Laitan tähän oman kotisohvavalmentajan ja keittiöpsykologin analyysini Puljujärvestä. Fyysisesti Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine ovat toistensa vastakohtia, kun taas henkisesti he ovat hyvin samanlaisia. Paten vahvuuksia ovat laukaus ja maalinteko, syöttötaito on myös hyvä, samoin hänen peliälynsä, kun taas heikkouksia on perinteisesti ollut nopeus, kamppailupelaaminen ja ylipäätään kiekoton pelaaminen. Jos haluat tehdä Paten pelistä epämukavaa, pidä hänet poissa kiekosta. Jessen vahvuuksia ovat sen sijaan fyysisyys, karvaaminen, luistelu, kamppailuvoima ja jossain määrin kiekoton pelaaminen, samalla kun heikkouksia ovat onneton viimeistely, heikko kiekollinen peli, syöttötaito ja peliäly. Jos haluat tehdä Jessen pelistä epämukavaa, anna hänelle kiekko.
Henkisesti sekä Jesse että Pate ovat samanlaisia, kun peli ei kulje. He hiihtelevät varjojen mailla eikä mikään suju. Itseluottamuksella on valtava rooli pelisuoritusten laatuun. Tunnistan samanlaisen piirteen itsessäni työelämässä, että kun stressaantuneisuus ja väsymys alkavat mennä liian raskaaksi, silloin alkaa ketjureaktio, jossa tekemisen taso ja itseluottamus alkavat pudota, jolloin perusasiatkin alkavat tuntua haastavilta, ja seurauksena tekemisen taso ja itseluottamus laskevat entisestään.
Tuollaisessa tilanteessa ei ole oikein helppoja ratkaisuja, mutta yleensä levon ja rentoutumisen lisäksi se auttaa, kun pyrkii palaamaan perusasioihin ja mahdollisimman helppoihin toistoihin ja tekemään ne systemaattisesti hyvin. Kun jotain saa tehtyä säännöllisesti oikein, se alkaa vähitellen palauttaa itseluottamusta, jolloin perustekemisen taso paranee, ja usein myös oikeiden asioiden tekeminen ruokkii itseluottamusta ja tekemisen tasoa. Sekin voi auttaa ja virkistää, jos välillä tekee jotain aivan erilaista, mistä saa vaihtelua ja uusia näkökulmia, esimerkiksi Laineen kokeilu sentterinä näytti tekevän hyvää hänen pelaamiselleen.
Jos muistan oikein, Pate treenasi yhtenä kesänä fysiikkaa ja kasvatti lihasmassaa, ja seuraavana kesänä hän keskittyi luistelun harjoittelemiseen. Toisin sanottuna, hän keskittyi kehittämään omia heikkouksiaan hitaasti mutta systemaattisesti. Jessekin on ilmeisesti kova treenaamaan, mutta olen saanut vaikutelman, että hän keskittyy treeneissä täysin vääriin asioihin, jolloin määrä ei korvaa laatua. Esimerkiksi viime kesänä hän keskittyi treenaamaan fysiikkaa, joka hänellä on jo muutenkin hyvällä tasolla. Viimeistely oli hänellä ongelmana jo viime kaudella, joten en tajua, miksi ihmeessä hän ei käyttänyt aikaa maalintekotaidon kehittämiseen.
Viime kesänä Sebastian Aho palkkasi itselleen erityisen taitovalmentajan kehittämään laukausta (IS:n uutisointi aiheesta:
Sebastian Aho palkkasi avukseen erikoismiehen). Toivoisin, että Aho laittaa Puljun käymään saman laukomisvalmennuksen läpi. Jos Jessellä on vähänkään järkeä päässä, niin ensi kesänä harjoittelemaan laukauksia, syöttöjä ja kiekonkäsittelyä. Lisäksi jonkinlainen henkilökohtainen urheilupsykologi voisi olla paikallaan, ehkä Jessen kielitaidolla vielä suomea puhuva, jotta on helpompi päästä purkamaan kuivia kausia, kun sellaisia tulee vastaan. Ja ei, siinä ei ole mitään häpeällistä, että panostaa tällaisiin tekijöihin. Paljon tyhmempää olisi, jos huippu-urheilijaksi haluava ei kääntäisi jokaista kiveä kehittyäkseen lajissaan.
