Tässä seuraavaksi sitten hieman filosofisemmalta kantilta pohdintaa siitä, miksi mahdollisesti Jessellä ei lähtenyt lentoon Oilersissa. Pohjautuu puhtaaseen mutuiluun tosin joten sellaisena tämä on myös hyvä ottaa.
Jotenkin itsellä on vain hyvin vahva kutina, että se suurin ongelma kiteytyy joukkuetovereihin, heidän välisiin kemioihin ja ennenkaikkea McDavidiin.
Kiinnitin huomiota jo hyvin aikaisessa vaiheessa siihen, kuinka aneemisesti kentällä joukkuetoverit suhtautuivat Puljun onnistumisiin, ainakin noin päällepäin. Etenkin Mäkkärin naama tuntui olevan aina norsunvitulla jos Jesse maalasi, ja perinteiset karhunhalitkin jäivät hyvin väkinäisiksi. Ei kovin hyvää esimerkkiä kapteenilta. Kävi oikein sääliksi kun Jesse tuuletti parhaimmillaan kuin viimeistä päivää kieli munissa roikkuen ja sitä iloista Leijonan karjuntaa mikä U20-kisoista niin tutuksi kävi, mylvien kun samaan aikaan joukkueen kapun ilme on kuin olisi juuri omissa soinut.
Ensin ajattelin että onkohan Mc vaan niin saatanan loppu koko ajan ylikuormituksesta, sillä eihän hän rehellisyyden nimissä aina omia maalejakaan jaksa tuuletella, mutta saattaahan se olla myös että Connor ja Pulju ovat vaan niin täysin er planeetalta persoonina, etteivät vaan löydä yhteistä säveltä millään tasolla. Toinen on ilopillerimäinen hessuhopo ja toinen myrkynniellyt negailija.
Tai ehkä Mc on vaan kusipää, perinteinen lapsistara, jolle on noussut kupoliin?
Helvetin hyvä kiekkoilija, mutta ehkä sittenkin liian itsekeskeinen?
Ja sellainen kapteenina saattaa helposti myrkyttää koko joukkueen hengen ja koko toiminnasta tulee Dog eat Dog-tyyppistä raskasta eloonjäämistaistelua Talvisodan kaveria ei jätetä-meiningin sijaan.
Mielestäni jääkiekkoon ei oikein hyvin istu mikään yli vedetty tähtikulttitouhu ja siitä on saatu erittäin paljastavia esimerkkejä etenkin viimeisen kauden aikana, kun joka puolella palloa ne "nimettömät" kaverit veivät starastatuksen omaavia kovissa paikoissa kuin litran mittaa ja pokkailivat siitä hyvästä pyttyjä tuon tuosta.
Pulju jotenkin helposti innostuvana kaverina tuntuisi kaipaavan juuri sitä hyvän joukkuehengen mukana tuomaa ylimääräistä boostia jotta pääsisi loistamaan parhaiten ja nyt sitä Kärpissä näyttäisi tulevan. Ja taas vastaavasti kun henki ei ole kohdallaan niin Jessekään oikein osaa mitenkään päin olla ja saattaa näyttää paljon huonommalta kiekkoilijalta kuin onkaan.
Sanoisin että kyllä se Hurricanes olisi se seuraava ja paras osoite Jesselle heti kun saa vaan nyt Kärpissä fiiliksen kuntoon. Parasta varmaan olisi pysyä nyt ihan suosiolla koko kausi Oulussa, pokata pistepörssin voitto ja Sm-pokaali matkaan ja ottaa sitten lentoa Carolinan suuntaan.
Ja tehdä sitten uudenlaista historiaa.