Kotkaniemen vahvuuksia ovat ehdottomasti laukaus ja pelikäsitys. Nykyään myös pystyy vääntämään vahvasti laitojen lähellä ja voittamaan näitä kaksinkamppailuita. Vaikka ei ole mikään Draisaitelin kaltainen mörkö, on Jepulla myös kokoa sekä myös luisteluvoimaa pelata erinomaista kahden suunnan peliä NHL:ssä. Jopa hieman yllättäen yksi Carolinan fyysisimmistä pelaajista.
Canesissa haasteena on ollut voittaa valmennuksen luottamusta, esim. yv ei toiminut - Kotkaniemi pois, pelejä hävittiin - Kotkaniemi neloseen, vaikka syyt eivät läheskään aina tai joka kerta olleet Jepussa. Hierarkiassa noin viimeiset 50-60 peliä edellä Jordan Staal 10+20 ja Jack Drury 8+19. Drurylla paikka mm. kakkos-yv:ssä ennen Kuznetsovin tuloa. Tämän jälkeen Kotkaniemi pelasikin esim playoffeissa nelosen laidassa, joka ei todellakaan omin paikka hänelle. Lisäksi vaikea tuolla peliajalla ylipäätään tehdä mitään ihmeellistä tulosta ottaen vielä huomioon, miten nuo minuutit kertyivät.
Jesperin n. 450 NHL pelistä nähnyt ehkä noin 300-350 ja esim. Armiaan verrattuna otettavissa vieläkin täysin erilainen rooli tulosyksikön pelaajana. Ensimmäiset kaudet menivät Montrealin hätäilyn piikkiin, kaudet Carolinassa ovat kehittäneet pelaajana paljon, mutta saman valmennuksen alaisuudessa en usko, että ura lähtee suuntaan, johon se voisi mennä tapauksessa, jossa saisi valmennuksen luottamuksen ja mahdollisuuden tehdä myös virheitä, kuten usealla nuorella "tähdellä" usein on.
Esim Martin Necas on pelaaja, jota valmennus laittaa kentälle, vaikka pelaisi miten ja on uskomattoman virhealtis, syystä tai toisesta tuo ei ole niin merkityksellistä Brind'amourille ja kumppaneille. Ehkä se merkitsee siinä, että on oma ykköskierroksen varaus, jota on itse ollut valitsemassa..