Tässä ei jaksa kahlata ketjua läpi pitkän työpäivän jälkeen, toisaalta omia mielipiteitähän tässä kertoilee. Ei myöskään jaksa alkaa pohtimaan Kärppien ja SM-Liigan juridisia syitä päätöksiiinsä, mielipiteet ovat vain niin kauan jääkiekkoa ja Kärppiä rakastaneen miehen hajanaisia ajatelmia tilanteesta.
Jere Karalahti oli kauan sellainen kuin mies sanoisi naisesta " Unelmien haave", se filmitähti josta näki päiväunia arkisen elämän keskellä. Pelaaja kunnioittamassani ja "Vihaamassani" seurassa, HIFK:ssa. Pakki, jota oli hieno kannattaa aina kun hän oli maajoukkueessa... Leijonapaidassahan ne meidän sankarit pelaavat, voit vapaasti tunnustaa sen vihatun ja salaa ihaillun pelaajan arvostuksen muille.
Jere Kärppiin... Aluksi epäuskoinen tunne, oliko se negatiivinen vai positiivinen... en tiedä sitä itsekkään, piti sitä miettiä pitkään, siis se kaveri, joka oli kuitenkin HIFK, siinä mielessä kuin minä tämän HIFK:n olen oppinut tuntemaan, hieman ylpeä, ansioista ja perinteistä ennenkaikkea, ilmeestä kaukalossa. Aina sattuu ja tapahtuu sanotaan nyt, silloin riiti pelkkä "HIFKI"
Jere Kärpissä... Suurella kohulla sisään ja julkisuuteen totutut fraasit uuden seuran hyväksi tekevästä autuudesta, kukapa pelaaja näitä virsiä ei olisi veisannut median edessä. Jeren kohdalla vain kaikki näytti menevän aivan liian hyvin tämän virren kanssa, sieltähän alkoi löytymään sen "Vanhan" Jeren otteita, lupauksia siitä, että voisimme nähdä sen entisen pelurin paluun.
Sitten ja nyt... Mieli on tässä maassa, miksi? Ajattelenko nyt Kärppiä vai Jereä? Kumpaakin, Kärpät se kotikaupungin seura jonka menestymistä toivoo aina, menestys on paljon muuta kuin mestaruudet, se on seuran yrittämistä täysillä käytettävillä olevillä resurseilla, riippumatta sarjatasosta.
Silti Jere on nyt päälimmäisenä mielessä, toisaalta ei kai minulle mitenkään kuulu hänen yksityiselämänsä, itse hän joutuu asiansa hoitamaan perheensä ja läheistensä kanssa. Kuitenkin Jere on "Kiekkojätkä", todella kova sellainen kaikkine erheineen, nyt vain toivon sitä mahdollisuutta, että Jere vielä palaisi kaukaloon ja saisi tehdä sitä mitä aistin hänen rakastavan, olla osa lätkäjoukkuetta, pukukopissa, kaukalossa, niin voiton kuin häviön hetkellä.