SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, "Respect all, fear none", Stars, Pool
Olen tietoisesti välttänyt Rudin kirjaa, koska poltin hihani niin totaalisesti aikanaan siinä kyykkäys/piilolinssi-episodissa. Vaikuttaa että sitä pidetään täällä yleisesti hyvänä teoksena, joten joudun varmaan taipumaan.
 
"Nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei *****" - Ismo Lehkonen, 30.11.2000

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Lisäksi Jere ja Nanna ovat nyttemmin lyöttäytyneet yhteen huuhaa-porukoiden kanssa mm. Olli Posti.
Siis myykö Jere jotain valmennuksia? Valmennuksia mihin? Bodaus? Mind coach? Ravitsemus? Nehän myy, kun lyöt vielä eteen kognitiivinen tai funktionaalinen.

Ja kuka on fitness - Nanna? Kenties entinen huippu-urheilija? En ainakaan löytänyt ketään Nannaa ”Ateenasta Atlantaan” - olympiahistoriikista. En tiedä olinko väärässä lajissa ja väärillä vuosiluvuilla, kun ei löytynyt tulosliuskasta Siiri Äitee Rantasen jälkeen. Ja miksi kaikki myy heti jotain hauiskääntöjä, jos olet joku entinen huippu-urheilija. Hannes Hyvönenkin joku gladiaattori. Jos huuhaa-porukoiden kanssa liittoutuu, niin pian on joku verkostomarkkinointi - mesenaatti ja uskoo oikeasti johonkin hevoslinimenttiin.
 
"En seuraa pallopelejä, seuraan urheilua" - Seppo Räty

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Olen tietoisesti välttänyt Rudin kirjaa, koska poltin hihani niin totaalisesti aikanaan siinä kyykkäys/piilolinssi-episodissa. Vaikuttaa että sitä pidetään täällä yleisesti hyvänä teoksena, joten joudun varmaan taipumaan.
On hyvä teos mutta hihojen palamisen kannalta siinä mielessä hankala että omia pahimpia tempauksiaan Rudi ei suoranaisesti anteeksi pyytele. Mutta muuten ero Karalahteen on luokkaa häikäisevä.
 
"Hauskinta on se että ainoastaan te helvetin ulkoporilaiset olette sitä mieltä että minä olisin joku porilaisten puolestapuhuja"
Nimimerkki korkki kertoo mikä hänestä on hauskaa ja määrittää minkä puolesta hän ei puhu Jatkoajan keskustelupalstalla.

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, "Respect all, fear none", Stars, Pool
On hyvä teos mutta hihojen palamisen kannalta siinä mielessä hankala että omia pahimpia tempauksiaan Rudi ei suoranaisesti anteeksi pyytele. Mutta muuten ero Karalahteen on luokkaa häikäisevä.
No, ehkä yhdeksän vuoden jälkeet hihat kytevät enää niin pienellä, että voin ottaa riskin että ne eivät roihahda uudelleen enää.
 
"Nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei *****" - Ismo Lehkonen, 30.11.2000

teppana

Jäsen
Erityisesti kiinnostavaa luettavaa on se uran alkupuoli ja siihen tekemiseen liittyvä määrätietoisuus. Kyllä se kirja lukea kannattaa.
Komppaan sanomaasi. Rudi on yksi inhokeistani, mutta hattua täytyy nostaa hänen määrätietoisuudelle. Jarkko Ruutu vaikuttaa ihmiseltä joka menestyy asenteellaan asiassa kuin asiassa. Tavallaan vastakohta Karalahdelle, joka alisuoriutuu asiassa kuin asiassa lahjoista huolimatta.
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Olen tietoisesti välttänyt Rudin kirjaa, koska poltin hihani niin totaalisesti aikanaan siinä kyykkäys/piilolinssi-episodissa. Vaikuttaa että sitä pidetään täällä yleisesti hyvänä teoksena, joten joudun varmaan taipumaan.
Lievästi off-topicina, mulla oli pitkään sama fiilis. Lopulta sitten nappasin sen kirjastosta ja nautin yksityiskohtaisesta uran avaamisesta. Rudi myöntää, että välillä meni pahasti yli, ketoo miksi näin, mutta kuten aiemmin mainittiin, ei varsinaisesti pyydä anteeksi.

