Kai tässä pitää itsekin ottaa kantaa jollain lailla.
Reilu viikko sitten tämä oli mielestäni ihan hauska juttu. Ei paljoa napannut. Lisää myrkkyä ja tällä kertaa pahinta mahdollista tietynlaiseen jokeriuteen ja tuohon sekasortoon mikä Ilmalassa vallitsee. Kai tuosta jokerikannattajien kiukusta ja raivosta sai jollain tapaa jotain pientä mielihyvääkin.
Mutta kyllä tässä on vähän ääni muuttunut kellossa, kun aloin tarkemmin funtsimaan.
Ensiksi vannotaan ikuista rakkautta IFK:lle, seura antaa uusia mahdollisuuksia, yleisön kestosuosikki, mokia katsellaan sormien läpi, TJ kusettaa oikeudessa Jeren vuoksi, sekä muutenkin vuosi toisensa jälkeen ulkomaillakin pelatessa vakuutellaan IFK:n olevan oma seura - kuolemaan asti. En tiedä tatuoinneista, mutta kyllä Jeren suvussa/perheessä IFK on aivan helvetin merkittävä ja iso asia, todella monelle elämäntapa siinä missä muillekin täällä kirjoittaville. Tämän lisäksi se, miten IFK:n kannattajista suurin osa on edelleen pitänyt äijää omana kundina, vaikka onkin törttöillyt ja kussut monien muroihin, silti Bluesinkin paidassa Nordikselle palatessa sai sen pienen painin jälkeen yleisöltä standing ovationin ja olen täysin varma, että se merkkasi Jerelle silloin paljon. Vaikka pelasikin Blegissä, tuntui että oli kuitenkin himassa. Taisi olla tämän kauden jälkeen muuten esisopimus taas IFK:hon, mutta KHL vei odotetusti.
Jokatapauksessa, kaikki kunnioitus Jereä kohtaan kuihtui tänään pois. Kaikki, johtuen juurikin tuosta kohutapaamisesta Hjalliksen, Väänäsen ja Eteläpäädyn sakin kanssa. Ei tuo välttämättä seuralle ole niin iso kolaus, kuin IFK:n kannattajille. Vaikka Jere tuolla kusettaisikin ja olisi treenannut peilin edessä monta tuntia, että saisi jengin vakuutettua puolelleen, niin en millään pysty hyväksymään sitä, miten halveksuvaa ja paskaa tuo on IFK:n kannattajan korviin. "IFK tarjosi enemmän, mutta mä haluan tulla tänne. Ei mulla mitään IFK-tatuointia todellakaan ole, otan vaikka vaatteet pois." Hyi vittu. Luulisi, että kun on Saksan reissun jälkeen saanut elämänsä ja pelinsä hyvin raiteilleen, voisi olla jonkinlaista kunniavelkaa IFK:lle, halua antaa jotain hyvää takaisin, kun seurakin on antanut hänelle niin paljon. Ja IFK vielä halusi Jeren, kukaan ei ollut enää kävelemässä tämän hankinnan yli. Jonkun Raimonkin luulisi olevan tässä tapauksessa ja vaiheessa enää ihan pikkujuttu.
Mutta. Kaikki tuo tuki ja jokavuotinen haikailu on muuttunut siihen, että Jere Karalahti, "IFK-ikoni", on valmis hylkäämään 39-vuotiaana kaiken sen hienon mitä IFK seurana ja organisaationa on hänelle elämänsä aikana antanut, voitelemalla Hjallis Harkimon kanssa Jokereiden kannattajia ja samalla kommenteillaan tietoisesti tai epätietoisesti halveksuen ja nöyryyttäen IFK:n kannattajia - ehkä suurinta tukea perheen lisäksi, mitä mies on ikinä elämänsä aikana saanut - kinumalla siirtoa ja hyväksyntää Jokereihin. Oletko oikeasti valmis jättämään ja tuhoamaan kaiken sen - 39-vuotiaana, toinen jalka eläkkeellä, parin kauden takia - mitä olet urallasi onnistunut IFK-perheen ja kannattajien keskuudessa luomaan ja saavuttamaan? Vaikka Jere tuolla valehtelisi ja joutuisi sanomaan asioita narrifanien vuoksi, näitä sanoja ei vain unohda. En tajua, miten edes kehtaa. Ja vaikka voittaisi kymmenen suomenmestaruutta narreissa, en näe senkään olevan riittävä hinta siihen paskaan, tuhoon ja siihen, miten Jere on valmis ristimään itsensä omassa kotikaupungissaan kaikkien aikojen pahimmaksi Juudakseksi ja huoraksi. Peltonen, Ruudut ja Hirso eivät tunnu kyllä miltään tämän tapauksen rinnalla.
Hävettää, että on joskus tästäkin jätkästä pitänyt ihan helvetisti. Toivottavasti sinua ei peliurasi jälkeen nähdä enää ikinä missään tekemisissä IFK:n kanssa.