On sentään vielä elossa, vaikka joidenkin puheiden mukaan olettaisi olleen jo pitkään matkalla mullan alle. Yleensä kun tämä ketju nousee ylös, niin alkaa miettiä, että koska tänne postataan Karalahden kuolinilmoitus.
Tollain kun mietin, että ihminen sanoo enempi vähempi nauttineensa siitä läträyksestä, niin kyllähän tuollaisiakin alkkiksia on. Jotenkin se, että on ihan seipäässä, tuntuu joistakin vaan niin hyvältä. Usein toki selitellään, ettei kestetä maailmaa selvinpäin ja on rankkaa ja on niin herkkä persoonakin, niin varmaan on sellaiset aivot peritty, että se pitää tietyllä tavalla ihan paikkansa mitä ne sanoo. Tai tuollainen tietty romantiikka siinä elämäntavassa on pinnassa ja tarinaa tulee solkenaan, vaikka puolet olisikin ihan sävellettyä alusta loppuun.
Eikä ole välttämättä mennyt mitään koskaan ns pieleen, jotta korkki on auennut, mutta on vaan ollut se juominen jotenkin niin helkkarin tyydyttävää, eikä suinkaan mitään kärsimystä, jonka loppumista oikeasti odottaisi. Kyllähän meillä on näitä esimerkkejä kaiken aikaa luettavissa ja nähtävissä kaikkialta, jos vaan vähänkään on pitänyt silmät auki. Ennen pitkää kuitenkin kuolevat ennenaikaisesti, joten oliko sellainen "nopea ja täysi elämä" sitten sen arvoista, niin ehkä joidenkin mielestä oli. Kuolinvuoteellakin saattaa vielä hörppy maistua.
Karalahti vaikuttaa vähän tällaiselta tyypillisen itsekeskeiseltä tapaukselta, vaikka nyt ei mikään spurgu kaiken aikaa olekaan. Tai mistäs minä tiedän, vaikka olisi nytkin jossain maton alla makaamassa.