Syy on ihan esillä ja vastaus on yksinkertainen. Niin Lämsä kuin Valtonenkaan eivät hallitse muuta pelitapaa. Eikä tämä ole mitenkään ainutlaatuinen ongelma. NHL:ssä on useampikin joukkue joiden valmentaja kallilla palkalla ja monivuotisella kokemuksella peluuttaa joukkuettaan (pieni kaukalo ja erilaiset pelaajat huomioiden) suhteessa hyvin samalla tylsällä, ennalta arvattavalla ja heikolla tavalla kuin Lämsä ja nyt Valtonen.
Niinpä. Tällaisessa tilanteessa, eli kun pakka vuotaa tai on levällään jostain kohtaa (valmennus, pelaajat...) eikä "taitoa" ole tulossa jostain lisää (esim. käänteentekevän pelaajan muodossa, on yksinkertaistettava. Yksinkertaistaminen ei tarkoita väkisin rynnimistä ilman sen kummempia koukeroita kohti vastustajan aluetta, vaan keskittymistä aivan keskeisimpiin perusasioihin. Näitä ovat:
-
Keskustan miehittäminen. Karvauksella ja trapilla pidetään keskikaista tukossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vastustajan hyökätessä oma keskushyökkääjä on alempana kuin vastustajan keskushyökkääjä ja että kolmen ylimmän pelaajan alapuolella on korkeintaan kaksi vastustajan hyökkääjää. Kiekolliseen mieheen pureudutaan nopeasti, ja tilaa jätetään korkeintaan laidoille.
-
Oman maalin edusta voitetaan aina hinnalla millä hyvänsä siniseltä maalilta siniviivalle! Tämä on ehkä oman pään puolustamisen (joillekin PAPP) ensimmäinen sääntö, josta myös Jokerit on kovasti tällä kaudella lipsunut. "Maalin edessä ei ole tarjolla kuin makuupaikkoja".
-
Tarjotaan aina vähintään kaksi syöttösuuntaa. Puolustusalueella ne saavat olla vaikka alaspäin, kunhan syöttö vain onnistuu isolla prosentilla. Jokereita vastaan on ollut helppo pelata, kun kiekollisen miehen ympäriltä on pelattu nopeasti pois vapaita pelaajia, joten tämä vaatii valmennukselta keskittymistä. SaiPa on ollut Tirkkosen johdolla malliesimerkki siitä, miten kiekkoa voidaan liikuttaa mieheltä toiselle hyvinkin yksinkertaisesti, kun pelaajat osaavat tehdä itsensä pelattaviksi nopeasti. Hyökkäyksissä tämä Jokereiden keskeinen puute on näkynyt jatkuvina kiekon päätyyn heittämisinä.
Olen nähnyt kaudella vajaat 15 HIFK:n matsia. Kauden alussa peli oli ns. ruokotonta paskaa; kukaan ei tiennyt mihin mennä, eikä edes Ramilla tuntunut olevan minkäänlaisia aseita vastustajia vastaan. Sen jälkeen Rami teki juuri tuon, mitä yllä kuvasin, eli yksinkertaisti pelitapansa täydellisesti. Pelikirjasta jätettiin jäljelle vain yksi sivu, jossa oli muutama ranskalainen viiva. Nämä pari prinsiippiä opeteltiin orjallisesti, ja niiden mukaan alettiin voittaa pelejä pikkuhiljaa, mutta pelejä myös hävittiin noudattaen tuota yksinkertaista tapaa. Lopulta yksinkertaiset asiat alkoivat tulla selkäytimestä ja peli alkoi näyttää saumattomalta. Voittoja tuli monta ja useat niistä olivat vakuuttavia; HIFK pelasi hyvin 60 minuuttia. Nyt Rami on alkanut lisätä peliin elementtejä, joita joukkue harjoittelee pelistä toiseen. Jälleen kerran: osassa peleistä homma ei onnistu ja tappioita tulee, mutta nekin tulevat siten, että paletti pysyy samannäköisenä ensimmäisestä vihellyksestä viimeiseen.
Tällä tavoin Raimo on opettanut joukkueelleen pelitavan. Veikkaan, ja pahoin pelkään, että HIFK on vaikea voitettava silloin kun se kaikkein eniten merkitsee, koska pelitapaa on kasvatettu selkäytimeen pitkäjänteisesti.
Onko Jokereilla aikaa tähän, ja ennen kaikkea: onko Valtonen-Nurminen-Virta -kolmikolla rahkeita tällaiseen kehittämiseen? Toivon hartaasti, että perjantaina Kärppiä vastaan kentälle luistelee Jokerijoukkue, jonka pelistä näkyy yksi tai kaksi -ei enempää- selkeää elementtiä per kentän osio (hyökkäysalue, keskialue, puolustusalue).