. Kolmospariin meillä oli miehiä omastakin takaa jopa sen verran, että sillä osastolla olisi jopa ollut varaa loukkaantumisiin.
Toinen purnausta aiheuttava seikka on maalivahtikokonaisuus. Itse olen vaatinut luotettavaa kakkosta kauemmin kuin Raipe on valmentanut, tämän voi vaikka viestihistoriasta varmentaa. Tällä kaudella oletettiin maalivahtien osalta kahta seikkaa: Eero kestää ja Fränä on riittävä tuuraaja. Noh, Eero tai Eeron pää ei kestänytkään ja Fränä ei riittänyt. Fränään ei luotettu runkosarjassakaan sen vertaa mitä kakkoseen olisi pitänyt luottaa. Osittain epäluottamus oli aiheellista, sitä en kiellä.
Jos ensi kaudella ollaan tammi-helmikuun tietämillä vastaavassa tilanteessa veskarien kanssa, vaadin uuden kakkosen hommaamista. Tällä kaudella liigaan ja liigassa liikkuivat sellaiset nimet kuin Tuokkola, Backlund ja kumppanit. Samoin moni kassari (Ore, Norja, jne.) jäi pieneen rooliin ja olisi varmasti ollut irrotettavissa jos halua olisi ollut. Kakkosta hankkiessa ei voida itkeä kuivista markkinoista, toisin kuin kärkiosaamista etsittäessä.
Kolmas seikka liittyy sitten loukkaantumisiin. Toki, noita tulee kaikille ja tällä kaudella oli mukana aivan saatanan huonoa tuuria. Joku pelitilanteessa katkennut akillesjänne, viikate käsille tai vastaava sattuu treenaamisesta, palautumisesta tai syndeistä huolimatta. Sen sijaan pelaajat tuntuivat palaavan saikuilta käsittämättömän huonosti valmistautuneina.
Katsotaan esimerkiksi nimiä Hardt, Filppula, Heino tai Nordlund. Filppula pelasi osan runkosarjasta ja pleijarit yksijalkaisena. Oliko runkkari tosiaan niin tärkeä asia, että Filppulaa oli pakko peluuttaa? Vai oliko diagnoosi väärä ja vamma lopulta sen verran paha, että tulos oli mitä oli? Hardt taas ei tuntunut koko kautena pääsevän vauhtiin, vaan vaikutti aivan viimeisiä matseja lukuunottamatta jopa huonolta. Sama juttu oli Nordlundilla heti paluun jälkeen ja Heinokaan ei paluunsa jälkeen ollut enää samalla tasolla kuin ennen vammaa. Toki vammat verottavat treeniä ja pelituntumaa, mutta tehtiinkö tuolla rintamalla oikeasti kaikki tarvittava? Hoidettiinko pelaajat oikeasti kuntoon vai iskettiinkö heidät heti lootaan kun pelaaja sai itse skrinnarit sidottua?
Meillä oli käytössä Vantaa pelaajineen ja A:ssa joukko nälkäisiä nuoria. Tuolla yhdistelmällä olisi luullut homman toimivan niin, että pelaajia ei tarvitsisi peluuttaa heti liigassa. Vantaalle rohkeasti vain kuntoutumaan ja jos asenne siellä ei ole tyydyttävällä tasolla, niin paikka liigassa ei ainakaan lähene. Vastaavasti Vantaalta ja A:sta sitten rohkeasti terveitä pelaajia kokoonpanoon. Tällä kaudella junnuilta nähtiin miehekkäitä stuntteja, mutta johonkin se stunttirohkeus lopulta näytti katoavan johdon osalta.
Valmennukselle vielä sellainen toive, että mielestäni muutamat asiat olivat liian kiveenhakattuja. Mikä helvetin selitys Korpisalon minimaaliselle peliajalle on se, että kiekko ei treeneissä tartu tasaisesti? Ehkä voisi hieman nostaa motivaatiota jos peliaikaan annettaisiin edes mahdollisuus: kun edes kakkoseen ei luotettu, niin kolmosen rooli on varmaan aivan helvetin kuluttava henkisesti. Vaikka kiekko olisi kuinka tarttunut liigatreeneissä, A:ssa ja Vantaalla, niin olisiko edes näytönpaikkaa irronnut? Nyt irtosi vartin verran JYPin raiskattua Eeron, mutta mukiinmenevät otteet siinä ottelussa eivät ilmeisesti painaneet yhtään missään. Ei, vaikka Fränään ei luotettu ollenkaan. Tuosta 22.11 pelatusta "nollapelistä" kiitettiin sen verran, että seuraavan kerran luukkuapinan homma annettiin vasta tammikuussa.
Näin jälkikäteen katsottuna jäi hieman deja vu-fiilis. Toki, organisaatio meni eteenpäin, fanitoiminta oli liigan parasta ja hyviä hetkiä koettiin. Siltikin, samoja vikoja nähtiin kuin aiempinakin kausina. Jotenkin on sellainen fiilis, että Areena on kirottu ja vain äärimmäisen kova henkilö voi jotain tuolle kiroukselle. Summanen varmaan söi tuon hautausmaan päälle (pakko siellä sellainen on olla, ei tätä muuten käsitä) rakennetun hallin demoneita aamupalaksi, mutta muutoin on ollut hirveää.