Tuosta Hesarin jutusta suoraan lainattu osa kertoo aika paljon miksi NHL-ura ei lähtenytkään "kuten piti". NHL oli yksinkertaisesti liian kova sarja. Jesse lähti sinne ihan raakileena myös itse pelin ymmärtämisen suhteen. Alleviivasin tärkeän lauseen, josta tulee esiin se, että Suomessa ja junnunen MM:ssä Jesse pärjäsi ison kokonsa ja hyvän liukunsa ansiaosta. NHL:ssä se tyyli torpattiin pois heti kättelyssä.
Edmontonissa paine oli valtava. Koskaan aikaisemmin Puljujärvi ei ollut ottanut paineita jääkiekosta.
Ei silloin, kun otsikot puhuivat Suomi-kiekon suurimmasta lupauksesta. Ei silloin, kun hän sai oman agentin 15-vuotiaana. Ei silloin, kun hän debytoi Kärpissä 16-vuotiaana ja voitti nuorten maailmanmestaruuden 17-vuotiaana. Eikä silloin kun hänet varattiin Edmontoniin 18-vuotiaana.
Edmontonissa Puljujärven heikkoudet tulivat esiin. Ensimmäiset potkut eivät olleet tarpeeksi teräviä. Hän oli hyvä luistelemaan, mutta tyyli oli kaarteleva ja Puljujärven jääpallotausta näkyi siinä liikaa.
Myös peliälyssä oli parantamisen varaa. Puljujärvi oli treenannut paljon ulkojäillä yksin. Yhteispelin lakien opiskelu oli jäänyt liian vähälle. Kun Puljujärvi oli saanut kiekon lapaan ja päässyt liukuunsa, oli häntä ollut lähes mahdoton pysäyttää.
Maailman kovimmassa jääkiekkosarjassa pelkkä liuku ja hyvä laukaus eivät riittäneet.
Jesse on treenannut tänä kesänä terävyyttä enemmän kuin koskaan. Nyt kun lonkat on kunnossa, niin mielenkiintoista nähdä syksyllä onko Pulju sähäkämpi, tai kuinka paljon sähäkämpi mitä ennen.