Jeren kirjasta ei jäänyt oikein muuta mieleen, kuin miten Tapulin kundit ÄIJJJÄilee hälläväliä-asenteella ja lähinnä vitutus, että tuli toimintaa välillisesti tuettua vuosia kausikortin muodossa.
 
HIFKi on kova, HIFKi on Stadi! Kohta reppu repee, Mestarit sen tekee. Go!

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Olen tietoisesti välttänyt Rudin kirjaa, koska poltin hihani niin totaalisesti aikanaan siinä kyykkäys/piilolinssi-episodissa. Vaikuttaa että sitä pidetään täällä yleisesti hyvänä teoksena, joten joudun varmaan taipumaan.
Suosittelen, yksi parhaista urheilukirjoista ilman muuta. Toki paljon varmasti myös Tuomas Nyholmin ansiosta.

Karalahden kirjaa jaksoin hetken alkua ja tämänkin ketjun perusteella tuskin koskaan jaksan loppuun. Päihdeongelmaiset jäävät usein henkisellä tasolla lapsiksi, jotka kestävät aikuisuutta vain lyhyinä jaksoina. Jerellä vaikuttaisi olevan juuri näin.
 
Saatana.

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Karalahden ja Fleuryn kirjoissa on molemmissa sama juttu. On vähän säälittävää ja surullista, että kumpikin on voinut päästä päihdeongelmansa yli hetkellisesti, mutta kumpikin puhuu niistä niin, että heistä näkee etteivät ole kuitenkaan aidosti parantuneet addiktioistaan tai niiden aiheuttajista. Kumpikin hehkuttaa niitä kovina juttuina miten vetivät koko yön aineita, illalla tekivät pari maalia ja sitten taas takaisin radalle. Ensinnäkin doping-aineet ovat juuri siksi kiellettyjä, että niiden kanssa pystytään jaksamaan asioita enemmän kuin normaalista. Eivät he antaneet mitään tasoitusta muille lyhyessä juoksussa sillä, että käyttivät kokaiinia tms, vaan todellista kovuutta on olla jätkä joka pystyy pelaamaan kovaa joka ilta ilman päihteitä ja olematta kusipää ympärillään oleville.
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Erityisesti kiinnostavaa luettavaa on se uran alkupuoli ja siihen tekemiseen liittyvä määrätietoisuus. Kyllä se kirja lukea kannattaa.
Samaten koskettavaa on se inhimillinen puoli, joka Ruudusta välittyy. Tunteet joita kävi läpi ollessaan nuorena yksin P-Amerikassa, tarpeettomuuden tunne, kun jäi Vancouverissa ulkopuolelle. Mielestäni Ruudun kirja inspiroi nimenomaan sellaisia nuoria, jotka eivät ole ikäluokkansa valioyksilöitä. Ruutu näyttää esimerkillään, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella voi päästä pitkälle ja menestys ei tarvitse tarkoittaa sitä, että on ykköskorin tähtipelaaja.

Palatakseni ketjun aiheeseen Karalahti sen sijaan on esimerkkinä nuorille, kuinka voi pilata potentiaalinsa, jos päätyy väärille teille.

Karalahden kirjaa jaksoin hetken alkua ja tämänkin ketjun perusteella tuskin koskaan jaksan loppuun. Päihdeongelmaiset jäävät usein henkisellä tasolla lapsiksi, jotka kestävät aikuisuutta vain lyhyinä jaksoina. Jerellä vaikuttaisi olevan juuri näin.
Suosittelen ennemmin Jantusen kirjaa. On todella rankka lukukokemus ja antaa hyvän kuvan päihderiippuvuudesta ilman glorifiointia.
 
