Tässä sitten kaikkien harmiksi muutamia ilman taikalaseja annettuja sekalaisia kommentteja:
Tunnelmasta ja faneista:
Tunnelma oli kyllä yllättävän vaisu. Hetkensä oli molemmila faniryhmittymillä, mutta yleiskuva jäi playoff-peliksi kyllä todella valjuksi.
Muutamaa asiaa kummastelin jokerifaneissa. Miksi ihmessä Zidlicky saa kuulla jatkuvasti sitä "ugh, ugh"-elämöintiä ? Jos Marek sen ansaitsee, niin eikö wanha kunnon vislaaminen ajaisi saman asian vallan hyvin, tuo vitsi alkaa jo kulua. Ja mistä perin merkillisestä syystä huudetaan tasakentällisinkin "Taistele Jokerit"-huutoa ? Sehän on pyhitetty alivoimia varten.
Pelistä ja tuomaroinnista:
Peli oli sitä kuuluisaa tarkkaa pudotuspelikiekkoa, virheitä pyrittiin välttämään ja iskemään kaverin virheistä, virallisen kiekkojargonin mukaisesti. Hatunnosto HIFK:lle kolmannesta erästä, jossa pelin intensiteetti nousi lähemmäs odotettua tasoa.
Markku Kruusilta alkoi lopussa ote hiukan levitä käsiin, mutta muuten hyvää liigatasoa olevaa viheltämistä. Joskin tähän väliin on pakko sanoa, että Jokereiden fanikatsomo hankki yhden kappaleen jäähyjä ja yhden paitsion huutamalla.
Jokerit pelasi tasaisen varmaa kiekkoa ja kiekottomanakin kontrolloi peliä ovelalla karvauksella. Lopussa, noin osapuilleen kolmannen erän puolestävälistä eteenpäin, narripakan peli passivoitui hiukan liikaakin, josta HIFK kiitti ottamalla tilanteen haltuun.
HIFK pelasi aktiivista, taklaavaa ja todella paljon laukovaa peliä. Petopaidathan laukoivat käytännössä aina kiekon alueelle saannin jälkeen. Jatkuvassa liikkeessä, joka mm. TV-pelissä Ilvestä vastaa toimi erinomaisesti, oli kuitenkin hiomista.
Yksittäisistä pelaajista:
Martti Järventie oli kyllä jokeripuolustuksen itseoikeutettu liideri. Valitettavasti lätäkön takaiset liigat kutsuvat tämän kauden jälkeen, olisi herkkua nähdä mies taas kasvattajaseuransa paidassa...
Samuli Jalkanen jätti itsestään positiivisen kuvan. Pieni kaveri, mutta hoiti 1-1 tilanteet järkevästi ja esitti yhden yllättävän taklauksenkin.
Ville Peltonen - ei ihme että Ikonia ovat monet pitäneet runkosarjan parhaana pelaajana. Mieshän kynäilee kuin Nemirovsky, pelaa alivoimaa kuin Rajamäki ja lättyilee kuin Raipe. Olisi mielenkiintoista nähdä Peltosen minuuttimäärä ottelusta, tuskin jäi sangenkaan vähäiseksi.
Timo Pärssinen jaksaa yrittää, vääntää ja polkea. Hieno esitys Pärssiseltä, kaksi puolittaista läpiajoakin, jotka molemmat Ilkka Mikkola sai torpedoitua.
Roman Vopat on todellinen pleijarikiekon ruumiillistuma. Tuolla tyylillä hän mitä ilmeisimmin ratkaisee punapaidoille ottelun tässäkin sarjassa - suuntaan tai toiseen.
Siinähän sitä ensikäden hätään...
