Rudin ja Jeren kirjoja vertaillessa kannattaa huomioida myös laadulliset tekijät. Ei Linnanahde paskasti kirjoita, mutta hän on aivan ilmiselvästi jättänyt Jeren omat ajatukset haastamatta lähes kokonaan. Jeren kirja on täynnä sellaisia helppoja selityksiä kaikille käänteille, jos tiedätte mitä tarkoitan. Linnanahteen tehtävä olisi ollut luoda tilanne, jossa Jeren olisi pitänyt analysoida omaa elämäänsä kunnolla ja tosissaan. Se jäi tekemättä ja se paistaa kokolailla kaikilta sivuilta.
Nyholm on aidosti pistänyt Ruudun puhumaan asioistaan kriittisesti ja syvällisesti. Hän ei ole päästänyt kirjansa kohdetta helpolla, minkä seurauksena tarina on monisävyinen ja -ulotteinen, rehellinen ja kiinnostava kertomus jääkiekkoilijan ja urheilijan mielenmaisemasta ja vaiheista. Ruudusta jää kirjan perusteella kuva sympaattisesta ja älykkäästä ihmisestä ja periksiantamattomasta pelaajaluonteesta. Tämä siitä huolimatta, että Rudin uralla oli aika monta kohua.
Se pitää toki sanoa, että Jereltä lienee aivan turha odottaa samantasoisia älyllisiä kykyjä luon Rudilta, mutta silti.
Edit. Jos haluatte lukea ihan aidosti todella paskan kirjan sympaattisesta pelaajasta, lukekaa Litmasen kirja. Se on ehkä huonoin kirja... ei, vaan huonoin asia, jota olen koskaan pidellyt käsissäni.