Viimeksi muokattu:
"My name is TJ Markiewicz, I'm a real person."

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Samaten koskettavaa on se inhimillinen puoli, joka Ruudusta välittyy. Tunteet joita kävi läpi ollessaan nuorena yksin P-Amerikassa, tarpeettomuuden tunne, kun jäi Vancouverissa ulkopuolelle. Mielestäni Ruudun kirja inspiroi nimenomaan sellaisia nuoria, jotka eivät ole ikäluokkansa valioyksilöitä. Ruutu näyttää esimerkillään, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella voi päästä pitkälle ja menestys ei tarvitse tarkoittaa sitä, että on ykköskorin tähtipelaaja.
Minusta Ruudun kirjassa yksi kovimpia juttuja oli se kun hän kertoi ajatelleensa joskus nuorena poikana, ettei hänellä ole varaa antaa tasoitusta yhtään. Vaikka hän tykkäsi alkoholin nauttimisesta yhtä paljon kuin muutkin, niin jättämällä läträämättä kerran viikossa niin hän sai 2 x 52 eli sata treenipäivää vuodessa etua niihin jotka näin eivät tehneet (juopottelu ja dagen efter). Tässäkin hienoinen suhtautumisero ketjun heroon verrattuna.
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Minusta Ruudun kirjassa yksi kovimpia juttuja oli se kun hän kertoi ajatelleensa joskus nuorena poikana, ettei hänellä ole varaa antaa tasoitusta yhtään. Vaikka hän tykkäsi alkoholin nauttimisesta yhtä paljon kuin muutkin, niin jättämällä läträämättä kerran viikossa niin hän sai 2 x 52 eli sata treenipäivää vuodessa etua niihin jotka näin eivät tehneet (juopottelu ja dagen efter). Tässäkin hienoinen suhtautumisero ketjun heroon verrattuna.
Ruudun kohdalla välittyy intohimo jääkiekkoa kohtaan. Sen sijaan Karalahden suurin intohimo oli juhliminen ja dokaaminen, lätkän pelaaminen kiva harrastus, jolla sai rahoitettua päihteiden käytön.
 
"My name is TJ Markiewicz, I'm a real person."

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Jos pitäiai rankata lukemiani urheilijoiden elämäkertoja, niin Rudi ja Agassi ovat kaksi parasta ja Litmanen pystyyn huonoin. Sen sijaan jos ajatellaan, kuinka suuri turhautuminen kirjaa lukiessa syntyy urheilijaa kohtaan, Karalahti on kärjessä ja Rudi aivan viimeisenä. Näissä on huimaakin huimempi ero.
 
Kuten Bat Helvetistä, olen poissa kun aurinko taas saa

He jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on jääkiekosta. Heille vain hymyilen...

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Jos pitäiai rankata lukemiani urheilijoiden elämäkertoja, niin Rudi ja Agassi ovat kaksi parasta ja Litmanen pystyyn huonoin. Sen sijaan jos ajatellaan, kuinka suuri turhautuminen kirjaa lukiessa syntyy urheilijaa kohtaan, Karalahti on kärjessä ja Rudi aivan viimeisenä. Näissä on huimaakin huimempi ero.
Noin yleisesti ottaen ei pitäisi ollenkaan urheilijoiden elämänkertoja. Pääsääntöisesti niiden kohdalla pettyy kun paljastuu, että urhelija jota on pitänyt sankarinaan paljastuu ihmisenä varsin keskinkertaiseksi ihmiseksi tai jopa säälittäväksi surkimukseksi. Toki jos etukäteen inhoaa urheilijaa, niin sitten siitä voi saada lisää vahvistusta käsitykselleen.
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Minun kokemukseni mukaan alkoholisteja(kin) on moneen junaan. On niitäkin joille omasta itsestä ja ongelmasta puhuminen on suoranainen pakkomielle ja jotka syyttävät kaikesta ennen kaikkea itseään, mutta jotka silti tai ehkä juuri sen takia ovat alkoholisteja.
Toki näin, ja ei tarkoituksenani ollutkaan typistää kaikkia viinamäen miehiä ja naisia samaan muottiin. Siitä samasta muotista, kun eivät kaikki tietystikään ole, ja sanoinkin, että luonteenpiirteitä ovat muunmuassa nuo mainitsemani.

