Olipahan matsi tänään. Joukkueen pelisapluunassa oli varmasti muutakin ennen peliä kuin varjella omaa maalia, mutta lopputulos kentällä oli juuri sitä, eikä voinut välttyä miettimästä sitä, että tuo oli flashback Hanlonin aikakauden Jokereista. Valmennuksellisesta näkökulmasta peli ei ollut Jokereiden, sillä todelliset maalipaikat menivät vieraille reiluin lukemin. Meidät pelasti hyvä puolustuspeli, Heleniuksen onnistuminen ja toisaalta vastustajajoukkueen tuskainen henkinen tila.
+ Hyvää illan pelissä oli edellämainitut puolustussuunnan onnistumiset. Lisäksi nostan esiin Sallisen ja Huhtalan joukkueen edun nimissä tehdyt uhrautumiset.
- Heikkoa pelissä oli se, miten kyvytön joukkue oli hyökkäämään vain kahden avainpelaajan ollessa poissa kokoonpanosta. Mahdolliset tärkeiden pelaajien loukkaantumiset ovat todellinen uhka Jokereiden kevättä ajatellen.
Näin voitetaan yksittäisiä pelejä, mutta ei pudotuspelisarjaa. Ja tietyllä tapaa ymmärränkin Erkan vetämän linjan tänä iltana, onhan hän kokenut arvokisavalmentaja, joka ymmärtää miten yksittäisiä pelejä voitetaan. Näin ei kuitenkaan voida jatkaa. Vaikka Heleniuksen lukuiset torjunnat eivät välttämättä olleet higlight reel -tason hanskan heilautuksia, olivat ne todellisia game savereita, kun kiekko olkapäästä muuttaa suuntaa rimaan tai plekseihin. Jokerit ei saanut aikaan 5vs5 pelissä kuin yhden maalipaikan, eikä pääsääntöisesti päässyt omista kontrolloidusti yli punaviivan. Ylivoima-aikakin pitää pääsääntöisesti ansaita joukkueen aktiivisella hyökkäyspelitavalla ja haastamisella yksi vastaan yksi -tilanteissa, kumpaakaan näistä ei nähty kovin paljoa.