Kimmo Stasi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leijonat
Sen nyt vielä sanon kuitenkin että Kanadakaan ei taida kuitenkaan neljää ketjua (4 sentteriä) enempää saada peluuttaa yhdessä ottelussa.
Tämä (sinänsä itsestäänselvä) asia kyllä näyttää turhan monelta aina unohtuvan kun aletaan vertailemaan eri maiden tasoeroja.
Jotkut ihan tosissaan kun lähtevät väittämään, että Ruotsi on siksi Suomea edellä (paperilla) maajoukkueturnauksissa, koska heillä on enemmän NHL-pelaajia. Kummaa logiikkaa. Kun ei se joukkueen taso tosiaan siitä mihinkään nouse, vaikka olisi satatuhatta Armiaa, muttei yhtään Lainetta laittaa askiin. Ja toisella joukkueella on sitten vaikka laittaa se kourallinen Laineita askiin, muttei sitä sataatuhatta Armiaa, niin kumpikohan jengi se sitten ihan oikeasti on paperilla kovempi?
No, se siitä ja aletaan kehumaan Kotkaa.
Ensinnäkin; kaveri on jotenkin aivan ylisympaattisen oloinen, ihan pikkulapsen oloinen haastatteluissakin (johtuu varmaan pitkälti siitä naureskelusta) ja vaikka on tuollainen tikku fyysisesti, niin sinne se vaan painaa maalinedustallekin rähisemään ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Ja peli kulkee, ihan jokaisella osa-alueella, tasaisen varmasti.
Aivan kuin Kotka olisi itsekin hieman hämillään tästä kaikesta, että mites tässä nyt näin oikein kävi? Onneksi se ei kuitenkaan näy epävarmuutena pelissä, vaan päinvastoin, näyttäisi antavan vaan lisää virtaa. Että kun nyt täällä kerran ollaan, niin painetaan perkele sitten senkin edestä vielä kun ehtii.
Kotkaniemi on varmasti päässyt nyt ihan parhaaseen mahdolliseen jengiin henkilökohtaisen kehityksensä kannalta ja vääjäämättä tulee mieleen se toinen huippulupaus, jolle kävi huomattavasti ohraisemmin joutuessaan Oilersiin, jossa entinen valmentaja lähinnä teki kaikkensa tappaakseen tuon huippulupauksen kehityksen. Siinä tuli nyt sellainen parin vuoden takapakki, mutta eiköhän se sielläkin suunnalla siitä vielä lähde.
Tuonikäisillä saattaa hyvinkin lyhyessä ajassa tapahtua ihmeitä (miksei vanhemmillakin), ja siitäkin hyvä osoitus on (kuten hyvin tuolla ylempänä huomautettiin) vaikkapa siitä ettei Kotka mahtunut U20-kisoihin toissa vuonna mutta oli jo seuraavalla kerralla dominoiva ja siitä hyppäsikin jo käytännössä suoraan NHL-jengin kärkisenttereiksi. Peluuttamatta edes kertaakaan sitä ennen A-maajoukkueessa.
Aivan huikeaa!