Tuollainen mainitsemasi kaltainen kuvio pitää myös ihan paikkansa, että moni ei pysty antamaan anteeksi itselleen, ja luopumaan siitä omasta syntisäkistään päästäkseen elämässään eteenpäin. Sitä säkkiä vedetään hamaantappiin asti perässä, ja ihminen on jollain tapaa jumissa siinä omassa alkoholismissaan oman päänsä sisällä, vaikka huikkaa ei olisi otettu enää kenties jopa vuosikymmeniin. Ei ikään kuin anneta itselleen lupaa parantua siitä alkoholismista. Näitäkin on tullut nähtyä.

Ja tiedän juu sen, että alkoholismista ei siinä mielessä voi parantua, että sitä kykyä ottaa sivistyneesti ei vain osalle meistä kehity ikinä. Mutta silti tuo "parantua" sanan käyttäminen tässä yhteydessä kuvaa minusta parhaiten kyseistä kuviota. Mielenterveyden parantumisesta siinä kaiketi ennen muuta on kyse.
 
"Minulla on taskussani laite, jolla pääsen käsiksi koko ihmiskunnan keräämään tietoon. Käytän sitä kissakuvien katseluun ja riitelyyn tuntemattomien ihmisten kanssa."

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Agassin ja Ruudun kirjat ovat kyllä erinomaisia urheiluelämäkertoja. Vaikuttavat varsin rehellisiltä ja avoimilta teoksilta, ja olivat myös lukukokemuksina sujuvia, mistä kiitos tietenkin kirjoittajille. Lisäksi Agassin kirja oli myös hyvin suomennettu eikä mitään Pro Hockey -tason pikakäännöstä, kuten esim. Fleuryn kirja.

Ehkä hiukan rohkea väite, mutta jonkin verran uskaltaisin vetää yhtäläisyyksiä urheilijan henkisiin kykyihin siitä, millaisen teoksen itsestään laskevat maailmalle. Toki mä ymmärrän sellaiset junnuille suunnatut tietopainotteiset ja pinnalliset fanikirjat uran alkuvaiheessa jostain nuoresta urheilijasta, mutta nämä uransa jo päättäneet ovat yleensä sen ikäisiä, että ihan hirveästi ei jaksa pelkkää kronologista listausta tapahtumista ja paria hauskaa kännireissua siihen päälle.

Oma top-3 urheilijaelämäkerroista on Ruutu, Agassi ja Kimi. Kaikki ovat laadukkaita ja moniulotteisia sisällöltään sekä sujuvasti kirjoitettuja. Moehringerin kirjoittamaan Agassin kirjaa en enää muista sen kummemmin, mutta lukukokemuksen muistan olleen miellyttävä. Kimin kirjasta olisi saanut helposti aika mitäänsanomattoman fanikirjan, mutta Hotakainen teki kyllä erinomaista jälkeä ja kirja on todella hyvä. Edellisistä vielä sekin maininta, että lajit itsessään eivät mua perussivistystä enempää nappaa, joten tekstillä on merkitystä, jaksanko jatkaa lukemista. Tosin Nyholm kyllä pärjää tässä seurassa hyvin ja lopputuloksesta näkee, että taustaduunia on tehty.

Niin, ja jos edellisten kaltaisia suosituksia on antaa, otan mielelläni kesälukemisiksi jotain liki lajista riippumatta.
 
