Jos Abid herättää tunteita Porissa, niin samalla tavalla näköjään Armia tekee Jyvääsjärven rantatöyräillä. Toisaalta tunnepitoisuus on yksi tämän lajin suola. En kiellä, etteikö minulla välillä läikkyisi tunne jopa rationaalisemman ajattelun ylitse.
Kaikella kunnioituksella, Powerage, kritiikiltä menee ihan aavistus pohjasta pois, kun on nähnyt ihan 180:n asteen suunnanmuutoksen Armian pelissä verrattuna alkusyksyyn ja oikeastaan vielä osaan talvestakin. Lisäksi on hyvä huomioida se, kuinka vähän lopulta on niitä, jotka saavuttavat 19-vuotiaana rajapyykit 50 maalia ja 100 tehopistettä. Esim. hyvin nuorena aloittaneella Jesse Joensuulla meni sataan tehopisteeseen 74 ottelua enemmän aikaa, ja kyseessä oli yksi suurista lupauksista, jonka urapolku on ollut kivikkoinen, mutta kuitenkin hieman valokin häämöttää jo tunnelin päässä.
Tekee maaleja, luo paikkoja, takakarvaa kiekonmenetyksen jälkeen ehkä parhaiten koko liigassa, hankkii jäähyjä (ok, joskus vähän helpon oloisesti), on kuitenkin aika yllätysvalmis kaveri maalivahdeille. Onko vielä jotain, mitä Jyväskylässä vaaditaan pelimieheltä?