Punainen kolmonen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Nojoo
Vähän sekavaahan tuo peli oli puolin ja toisin, mutta ihan hyvää alkusyksyn perjantaiviihdettä. Jokerit vei IFK:ta miten tahtoi pari ensimmäistä erää, mutta Dave jaksoi pitää IFK:ta pystyssä. IFK:n nuoret pakit sortuivat lähes jokainen vähintään 1 todella pahaan virheeseen, mutta toisaalta pelailivat muuten ihan lupauksia herättävästi. Taisi olla Turunen jolla poltti ensimmäisessä maalissa kiekko lavassa ja menetti kiekon omalla siniviivallaan Valtoselle.
Ärräcupin jälkeen olin jo lähes valmis tuomitsemaan Harkinsin, mutta äijähän pisti tänään kaksi todellista namupassia hurjassa vireessä olevalle Söderholmille ja maalithan niistä kummastakin tuli. Kyllä se Harkins pelimies on ja liike oli jo nyt parantunut viikon takaisesta.
Kuhta oli jälleen paloposti paikallaan ja merkkautti heti alkuun hienot tehot. Spanhel sen sijaan ei juurikaan säväyttänyt, mutta annetaan nyt hänellekin vähintään kymmenkunta ottelua aikaa näyttää taitonsa.
"Ykkösketju" Vihko-Viitaluoma-Pässinen ei jostain syystä toiminut laisinkaan. Yhteispeli ei onnistunut vaikka miehet osoittivat kaikki olevansa yksilöinä ihan hyvässä vireessä. Grünn pääsi pelaamaan toisessa erässä, mutta jotenkin tuntui vielä keskenkuntoiselta tai sitten itseluottamus oli vähän vielä kateissa.
Benysek ja Kultanen pelasivat kelpoa puolustuspeliä ja ovat todellisia vahvistuksia IFK:lle. Kultanen on näemmä oppinut rapakon takana kiekonkäsittelyä ja teki parit hienot luikertelut hyökkäysalueelle kiekon kanssa.
Päätyjen fanikatsomot jaksoivat tällä kertaa keskittyä omien kannustamiseen ja taisi jäägä UGHittelu, ruotsittelut ja huorittelut kokonaan väliin. Sen sijaan hallissa oli taas pari yksittäistä nyrkkitappelua. Silver Star Cafessa (vai mikä se on) oli oikein kunnon tappelu, jossa tuolit ja kaljalasit saivat kyytiä. Ikävä kyllä viimeisen vuoden aikana lähes jokaisessa Jokerit-IFK -ottelussa on ollut näkyviä nyrkkitappeluita. Perjantai-iltojen derbyt ovat olleet aika tulenarkoja joka kerta.
Vähän sekavaahan tuo peli oli puolin ja toisin, mutta ihan hyvää alkusyksyn perjantaiviihdettä. Jokerit vei IFK:ta miten tahtoi pari ensimmäistä erää, mutta Dave jaksoi pitää IFK:ta pystyssä. IFK:n nuoret pakit sortuivat lähes jokainen vähintään 1 todella pahaan virheeseen, mutta toisaalta pelailivat muuten ihan lupauksia herättävästi. Taisi olla Turunen jolla poltti ensimmäisessä maalissa kiekko lavassa ja menetti kiekon omalla siniviivallaan Valtoselle.
Ärräcupin jälkeen olin jo lähes valmis tuomitsemaan Harkinsin, mutta äijähän pisti tänään kaksi todellista namupassia hurjassa vireessä olevalle Söderholmille ja maalithan niistä kummastakin tuli. Kyllä se Harkins pelimies on ja liike oli jo nyt parantunut viikon takaisesta.
Kuhta oli jälleen paloposti paikallaan ja merkkautti heti alkuun hienot tehot. Spanhel sen sijaan ei juurikaan säväyttänyt, mutta annetaan nyt hänellekin vähintään kymmenkunta ottelua aikaa näyttää taitonsa.
"Ykkösketju" Vihko-Viitaluoma-Pässinen ei jostain syystä toiminut laisinkaan. Yhteispeli ei onnistunut vaikka miehet osoittivat kaikki olevansa yksilöinä ihan hyvässä vireessä. Grünn pääsi pelaamaan toisessa erässä, mutta jotenkin tuntui vielä keskenkuntoiselta tai sitten itseluottamus oli vähän vielä kateissa.
Benysek ja Kultanen pelasivat kelpoa puolustuspeliä ja ovat todellisia vahvistuksia IFK:lle. Kultanen on näemmä oppinut rapakon takana kiekonkäsittelyä ja teki parit hienot luikertelut hyökkäysalueelle kiekon kanssa.
Päätyjen fanikatsomot jaksoivat tällä kertaa keskittyä omien kannustamiseen ja taisi jäägä UGHittelu, ruotsittelut ja huorittelut kokonaan väliin. Sen sijaan hallissa oli taas pari yksittäistä nyrkkitappelua. Silver Star Cafessa (vai mikä se on) oli oikein kunnon tappelu, jossa tuolit ja kaljalasit saivat kyytiä. Ikävä kyllä viimeisen vuoden aikana lähes jokaisessa Jokerit-IFK -ottelussa on ollut näkyviä nyrkkitappeluita. Perjantai-iltojen derbyt ovat olleet aika tulenarkoja joka kerta.