”Niin paljon kuin internetiä halveksinkin, mun on myönnettävä, että internet pelastaa meidät uudelta vapaussodalta. Kuka viitsisi lähteä kaupungille osoittamaan mieltään tai edes kirjoittaa jotain vakavasti odotettavaa, kun voi sen saman työajan ja vapaa-ajan viettää vaikka pornografisilla sivustoilla? "
(Teemu Keskisarja)

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ruudun kohdalla välittyy intohimo jääkiekkoa kohtaan. Sen sijaan Karalahden suurin intohimo oli juhliminen ja dokaaminen, lätkän pelaaminen kiva harrastus, jolla sai rahoitettua päihteiden käytön.
Niin, sanoohan Karalahti kirjassaan ihan suoraan ettei koskaan varsinaisesti edes haaveillut ammattikiekkoilijan urasta, asia tuli mieleen vasta kun hän keskeytti ammattikoulun.

Mutta jos jotakin hyvää täytyy sanoa niin jääkiekkoa hän kuitenkin uskoakseni rakastaa, siis peliä itsessään, muuten hän ei olisi noinkaan pitkään pysynyt kuvioissa ja pelannut huipulla. Toisinkin olisi nimittäin voinut käydä ja on monella käynytkin.
 
"Hauskinta on se että ainoastaan te helvetin ulkoporilaiset olette sitä mieltä että minä olisin joku porilaisten puolestapuhuja"
Nimimerkki korkki kertoo mikä hänestä on hauskaa ja määrittää minkä puolesta hän ei puhu Jatkoajan keskustelupalstalla.

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105
Niin, ja jos edellisten kaltaisia suosituksia on antaa, otan mielelläni kesälukemisiksi jotain liki lajista riippumatta.
Lukaisehan Mike Tysonista kertova kirja-Tyly totuus. Toimii kuin Buick tai Cadillac.
 
en gÅng IFK alltid IFK!
Non,je ne regrette rien.

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Lue Mennanderin Teemu, niin olet lukenut kautta aikain huonoimman urheilijan elämäkerran. Tai lasten kuvakirjahan se oikeastaan on.
Luin. Se oli paskin, kunnes sain käsiini Litmanen10:n. Usko mua, se on ikävin asia, joka mulla on ollut käsissäni pitkään aikaan ja multa sentään hajosi viime viikolla koirankakkapussi just kriittisellä hetkellä.
 
Kuten Bat Helvetistä, olen poissa kun aurinko taas saa

He jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on jääkiekosta. Heille vain hymyilen...

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers | Teuvo Teräväinen
Nyt on vähän offtopic, mutta Ruudun kirja oli tosiaan erittäin kiinnostava lukukokemus, analyyttistä itsetutkiskelua ja rehellisiä kertomuksia. Samoin kuin Jantusen, joka tuntui olevan vilpittömän katuva teoistaan. Jeren kirjaa en ole lukenut enkä aio lukea. Teemun kirja oli tosiaan todella outo, ura käytiin läpi epä-kronologisessa järjestyksessä, eikä ollut mitään punaista lankaa missään. Todella kiiltokuvamainen fanikuvakirja. Litin kirjaa en myöskään ole lukenut, haluaisiko vaikka @V-G- kertoa miksi sitä ei kannata lukea?
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Litin kirjaa en myöskään ole lukenut, haluaisiko vaikka @V-G- kertoa miksi sitä ei kannata lukea?
Syitä on paljon mutta listaan pahimmat. Littihän on kaiketi itse kirjoittanut tuon, joten. Noh. Ei se mikään kirjailija ole.

