Itselläni ei ole ollut pääsääntöisesti mitään hankaluuksia uskontojen kaupustelijoiden kanssa. Jehovat ovat käyneet pari kertaa ovella, ja aina uskoneet kohteliasta kieltäytymistä kerrasta. Ovikellon soittaminen ja lain puitteisiin mahtuvan asian esittäminen on aivan sallittua, myös heille. Jos uskontokauppiaan sanoma ei kiinnosta, anna vastaukseksi selkeä "ei kiitos", sen pitää riittää.
Sama pätee puhelinmyyjiin. Kuuluu kansalaistaitoihin osata vastata kieltävästi silloinkin kun toisen osapuolen ei odoteta sitä haluavan.
Tällä saralla Jehovia huomattavasti kiusallisempi ilmiö oli ns Kristuksen Seurakunta, joka vaikutti muutaman vuoden ajan aktiivisesti ainakin pk-seudulla. Lisää tietoa osoitteesta
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/kristsrk.html. Opiskellessani Helsingin yliopistossa 1990-luvun alkupuolella törmäilin keskustassa KS:n parivaljakoihin tämän tästä. Erityisen innokkaasti he yrittivät värvätä joukkoihinsa opiskelijoita ja nuoria yleensäkin. Liike osoittautui toimintatavoiltaan melko arveluttavaksi kuten myös em. linkin takaa voi todeta. En tiedä mitä tälle jengille kuuluu nykyään, mahtavatko vielä pysäytellä ihmisiä ulkosalla?
Jotkut Kristuksen Seurakunnan työpareista eivät ihan herkästi hyväksyneet ensimmäistä kieltävää vastausta jos sitä ei annettu riittävän painokkaasti. Tässä kohdassa mennään mielestäni häiriköinnin ja agitoinnin puolelle, ja tämän rajan KS:n tyypit välillä ylittivät.
Kerran kuitenkin antauduin vähän pidempään sananvaihtoon kahden nuoren KS:n kaverin kanssa. Ihmettelin ääneen että he tuntuvat olevan kovin aktiivisia koska heikäläiset olivat pysäyttäneet minutkin tuohon mennessä jo kevyesti toistakymmentä kertaa. Jampat vaan vastasivat että "on se erikoista että joillakin on niin kova kuori etteivät ymmärrä ottaa Herraa vastaan vaikka Hän kutsuu niin useasti". No tähän minä kommentoin etten ole Apu-lehteäkään tilannut vaikka varsin moni herra ja rouvakin on sellaista minulle tarjonnut.