T.Ruutu ja Hirsovitch ovat ihannetyyppejä senttereiksi, totta. Hirsovitch jos jatkaa kehitystään, niin pitkälle menee. Kaverilla on kokoa, näköä, röyhkeyttä ja fyysisyyttä. Ja ikää vasta 19 v. Eli jäitä hattuun, niin hyvä tulee.
Minun mielestäni, ja omien kokemusteni mukaan, pelipaikalle (ja lajiin ylipäätään) erikoistutaan liian aikaisin. Varsinkin pienemmissä seuroissa. Junnujoukkueetkin pelaavat, aivan totta, aina voitosta. Ja silloin junnujen coacheilla ei ole intressiä/aikaa ajatella asioita omaa sarjaa pitemmälle. Eli mitä sitten, kun nämä jätkät (esim C-junnut) nousevat B:hen, A:han jne...Olisiko jostain kundista sittenkin enemmin sentteriksi kuin pakiksi? Mutta kun tuo pakkipeli on niin ylivoimaista tässä ikäluokassa, niin pelatkoon vaan.
Tomek Valtonen on malliesimerkki pelaajasta, jolle annettiin rooli jo nuorten maajoukkueaikana, valmentajana Summanen. Tämä ei liity varsinaisesti pelipaikkaan, mutta roolittamiseen kuitenkin. Kiteen (muistanko oikein?) lahja Suomikiekolle oli junnuna nimenomaan ylivoimaisen taitava ja kova maalintekijä. Eikä mitenkään erityisen fyysinen. Summanen oli sitä mieltä, että et ole tarpeeksi taitava, mutta tehdään sinusta rouhija, käykö? Ja niin kävi. Ja nyt Tomek on loppu-uransa fyysinen laitajyrä, hyvä liigaura edessä, mutta kv. läpimurtoon en usko. Myös Marko Tuomainen oli Kalpan junnuissa taitopelaaja. Markolle tuli sitten jo fyysisetkin edellytykset powerforwardiksi....mutta jos tämän fyysisen kehityksen olisi joku haistanut jo aikaisemmin, kuka tietää minkälainen pakki Tuomaisesta olisi tullut?
Suomessa ylipäätään ihmiset lokeroidaan helposti ja turhan aikaisin. Jos laulaja tekee ekana sinkkunaan heviä ja siirtyy sitten humppaan, hänet muistetaan aina hevimiehenä, joka siirtyi humppaan. Vaikka siirtymisestä olisi 25 vuotta.
Sama koskee urheilua laajemminkin. Jos joku loistava kiekkoilijanalku asuu Pohjanmaalla pienellä paikkakunnalla, niin siitähän tehdään painija tai pesäpalloilija. Jos joku stadilainen hemmo olisi loistava yleisurheilija, esim. 10-ottelija, niin hän menee lätkätreeneihin kun kaikki kaveritkin menevät.
Suomessa on niin vähän jengiä, että meillä ei periaatteessa olisi varaa menettää yhtään lahjakkuutta missään lajissa. Siksi junnuvalmentajilta, kiekossa ja muuallakin, olisi hienoa toimintaa haistaa kaverien potentiaalia muille pelipaikoille tai jopa muihin lajeihin...Moni kypsyy vasta parikymppisenä ylipäätään lajivalinnassaan. Esim. Toni Mäkiaho valitsi vasta sillloin kiekon futiksen sijaan. Ja Teemu Selänne oli multilahjakkuus monessa lajissa. Miten tätä taustaa vasten olisi edes teoreettisesti mahdollista, että joku jääkiekkojuniori ja hänen valmentajansa tietäisivät pelaajan jo 16-vuotiaana olevan aina ja ikuisesti vasen pakki tai keskushyökkääjä...?
Luovuutta peliin!
Ja totta, myönnän heti sen, minkä joku sanoo junnuvalmennuksesta. Tiedän itsekin, että sitä tehdään ihan rakkaudesta lajiin ilman mitään korvausta menetetystä vapaa-ajasta. On aivan sairasta vaatia, että nämä vapaaehtoista, hienoa työtä tekevät henkilöt oman junnuvalmennuksensa ohessa miettisivät pelaajien jatkouraa urhelijoina omassa lajissa/seurassa, lajinvaihdosta puhumattakaan. Ammattivalmentaminen alkaa vasta suurinpiirtein liigatasolta ja silloin pelaajien perusvalinnat on jo tehty, myös ne virheelliset.
Mutta juuri ikävaihe 14-20 v. on se tärkein tulevaisuutta ajatellen. Siellähän näiden Jortikoiden, Kekäläisten, Westerlundien ja kumppanien pitäisi haukansilmiään käyttää....