Pohdiskelen vielä tuota Pennerbornin asemaa. Mietin kovasti, mitä Seppänen ja co. ovat kaverille luvanneet, jotta tänne tuli. Pöydällä on kumminkin:
- Et voi vaikuttaa valmennustiimiin, se tulee annettuna
- Et voi vaikuttaa joukkueen rosteriin, joukkue on kasasssa, koska miinus miljoona
- Joukkue on sarjan häntäpään joukkue, joka on vuodesta toiseen kyntänyt 2020-luvulla
- Pitää silti voittaa pelejä, jotta et saa potkuja toisesta joukkueesta putkeen
- Pitää silti voittaa pelejä, jotta saat työrauhan kehittää joukkuetta ja pelitapaa
- Mutta ennen kaikkea: Ennalta määritelty pelitapa annettuna. Eli vaikka voitat, sen pitää tulla ylimmän seurajohdon määrittämällä tyylillä.
Pennerborn: "Pidän haasteista. Vi ska spela total hockey."
Jotenkin tuntuu, että Jonssonin "ylipeluutus", äärimmäinen keskustan puolustaminen ja varmistelu (vs. hyökkäys on paras puolustus) ja kiekon roiskiminen keskialueelle parin ekan pelin ylikiekollisuuden jälkeen ovat merkki siitä, että Pennerborn kokee tarvitsevansa nyt muutaman voiton, jotta voidaan taas mennä harjoittelemaan Seppäsen vision mukaista kiekkokontrollia.
Omaan silmään hämmentää, kuinka erilaisia pelimuotoja JYP on esittänyt kuuteen ekaan peliin. Toisaalta se voisi olla hyväkin merkki: löytyy hidasta ja erittäin hidasta lähtöä ja lähdön yritystä, löytyy korkeaa agressiivista karvausta ja nopeita kääntöjä (molemmat maalit Lukkoa vastaan syntyivät, yllätys yllätys karvauksen seurauksena eikä hitaan rintamahyökkäyksen seurauksena) ja löytyy varsin järjestelmällistä oman keskustan sumputtamista. Löytyy pelejä (tai peli), joissa luisteltu yli 70km joukkueena, ja löytyy pelejä, joissa menty 65km säästöliekillä. Yhteistä peleille on huono alku ja Lukko-peliä lukuunottamatta nousujohteinen loppu.
Summa summarum: hattu päästä Pennerbornille. Kyllähän haasteet motivoivat parhaita osaajia, ja haasteita JYP pystyy tarjoamaan.
Mielenkiinnolla odotan, millaisen JYPin viikonloppu tuo tullessaan.