Epäusko. Hämmennys. Vihaa ei ole hirveästi joutunut käsittelemään. Ihan ekana ei tällaisessa tragediassa tule lynkkaus-fiilikset pintaan. Paitsi kun pistetään iso kuva hetkeksi sivuun ja siirrytään yksilön tasolle niin ohan se vähän erikoista että joku keksii olevansa oikeutettu päättämään muiden elämistä. Pettymyksiä ja turhautumia joutuu kokemaan jokanen ihminen elämänsä varrella, mutta onko sitä ihan pakko mennä teurastamaan ihmisiä teloitustyyliin? Just tällanen ihan lievä itsekkyys, viattomien ihmisten elämien suunnitelmallinen riisto, pistää kyllä pikkasen vituttamaan, pakko myöntää.
Tässä nyt täytyy vissiin peilailla kokonaisuutta ja palata isoon kuvaan. Mielenterveystyö, nuorison hyvinvointi, kodin ja koulun vastuu, aselait. Ja sit kai noiden ennemerkkien esiin nouseminenkin jättää vähän jossittelun aihetta - tai toimivat opetuksen antajina, tuovat kenties jotain selityksen makua ja järkeä kaaoksen keskelle, ettei kelluta vain synkän, painostavaa uhkaa huokuvan epämääräisyyden laineilla. Ainahan näitä kahjoja, elämäänkyllästyneitä, yhteiskunnasta vieraantuneita, luonnevikasia ja "ylemmyydentuntoisia nettifilosofeja" on ollut - eikä sitä ihmisen eläimellistä puolta kyetä koskaan kitkemään. Paitsi että, ilmenee sitten aikakaudesta ja kulttuurista riippuen hieman eri tavoin. Että sikäli voisi kylmästi olla samoilla linjoilla kuin se yksi A-studiossa höpäjänyt emäntä: Ennemmin tai myöhemmin meilläkin.
Olikos tää nyt sitten sellainen isku vapaata yhteiskuntaa kohtaan? Tuliko lintukotoon särö? Miten tällaista voi ennaltaehkäistä? Uppoaa jotenkin vaiheittain tällanen tapahtuma. Tai siis, sellanen ihmisen aikaan saaman pahuuden tuntu leijailee ilmassa, ohan näitä fiiliksiä kerennyt kokemaan elämänsä aikana - ero aiempaan on se, että nyt kauhunhetkien näyttämö sijaitsee ihan tässä "nurkilla". Meinaa kapasiteetti asioiden ymmärtämisen suhteen olla koetuksella. Ja eihän tällaista tartte koskaan ymmärtääkään. Mutta, elämän on jatkuttava ja niinhän se jatkuukin - lukuunottamatta niitä jotka makaavat ruumishuoneella yhden heikkomielisen takia. Vihaa, katkeruutta, pelkoa - näiden voimakkaiden tunteiden kanssa täytyy painia. Jos niille antaa liian voimakkaan otteen, rupeaa elämänpilke himmenemään ja vintti pimenemään. Siinä voi äkkiä tulla hulluksi.