Kirjataan nyt ensimmäinen viesti palstalle tähän osioon.
Jeren vuodet IFK:n paidassa sattuvat sopivasti yhteen oman kasvuprosessini kanssa ja tästä syystä kyseinen kaiffari olikin minulle se suurin seuraikoni ja seuran ruumiillistuma pitkän aikaa. Kuitenkin se tapa, jolla mies kuusi vuotta sitten poistui, jätti jälkeensä hieman karsahkon maun kaikesta ja liikaa jossiteltavaa - harmaan synkkä loppuratkaisu jäi kirjoittamatta.
Vuosien vieriessä se viimeinen kappale, jota varjosti synkkyys muuttui vaan harmaaksi jatkokertomukseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Jere meni Bluesiin pelaamaan. Aika KHL:ssä olikin jo täysin omalta kohdaltani osastoa: ''ei jaksa kiinnostaa''.
Näin se jatkui tähän kesään asti ja tarkemmin siihen pisteeseen, kun alkoi käydä selväksi, että huhut narreissa pelaamisesta eivät olleet pelkkää toimittajien paskapuheen kylvämistä. Omalta kohdaltani tarinan viimeinen piste kirjattiin eilen, kun Jergus oli Hjalmarin ja Ossin kanssa vakuuttelemassa kannattajia halustaan pelata Jokereissa. Kun puhutaan, että Jere on kussut IFK:n pesään koko uransa ajan, niin sanotaan nyt vaikka, että eilisen tapahtumat olivat sitten ne viimeiset ravistelut ennen sepaluksen kiinni vetämistä ja perään toimitettua räkäisyä. Se oli siinä.
Eihän moinen moinen vajakki ansaitse huomionosoituksia edes herjausten buuausten muodossa. Oikeastaan se ei edes ansaitsisi tätä kirjoitustakaan, mutta minulla nyt sattuu olemaan luppoaikaa tällä hetkellä.
Ilmeisesti narrisopimuksen eväsi viime hetken tarjous KHL:stä, mutta arvostan siitä huolimatta Eteläpäädyn toimintaa tässä asiassa. Arvostan myös paidanpolttoa elkeenä, vaikka itse en ikinä moisiin liekkimessuihin ryhtyisikään, mutta en silti näe syytä sille, miksi se muuttuisi naurettavaksi, vaikka nyt tältä erää Jeren jokeriunelma jäikin toteutumatta.