1. Kirja on täysin mielenkiinnoton. Siinä ei ole mitään, ei siis yhtään mitään syväluotaavaa, analyyttista tai kriittistä otetta. Asiat vain luetellaan siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuivat.
2. Ylikiltteys. Litmasta kohdeltiin välillä kuin bioroskista, mutta kirjassa tähän ei puututa juuri mitenkään. Kerran jotain valheellista lööppiä yllyttiin sanomaan paskaksi, mutta noin muuten koko teos on pelkkää hymistelyä ja hyssyttelyä.
3. Pelitovereista tai Jarista itsestään ei sanota mitään mielenkiintoista. Jari ei kerro omista peleistään juuri mitään ja joukkuekavereitaan hän luonnehtii vain tyyliin "Bergkamp oli todellinen supertähti mutta pelasi eri tyylillä kuin minä". Mitään taktista ulottuvuutta kirjasta on myös turha etsiä.
4. Kirja on aivan uskomattoman huonosti kirjoitettu. Toiston määrä on suorastaan ihmeellinen: sama asia kerrotaan pahimmillaan kymmenellä eri sivulla ja mikä pahinta, useinmiten täysin, siis vittu tismalleen samoin perättäisin sanoin. Lisäksi tekstin seassa on kökköjä ilmauksia, huonosti sopivia puhekielisyyksiä ja täysin epäonnistuneita tehokeinoja ja letkautuksia, kuten "Eipä se sittenkään ihan niinkään tapahtunutkaan...". Lisäksi sanajärjestykset ovat aivan mitä sattuu ja kieli on aivan rutiköyhää, eli about kaikesta kerrotaan samoilla sanoilla jotka ovat luokkaa "hyvä", "huono", "erikoinen" tai "mielenkiintoinen".

Uskokaa, se on todellinen syväkyykky.
 
Kuten Bat Helvetistä, olen poissa kun aurinko taas saa

He jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on jääkiekosta. Heille vain hymyilen...

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Syitä on paljon mutta listaan pahimmat. Littihän on kaiketi itse kirjoittanut tuon, joten. Noh. Ei se mikään kirjailija ole.

1. Kirja on täysin mielenkiinnoton. Siinä ei ole mitään, ei siis yhtään mitään syväluotaavaa, analyyttista tai kriittistä otetta. Asiat vain luetellaan siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuivat.
2. Ylikiltteys. Litmasta kohdeltiin välillä kuin bioroskista, mutta kirjassa tähän ei puututa juuri mitenkään. Kerran jotain valheellista lööppiä yllyttiin sanomaan paskaksi, mutta noin muuten koko teos on pelkkää hymistelyä ja hyssyttelyä.
3. Pelitovereista tai Jarista itsestään ei sanota mitään mielenkiintoista. Jari ei kerro omista peleistään juuri mitään ja joukkuekavereitaan hän luonnehtii vain tyyliin "Bergkamp oli todellinen supertähti mutta pelasi eri tyylillä kuin minä". Mitään taktista ulottuvuutta kirjasta on myös turha etsiä.
4. Kirja on aivan uskomattoman huonosti kirjoitettu. Toiston määrä on suorastaan ihmeellinen: sama asia kerrotaan pahimmillaan kymmenellä eri sivulla ja mikä pahinta, useinmiten täysin, siis vittu tismalleen samoin perättäisin sanoin. Lisäksi tekstin seassa on kökköjä ilmauksia, huonosti sopivia puhekielisyyksiä ja täysin epäonnistuneita tehokeinoja ja letkautuksia, kuten "Eipä se sittenkään ihan niinkään tapahtunutkaan...". Lisäksi sanajärjestykset ovat aivan mitä sattuu ja kieli on aivan rutiköyhää, eli about kaikesta kerrotaan samoilla sanoilla jotka ovat luokkaa "hyvä", "huono", "erikoinen" tai "mielenkiintoinen".

Uskokaa, se on todellinen syväkyykky.
Uskon. Toivoin tätä vaimolta joululahjaksi, ja valitettavasti sain. En päässyt ikinä loppuun. Syyt listasitkin jo.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy