Nostetaan jatkosopparin myötä ketjuakin välillä. Tosiaan ensi kaudelle jatkoa tiedossa, vaikka innokkaimmat olisivat purkaneet jo tämänkin kauden sopimuksen.
Min mielestä on pelannut viime ajat varsin kelvollisesti ja saanut sitä fyysisyyttä otteisiinsa jota viime kausi kaipailtiin pleijareita lukuun ottamatta. Kiekollisena on kehittynyt, paikoitellen tulee ihan fiksuja avauksia ja jopa nousuja välillä. Rooli on nyt oikeampi kuin Ertsin vieressä ja on ihan kelpo VL muualle kuin 1.pariin.
Ja jotain kaveri tekee oikein, kun peluutetaan ratkaisuhetkillä ja jatkoa rustataan.
Nythän on mennyt taas ihan mallikkaasti. Niin kuin pääsääntöisesti kai muutenkin. Motinin mokat ovat keskimääräistä näyttävämpiä ja niistä saa keskimääräistä enemmän myös kakkaa tuulettimeen, varsinkin, kun saa duunistaan ihan kunnon liksat.
Motin on pelannut parhaat pelinsä, ainakin tämän kauden HIFK:ssa, Aleksi Laakson kanssa. Rony Ahosen kanssa pelatessaan ovat kumpikin välillä varsin pelottavia eikä kumpikaan pysty pelaamaan vahvuuksillaan, joten en yhtään ymmärrä tämän pakkiparin pitämistä yhdessä pelistä toiseen. Voisivat antaa Mo’llekin vapaapäivän ja edes yhden pelin Laakson kanssa. Vaikka sitten allekirjoitusbonuksena. Tai ennenaikaisena joululahjana.
Minä taas näen tämän niin, että sen enempää Motin kuin Ahonenkaan eivät ole aivan riittävän fyysisiä ollakseen parin "puhdas" fyysinen, puolustava puolikas, mutta molemmilla kuitenkin sen verran myös kiekollisuutta, että yhdessä nämä tasapaksut puoliväliheikit ovatkin (ainakin teoriassa) sekä riittävän fyysisiä/puolustuskyvykkäitä että riittävän kiekollisia tukeakseen hyökkäystä. Mutta esim. Lyytisen parina kummankaan puolustuskyvykkyys ei riitä paikkaamaan hazardiparin toilailuja (riittääkö Järviselläkään?), ja se vähäinen kiekollisuuskin menee hukkaan? En kyllä oikeasti itsekään ole missään vaiheessa ymmärtänyt tämän pakkiparin logiikkaa, mutta kohta kaksi kuukautta asiaa pähkäiltyäni on tämä ainoa keksimäni teoria, joka voisi kenties selittää Pikkaraisen ajatuksenjuoksun.
Tämä teoria pätee myös Laaksoon, joka on tietyllä tapaa hänkin jonkinlainen hybridi, joskin pienikokoisempi ja hieman näitä kahta (etenkin Motinia) kiekollisempi. Teoria saa legitimiteettiä siitä, että aivan alkukauden (3-4 pelin ajan yhdessä pelannut) Laakso-Motin toimi kohtalaisesti. Mutta toisaalta, ovathan Motin ja Ahonen tainneet pelata yhdessä ehkä jo vajaat kaksi kuukautta, suunnilleen siitä asti kun Järvinen astui mukaan remmiin, joten tämä tasonnosto ei sen puoleen voi oikein, ainakaan pelkästään, tästä pakkiparidynamiikasta johtua.
Joka tapauksessa Ahosen parina Motinilla on kiekollisempi rooli kuin esim. Erosen tai edes Laakson parina. Silloin odottaisi myös hieman enemmän pisteitä kuin 0+4, mutta jo pelkästään se yksi nousu ja syöttö Paajasen maaliin antaa viitteitä paremmasta.
Näetkö
@PuttinOnTheFoil että tämä Ahonen-Motin on optimaalisin pakkipari näillä nykyisillä pakeilla? Jotenkin kun kuitenkin tuntuu, ettei meillä ole yhtäkään täysin toimivaa paria, ja Lyytisen lisäksi myös Kousa on siinä mielessä kysymysmerkki, että hän ottaa aivan tajuttoman määrän miinuksia. En olisi ikinä uskonut, että Pelicansin "pelillinen moottori", "joukkueen sielu", "joukkueen paras pelaaja" jne, jolla on viime vuodet kulkenut todella hyvin nimenomaan molempiin suuntiin (edit: kuulemma, mutta nyt tilastoja tarkasteltuani näyttää siltä että hän on kyllä ottanut aika paljon miinuksia Pelicansissakin..), ottaisi tuollaisen törkeän määrän miinuksia (17, viidenneksi eniten kaikista liigan pakeista).
Pakistossa on vielä paljon ratkaistavia ongelmia, mutta Motinin tasonnosto auttaa asiaan varmasti.
@BOL jos tuo kaipailemasi Laakso-Motin laitettaisiin takaisin yhteen, miten rakentaisit muut pakkiparit?