Taitaa olla niin, että käytäntö vaihtelee tuossa asiassa. Tiedän nimittäin naisen, joka on Jehovan todistaja, mutta jonka mies ei ollut, eikä yksikään lapsista ole. Käy silti konventeissa ja toimii muutenkin kuten kuka tahansa uskonsisarensa tai -veljensä.Viestin lähetti JanJ
Mutta mutta.... jehikset EIVÄT saa olla tekemisissä vääräuskoisten kanssa sosiaalisesti, eli siis eivät edes ystävystyä. Saatikka mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Siitä seuraa automaattinen uskontokunnasta erottaminen jnejne.
Opiskeluaikana tein minäkin sen virheen, että olin ensimmäisenä ovelleni ehtineille käännyttäjille kohtelias ja otin heidän tarjoamansa materiaalin vastaan. Kävivät pian uudelleen, jolloin sanoin, että eipä meillä taida olla mitään annettavaa toisillemme. Kävivät silti vielä pariin kertaan, mutta kieltäydyin aina kohteliaasti ja lyhyesti kunniasta kuunnella yhtään enempää. Sitten jättivät rauhaan. Olen muuten asunut Tampereella kaikkiaan kuudessa eri paikassa, ja aina ovat ovelle löytäneet jonkin aikaa muuton jälkeen. Nopeimmillaan kahdessa viikossa, kun pisimmillään on kestänyt melkein neljä kuukautta. Aika tehokkaasti pysyvät selvillä siitä, minne on muuttanut uusia asukkaita, sano.