Tuliskohan nämä lähinnä ihmisiltä, jotka eivät oikeasti Karalahtea edes tunne, tai ovat korkeintaan joskus olleet menossa mukana kun oli hauskaa. Sen kaiken paskan kokeneet oikeat läheiset ei taida noita tsemppipeukkuja jaella?
Uumoilen, että noita kommentteja heittelevät ihmiset, jotka itse kärsivät päihderiippuvuudesta tai jostakin muusta vastaankaltaisesta tilasta. Siellä heidän päässään sitten pyörii ne samankaltaiset kieltomekanismit ja Jerestä löytyy omanlainen "hengenheimolainen".
Noissa kommenteissa usein henkii se alkoholistillekin tyypillinen uhoaminen, että kaikissa asioissa ja kaikkia vastaan pitää aina asettua poikkiteloin. Pitää olla vahva, aina pitää olla eri mieltä, pitää olla ÄIJÄ ja pitää aina kulkea omia polkujaan.
No oman polun kulkemisessa ei varmasti ole mitään väärää, mutta tuossa vahvuuden korostamisessa on. Kun alkoholistille juuri siinä murtumisessa piilisi se ongelman ratkaisu, eikä ikinä siinä vahvuudessa, eli toisin sanoen omavoimaisuudessa. Tuon alkoholistisen vahvuuden kolikon kääntöpuolelta löytyy sitten kaikenlaista tunnemössöä alkaen erilaisista peloista, ja siitä että ei oikein uskalla luottaa ihmisiin. Oma haavoittuvuus pitää piilottaa kaiken tuon paskanjauhamisen ja uhoamisen alle, ja tuossa addikti tekee itselleen aivan häkellyttävän traagisen karhunpalveluksen.
Tuon fasadin läpi on aika helppoa nähdä, kun sitä on joskus itse elänyt, ja vähän samankaltaisilla tavoilla toiminut.