Tulee kyllä amerikkalaiset rakastuun Armiaan jos ura etenee näin nousujohteisesti. Tuloksien valossa minkäänlaisia "toisen kauden kirouksia" tai notkahduksia ei ole edes näkynyt, vaikka en nyt väitä etteikö sellaisia olisi ollut, mutta kuka jaksaa muistaa enää syksyisiä heikompia jaksoja.
Onko ketään suomalaista pelaajaa miltään aikakaudelta johon Armiaa voisi verrata ikäisenään? Tiedän, että vertailuja on tehty paljon, mutta mihinköhän lopputulokseen on tultu? Kaveri on iso, taitava ja nyt loppukaudesta vaikuttaisi pelisilmäkin uskomattoman hyvältä ajoittain. Tähän asti on myös vaikuttanu siltä, että mitä isompi peli niin sitä parempi.
Tuossa 5-3 YV:ssa tänään minun silmääni Armia näytti ainakin pelityyliltään ainoalta kentältä, joka veti 5-3 oikein: pää pystyssä katsotaan missä aukeaa ja liu'utaan lähemmäs maalia. Jäi sellainen vaikutelma, että tulis enemmän luonnostaan kuin treenin seurauksena jos verrataan mitä muut tekee. Hyökkäyspäässä ei oikein ole osa-aluetta mitä kaveri ei oo vielä valloittanut.
Sitten on vielä nämä show-hommat jotka tekee todella vaikean verrattavan suomalaisiin...Kaveri yrittää mankeloida viimeiseen asti ja usein onnistuukin siinä erittäin näyttävästi tyyliin pari kertaa kalpan pakki on keräillyt vaikka ei ole edes koskenut kunnolla kaveriin. Kiekottomana mennään maalille hieromaan ja naureskellaan päälle vielä. Tuskin hanskatkaan pysyy käsissä kunhan päästään sellaisten pelien ääreen joissa voi vapaasti kokeilla.
Enpä tiedä tartteeko Armia enää tuosta nopeuttakaan lisää ollakseen viihdearvoltaan ja joukkueelle tärkeä pelaaja myös NHL:ssä, mutta jos sellaista vielä tulee lisää niin todella voidaan uudenlainen pelillisesti diiva tähtipelaaja vielä nähdä.
Yks juttu mitä oon itse aina hehkuttanu uran kannalta on se, että loukkaantumisherkkyyttä ei valtavasti olis lukuunottamatta varauksella tuota aivotärähdysepisodia tältä kaudelta.