Jatkoajan utopistit eli yhteiskuntafilosofinen ketju

[olkikuukkeli]

Tällä palstalla käydään mielenkiintoista yhteiskunnallista keskustelua sekavasti eri ketjuissa esim. ajankohtaisohjelmiin ja päivän politiikkaan liittyen. Minusta tällaiselle poliittisen ajattelun yleisketjulle olisi paikkansa, koska päivänpolitiikkaa koskevassa keskustelussa ns. perusasiat ja ajattelun lähtökohdat peittyvät viestivyöryjen alle varsin helposti. Talouspolitiikkaa koskeva ketju on olemassa, mutta huolimatta talouden ylivallasta tämän hetken politiikassa haluaisin ajatella, ettei kaikki yleisen tason pohdiskelu sinnekään mahdu.

Innoittajana toimi tämä viesti tuolta A-studion väännöistä.

Lepomäki on klassinen liberaali - mikä on monelle kirosana tässä sosialidemokratian tyyssijassa.

Ehkä suurin ongelma Lepomäen ja vaikkapa demareiden ajatusmaailman erossa on se, että em. mielestä ihminen on itse vastuussa toimistaan ja jälkimmäisten mielestä valtion kuuluu kuitata myös ihmisten tekemät virheet. Tästä esimerkkinä se, että Lepomäki on hahmotellut suunnitellun kansalaispalkan kertamaksuksi, jonka jokainen voi sitten käyttää parhaalla mahdollisella tavalla > eli maksa velat, säästä ja sijoita < > ryyppää ja rellestä kaikki heti ja sen jälkeen olet omillasi.

Itse olen pro "vapaus ja vastuu". Suomessa on mahtava yhteiskunta, mutta tällä tasolla toimiakseen se on valtiolle tolkuttoman kallis sekä myös kansalaisten toimeliaisuutta passivoiva.

Joka tapauksessa jatkoajassahan moni sanoo kannattavansa "klassisen liberalismin" ajatusta. Ja kun Lepomäen ajatuksiin samaistutaan, hänetkin niputetaan klassisten liberalistien joukkoon. Minulle on epäselvää onko Lepomäki koskaan suoraan asemoinut itseään tietyn poliittisen ideologian kannattajaksi, mutta ainakin hänen perustilimietteistään tulee enemmänkin mieleen sosiaaliliberalismi kuin klassinen liberalismi. Tuota termiä käytetään yleensä paremman puutteessa, koska uusliberalismista on tullut haukkumasana. Samaan kastiin voidaan laskea myös markkinaliberalismi, jota pidän kyllä melkoisena epäterminä kuvaamaan yhtään mitään.

Mistä tahansa liberalismin suuntauksesta puhutaankaan, niin sen ytimessähän on ajatus yksilönvapaudesta, vapaasti toimivista markkinoista ja niin edelleen. Klassinen liberalismi ei ehkä määritelmänä herätä samalla tavalla vastareaktioita kuin uusliberalismi, mutta jälkimmäinenhän on sisällöltään (joka on tietysti kiistanalainen) jopa vähän lievempi kuin 1700-luvun liberalistien ja heidän 1900-luvun lämmittelijöiden (olisiko itävaltalainen taloustiede tässä osuvin?) ajatukset, joissa usein kaikenlainen julkisen vallan pyrkimys ns. positiivisen vapauden ihanteen toteuttamiseen nähdään vahingollisena.

Minusta klassisen liberalismin pohjalta voi syntyä hyviä ohjenuoria kasvatukseen, mutta yksilönvapauden ja -vastuun korostaminen ei välttämättä muodosta erityisen toimivia yhteiskuntia sikäli mikäli sen varaan muodostetaan kaikki rakenteet - ainakaan mahdollisimman laaja-alaisen hyvinvoinnin mittarilla. Minua kiinnostaisi esim. tietää, mitä @ipaz :n ihannemallissa tapahtuisi rahansa ryypänneelle? Miten yksilön vastuu näkyisi näissä tilanteissa, joissa vapautta on käytetty osaamattomasti tai jopa tahallaan väärin? Onko mitään olemassaolevaa yhteiskuntaa, jossa ihanteesi toteutuvat mahdollisimman hyvin?

Itse olen sitä mieltä, että jos Suomea (ja ehkä muitakin Pohjoismaita) pitää "mahtavana yhteiskuntana", mutta samalla vastustaa sosiaalidemokratiaa ja vannoo klassisen liberalismin nimeen, on ajattelussa ristiriita.

 

[ipaz]

Oho. Nyt pitää olla otettu, kun saa mielipiteellään toisen avaamaan uuden ketjun meitä kaikkia koskevasta asiasta. Kiitos @olkikuukkeli

Ihan aluksi pitää pohjustaa sen verran, että vaikka minua yhteiskunta ja sen toiminta kiinnostaakin, niin en ole kovinkaan syvällisesti paneutunut filosofisiin yksityiskohtiin saatika että olisin akateemisen koulutuksen saanut ihminen. Normaalissa palkkatyössä ja palkkansa nopeasti polttava perheetön tuhlaajapoika minä olen. En ole lukenut kirjastoa tyhjäksi eri filosofien ajatusmaailmoista, vaan ammennan tietoa pääsääntöisesti suomalaisesta mediasta. Twitteristä löytyy hyviä linkkejä, joiden kautta eksyy pitkiin linkkiketjuihin eri tietotoimistopalveluiden uutisiin ja tietysti Wikipediasta tulee sitten haettua taustatukea asiaan kun asiaan.

Mutta asiaan, eli jonkun näköinen vastaus ketjun avaajalle.

Vaikka Elina Lepomäki on mielestäni pitkästä aikaa parasta mitä suomalaisessa poliittisessa kentässä on tapahtunut, niin en ole kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan. Esim. juuri tämä könttäsumma kaikille ja näkemiin. Se ei tule toimimaan ainakaan aluksi kaikkien kohdalla. Mutta että muuttuisiko tilanne vuosien saatossa, jos tuollainen järjestelmä vakiintuisi. Kun siinä esiteini-iässä alat ymmärtämään, että 18-vuotiaana valtio iskee tilillesi ison summan rahaa, niin olisiko sen käyttöä jo pohdittu valmiiksi vanhempien ja kavereiden kanssa. Vähän sama asia jos viinan myynti vapautetaan ja hintoja lasketaan, niin varmasti moni ryyppää itsensä hengiltä alkuhuumassa. Mutta tapahtuisiko sitä enää 10-vuoden päästä?

Ei sivistysvaltio voi heittää ihmisiä täysin oman onnensa nojaan. Mutta valtio voi muuttaa toimintaansa sellaiseen suuntaan, että se opettaa kansalaisensa olemaan aktiivisempia oman onnensa luomisessa, eikä siten että aina kun joku asia menee perseelleen niin ollaan huutamassa apua jostain virastosta.

Itseäni huolettaa lähinnä se, että tässä maassa ihan hyvin tienaavat ihmiset joutuvat turvautumaan valtion apuun esim. asumistukien muodossa. Asia ei missään nimessä saisi olla niin, että joku 3000e bruttona tienaava saa vielä tukea jotta saa kalliin vuokransa maksettua. Eli minun mielestäni aivan aluksi pitäisi asumisen hintaa saada pudotettua - mikä ikinä se keino onkaan. Sitä varten on varmasti olemassa ammattilaisia, jotka pystyisivät rakentamaan systeemit jos vaan poliittinen tahto lait sellaiseksi hieroo.

 

[mjr]

Hyvä aloitus! Oman yhteiskunnallisen utopiani hahmotti oudosti Iain M. Banks scifi-luomuksellaan Kulttuurilla. Niukkuuden hierarkisesta ja petomaisesta yhteiskunnasta pitäisi päästä pois: vapaus on vapautta puutteesta sekä hierarkiasta eli vallasta. Klassinen liberalismi ei toimi kuin junan vessa: vapaat ja säätelemättömät markkinat niukkuuden olosuhteissa johtavat automaattisesti pääomien valtavaan keskittymiseen, korruptioon ja manipulaatioon, mistä oma aikamme on jotakuinkin tyhjentävä todistus. Paperilla klassinen liberalismi toki toimii kuin junan vessa, kuten toimi marxismi-leninismikin. Mutta niin kauan kun on selviydyttävä näissä primitiivisissä olosuhteissa tällä pysyvällä ihmisluonnolla niin on oltava pragmaattinen ja joustava, maksimoitava yksilöllistä vapautta historiallisissa puitteissa. Oltava, käytännössä, keynesiläisiä liberaaleja.

 

[olkikuukkeli]

Normaalissa palkkatyössä ja palkkansa nopeasti polttava perheetön tuhlaajapoika minä olen.

Onneksi emme tässä ketjussa syyllisty mihinkään ad hominemeihin tai argumentum ad auctoritatemeihin ;)

Vaikka Elina Lepomäki on mielestäni pitkästä aikaa parasta mitä suomalaisessa poliittisessa kentässä on tapahtunut, niin en ole kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan. Esim. juuri tämä könttäsumma kaikille ja näkemiin. Se ei tule toimimaan ainakaan aluksi kaikkien kohdalla. Mutta että muuttuisiko tilanne vuosien saatossa, jos tuollainen järjestelmä vakiintuisi. Kun siinä esiteini-iässä alat ymmärtämään, että 18-vuotiaana valtio iskee tilillesi ison summan rahaa, niin olisiko sen käyttöä jo pohdittu valmiiksi vanhempien ja kavereiden kanssa. Vähän sama asia jos viinan myynti vapautetaan ja hintoja lasketaan, niin varmasti moni ryyppää itsensä hengiltä alkuhuumassa. Mutta tapahtuisiko sitä enää 10-vuoden päästä?

Ihan hyvää pohdintaa ja onhan tästä tutkimuksiakin, että moniongelmainenkin usein ratkaisee tilanteensa jos saa käyttöönsä riihikuivaa. Koko yhteiskunnan tasolla ongelmia aiheuttaa nähdäkseni sopivanlaisen varojärjestelmän kehittäminen sen varalle, että joku heittää (jo moni tulisi niin tekemään) tilinsä sisällön ihan hukkaan. Perustulo on edelleen mielestäni ajatuksena yksinkertaisempi ja realistisempi kuin perustili.

Ei sivistysvaltio voi heittää ihmisiä täysin oman onnensa nojaan. Mutta valtio voi muuttaa toimintaansa sellaiseen suuntaan, että se opettaa kansalaisensa olemaan aktiivisempia oman onnensa luomisessa, eikä siten että aina kun joku asia menee perseelleen niin ollaan huutamassa apua jostain virastosta.

Toisaalta eihän Suomessakaan koulutus ja kasvatus perustu sosiaalisten turvaverkkojen varaan heittämiselle? Olen työskennellyt opetusalalla sen verran pitkään, että tiedän miten yksilönvastuuta siellä korostetaan kaikille. Valtiotasolla kannatan kyllä enemmän positiivisen kuin negatiivisen vapauden toteutumista, sopivalla tasapainolla tietenkin.

 

[olkikuukkeli]

Klassinen liberalismi ei toimi kuin junan vessa: vapaat ja säätelemättömät markkinat niukkuuden olosuhteissa johtavat automaattisesti pääomien valtavaan keskittymiseen, korruptioon ja manipulaatioon, mistä oma aikamme on jotakuinkin tyhjentävä todistus. Paperilla klassinen liberalismi toki toimii kuin junan vessa, kuten toimi marxismi-leninismikin.

Tuli mieleen hauska anekdootti opiskeluajoilta. Meillä oli monitieteellinen porukka käymässä yhteiskunnallista väittelyä kahvipöydässä. Mukana sekä kommunismille flirttailija että itseään klassiseksi liberaaliksi kutsuva. Molempien pääargumentti oman aatteen paremmuudesta tiivistyi siihen, että tarpeeksi puhdasoppista järjestelmää ei vain ole vielä kokeiltu! Jos olisi, niin sitten kaikki näkisivät...

Itseäni on kiinnostanut talousmalleissa ne teoriat, jotka ottavat monipuolisesti huomioon ihmispsyykettä helposti tehtävien yksinkertaistusten sijaan. Stalinin tapattaman Nikolai Kodratjevin ajatukset talouden pitkistä sykleistä (taustana siis tuottavuuden kehitys) yhdistettynä Hyman Minskyn lähes profeetalliseen rahoitusmarkkinoiden deregulaation kritiikkiin ja ajatukseen siitä, että vakaus luo epävakautta ovat mielestäni ajankohtaisia ja hyviä pointteja nykyisessäkin taloustilanteessa. On ollut mielenkiintoista huomata, että finanssikriisin jälkeinen talous saa toisaalta useimmat hämilleen vieläkin, mutta toisaalta ekonomistien rajaton itseluottamus ei horju...

Mikä olisi hyvä tie tästä eteenpäin? Itse ehdottaisin jonkinlaista Green new dealia... En oleta, että palstan liberalistiselta siiveltä tämä välttämättä saisi juurikaan kannatusta!

 

[Hatchetman]

Eikös "marxismi-leninismi" tarkoita Josif Stalinin luomaa Neuvostoliiton hallintomallia?

Eihän tuo toiminut edes paperilla ilman järkyttävää valtio-terrorikoneistoa.

Meninkö miinaan?

Tietysti toimiihan se kuin junan vessa, jos toimiva määritellään seuraavasti:
poistetaan kapitalistit,
poistetaan anarkistit,
poistetaan sosiaalidemokraatit,
poistetaan revisionistiset kommunistit,
poistetaan trotskilaiset,
poistetaan juutalaiset,
poistetaan seksuaaliset vähemmistöt,
poistetaan muutkin valtaväestöstä eroavat vähemmistöt,
poistetaan satunnaisesti jäljelle jääneistä tietty osa, jotta kuuliaisuus puoluetta kohtaan säilyy.

Toistetaan niin kauan, että kansa ymmärtää olla täysin kuuliainen puolueelle, valmis uhrauksiin, ja tottunut askeettiseen elämään ilman kulutushyödykkeitä ja "porvarillisia" nautintoja.

Itse en tuota kansalaisen näkökulmasta pidä kovin toimivana, mutta totta kai malli on helppo johdolle, kunhan vaan pidetään kuri tiukkana ja jalka kaasulla...

 

[olkikuukkeli]

Eikös "marxismi-leninismi" tarkoita Josif Stalinin luomaa Neuvostoliiton hallintomallia?

Marxismi-leninismiä on käytännössä mahdoton määritellä, koska Neuvosto-Venäjän ajoista Neuvostoliiton kuolinkorahduksiin asti sitä sanottiin noudatettavan, vaikka kai kaikki tietävät ja tunnustavat, ettei NL koko olemassaolon aikaansa toiminut mitenkään yhtenäiseksi määriteltävin periaattein.

Teoriapohja oli tietysti valtaosin marxilainen ja tähtäsi kommunismiin, johon ei koskaan päästy. Mutta jos olisi toimittu oikein, niin...

 

[mjr]

Eikös "marxismi-leninismi" tarkoita Josif Stalinin luomaa Neuvostoliiton hallintomallia?

Ei. Sinun kannattaisi varmaan tutustua marxismi-leninismin teoriaan - Stalinin järjestelmän suhde tähän oli aika mutkikas. Mutta kysymyksessä oli siis "tieteellinen" maailmankatsomus, joka selitti kaiken inhimillisen historian ja toimi samalla ohjenuorana utopian aikaansaamiseen. Yhteydet libertarismiin ovat todella ilmeiset.

 

[Hatchetman]

Ei. Sinun kannattaisi varmaan tutustua marxismi-leninismin teoriaan - Stalinin järjestelmän suhde tähän oli aika mutkikas. Mutta kysymyksessä oli siis "tieteellinen" maailmankatsomus, joka selitti kaiken inhimillisen historian ja toimi samalla ohjenuorana utopian aikaansaamiseen. Yhteydet libertarismiin ovat todella ilmeiset.

Meritokratian korvaaminen keinotekoisella äärifundamentalistisella ja uskonnonomaisella hierarkialla vaikuttaa heikolta idealta.

Terrorin monopolisointi ei myöskään vaikuta positiiviselta kehitykseltä.

Käänteinen luonnonvalinta yhdistettynä täydellisen nihilistiseen uhrausperiaatteeseen on dystopia, ei edes idealismin tasolla toimiva malli.

Ja määritelmän mukaan marxilais-leninismi on aatesuunta, joka syntyi Leninin kuoltua ,1928 Josif Stalinin Neuvostoliitossa, ja joka otettiin käyttöön Kiinassa Maon aikana, ja Pohjois-Koreassa. Molemmat sitten jatkojalostivat aatettaan 70-luvulla, mutta molemmissa maissa Stalin ja Lenin ovat ne merkittävimmät aatteen kehittäjät: synnyttäjä ja lopullinen jalostaja.

Lenin halusi risteyttää ihmisen ja simpanssin saadakseen vahvempia ja tottelevaisempia työläisiä.

Stalin oli sitä mieltä, että simpansseja ei tarvita, vaan jatkuvalla valikoinnilla päästään samaan.

Mao oli sitä mieltä, että vanhasta pitää päästä eroon kokonaan, että aate saadaan iskostettua kaikkiin.

Pol Pot oli hätäisempi, ja halusi niinsanotusti aloittaa heti puhtaalta pöydältä.

Seuraava kysymys onkin, onko jotain liberalismin suuntaa, jossa on konkreettisesti yritetty muokata väestöä tai kansakuntaa vastaavanlaisilla pakkomenetelmillä?

 

[mjr]

Meritokratian korvaaminen keinotekoisella äärifundamentalistisella ja uskonnonomaisella hierarkialla vaikuttaa heikolta idealta.

Erehdyit ajattelemaan, että suhtaudun positiivisesti marxismi-leninismiin? Sen ytimessä on ajatus, että yhteiskunta suunnittelee taloudelliset tarpeensa ja ohjaa voimakkaasti sekä kysyntää että tarjontaa. Paperilla tämä ei kuulosta mitenkään irrationaaliselta. Kummassakin maailmansodassa länsivaltiot nopeasti sysäsivät vapaat markkinat sotatuotannon vahvan ohjauksen alle sekä säännöstelivät ja rajoittivat yksityistä kulutusta. Mikä tahansa valtava julkinen ponnistus edellyttää tätä, vapaat markkinat eivät toimi näin.

Marxismi-leninismi ei toiminut, koska ihmisluonto ei ole rationaalinen vaan helposti korruptoituva ja lyhytnäköinen - valtioterrori ei ole mikään rationaalinen yhteiskunnan muokkauksen väline vaan tappavaa myrkkyä yhteiskunnan ja kulttuurin sieluun. Yhteiskunta ei myöskään ole kone vaan historiassa muotoutunut monimutkaisten merkitysten verkko, jota on erittäin vaarallista voimatoimin muokata abstraktien periaatteiden mukaan.

Libertarismi puolestaan edellyttää aivan yhtä keinotekoista ja yltiörationalistista kuvaa ihmiskunnasta - ajatellaan että jos ohjaus ja valvonta ja "keinotekoinen" säännöstely poistetaan niin ihmiskunta vapautuu toimimaan täydellisen markkinavoimien kilpailun maailmassa, kun todellisuus olisi jotain aivan toista: äärimmilleen vietynä libertaarinen yhteiskunta muuttuisi hetkessä veriseksi kaaokseksi.

Liberalistinen talousajattelu puolestaan on johtanut huomattavan merkittäviin tuhoihin - kilpailu markkinoista ja raaka-aineista on johtanut mm. kolonialismiin sekä yhä huolestuttavampiin muutoksiin ympäristössä, jotka pahimmillaan voivat uhata koko teollisen sivilisaation jatkumista. Valtavat pääomien keskittymät ovat myös korruptoineet poliittista prosessia ja johtaneet jo etabloituneita suuryrityksiä hyödyttävään politiikkaan. Toki ei ole kahta sanaa, kumpi on parempi, se vai marxismi-leninismi, mutta sokea usko markkinoihin on myös erittäin vaarallinen ja tuhoisa usko.

 

[olkikuukkeli]

Liberalistinen talousajattelu puolestaan on johtanut huomattavan merkittäviin tuhoihin - kilpailu markkinoista ja raaka-aineista on johtanut mm. kolonialismiin sekä yhä huolestuttavampiin muutoksiin ympäristössä, jotka pahimmillaan voivat uhata koko teollisen sivilisaation jatkumista. Valtavat pääomien keskittymät ovat myös korruptoineet poliittista prosessia ja johtaneet jo etabloituneita suuryrityksiä hyödyttävään politiikkaan. Toki ei ole kahta sanaa, kumpi on parempi, se vai marxismi-leninismi, mutta sokea usko markkinoihin on myös erittäin vaarallinen ja tuhoisa usko.

Kuten ystäväni aikoinaan totesi, "tehokkaana" pitämämme järjestelmä tuskin näyttäytyy sellaisena tuleville sukupolville, ellei se pysty ratkaisemaan pahimpia luomiaan ongelmia. Valtava, pysyviä ympäristötuhoja aiheuttava resurssien käyttö, josta saatavasta hyödystä jaetaan suhteeton osuus hyvin harvoille ihmisille.

Markkinatalouden menestys tiivistyy käytännössä kilpailuun ja sen tuomaan kehitykseen. Tätä mekanismia voi hyödyntää vaikka millaisilla parametreilla ja älykkäällä osaohjauksellakin (lue: vaikka Pohjoismainen hyvinvointivaltio tai Green New Deal). Järjestelmä on kuitenkin ottanut meidät vangikseen sekä hyvätuloisten kuluttajien että merkittävien talousvaikuttajien vastustaessa kaikkia muita toimenpiteitä kuin verokilpailun ja talouskurin edistämistä (vähän karrikoiden).

 

[olkikuukkeli]

Kun itse tunnustaudun enemmän vasemmisto- kuin oikeistohenkiseksi ihmiseksi, niin kai sitä samalla tavalla on vahvistusharhan kohteena kuin muutkin eli vikoja on helpompi löytää oikealta kenttäpuoliskolta. Siksi ajattelin kahdestakin syystä poimia tarkasteluun Anna Kontulan kohua herättäneen tunnustautumisen kommunistiksi. Ensinnäkin poliitikoksi harvinaisella tavalla Kontula pyrki määrittelemään poliittista filosofiaansa sekä väittelemällä että kirjoittamalla auki sen perusteita. Toiseksi kommunismi vasemman äärilaidan aatteena on käytännössä maannut haudassa jo lähes 30 vuoden ajan.

Mitä on kommunismi?

Olen Vasemmistoliiton kansanedustaja vuodesta 2011 lukien. Kunnallispolitiikassa vaikutan kolmatta kautta Tampereen kaupunginvaltuutettuna. Osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun myös kolumnistina ja kirjailijana. Niin tutkijana kuin poliitikkona minulle on tärkeää ottaa asioista selvää...

annakontula.fi

Anna Kontula määrittelee kommunismia ylimalkaisesti yllä olevassa artikkelissa. Siinä Kontula perkaa muutamia klassikkoteoksista tuttuja ajatuksia ehkä ennen kaikkea Marxiin tukeutuen. Moni Kontulan näkemyksistä sinänsä on aika kiistattomia, esim. talouden käynnissä oleva rakennemuutos ja kiihtyvän kulutuksen aikaansaamat ympäristöongelmat. Johtopäätökset ovat tieteellisen koulutuksen saaneelle mielestäni aika käsittämättömiä.

Kontula vertaa kommunismia perheen tapaan toimeutua arjestaan. Miten sosiologi voi tehdä tällaisen skaalausvirheen ei mahdu omaan käsityskykyyni mitenkään - jos asiat pitää perheessäkin neuvotella aktiivisesti uusiksi kaiken aikaa, niin miten tällainen jatkuva uudelleen-neuvottelu vaikkapa nyt "tuotantovälineiden" käytöstä voisi toimia edes kuntatason politiikassa? Varsinkin kun Kontula ei määrittele esim. hinnanmuodostumisen mekanismia kuin ylimalkaisesti ja toteamalla, ettei kommunismi vaadi suunnitelmataloutta. No miten asiat käytännössä sitten järjestettäisiin?

Kontulan mainitsemat yhteisomistukseen ja kierrätystalouteen perustuvat esimerkit toimivat ihan markkinatalouspohjalta nykyäänkin. Mitä kommunismi tuo sitten lisää? Jään sellaiseen käsitykseen, että riistäjäkapitalisti jää Kontulan mallissa nuolemaan näppejään, mutta hän ei vain avaa millään käytännön tasolla, miten tämä käytännössä toteutetaan.

Ylipäätään jää melkoiseksi arvoitukseksi, miten kommunismi yhteiskuntafilosofiana tuo mitään lisää esim. "Green New Dealin" tyyppisiin markkinatalouden ehdoilla toteutettaviin sopeutumiskeinoihin, mitä tulevaan ympäristökatastrofiin tulee. Reaalipoliittiset vaikutukset kommunismin seurauksista jäävät vähintäänkin teoreettiselle tasolle. Markkinatalousjärjestelmäänkin voidaan implementoida esim. ohjausveroja ja asetuksia, jotka tuovat rahatalouden lähemmäksi reaalitalouden lainalaisuuksia (joskin poliittinen tahto tähän puuttuu).

Ainakin omalta osaltani näkisin tämän yhdenlaisena huomiohuorauksen muotona enemmän kuin vakavastiotettavana yhteiskuntafilosofisena pelinavauksena. Sinänsä piristävää, että ns. isoista asioistakin puhutaan päivänpoliittisen piiperryksen välissä. Ei tämä nyt kuitenkaan minua ainakaan vakuuta.

 

[mjr]

Ainakin omalta osaltani näkisin tämän yhdenlaisena huomiohuorauksen muotona enemmän kuin vakavastiotettavana yhteiskuntafilosofisena pelinavauksena. Sinänsä piristävää, että ns. isoista asioistakin puhutaan päivänpoliittisen piiperryksen välissä. Ei tämä nyt kuitenkaan minua ainakaan vakuuta.

No minusta tuo on aika käsittämätön kirjoitus. Kommunismi on historiallisesti sangen spesifi termi, eli käytännössä kysymys on Leninin päivityksestä marxismiin sekä Neuvostoliitosta ja sen valtionideologiasta, joka omaksuttiin kymmenissä eri yhteiskunnissa ympäri maailmaa, mm. Kiinassa. Toki voimme hyvinkin löytää 1800-luvulta ties minkälaisia paikallisia tulkintoja ja pieniä liikkeitä, jotka kutsuivat itseään kommunistisiksi, mutta jos puhumme maailman ja Suomen historiasta niin on lähinnä täysin harhaanjohtavaa semantiikkaa yrittää palauttaa termin sisältö johonkin epämääräiseen utopiaan, jolla ei ole ollut vähäisintäkään vaikutusta tai kosketusta nykyiseen historialliseen tilanteeseen toisin kuin marxismi-leninismin massiivinen ja massiivisen verinen historiallinen kädenjälki.

 

[IceWalker]

Koronavirustoimet ovat suurin yhteiskuntakoe liki 80 vuoteen ja laajuudessaan ennennäkemätön. Viruksen torjuntaan liittyvä propaganda on ollut globaalia ja sanoma on näyttänyt menneen tehokkaasti lävitse tiedotusvälineissä. Toisinajattelu ei pääse lehtien palstoille, vallitsee liikuttava yksimielisyys kaikesta siitä, mitä pitää tehdä. Toki joistakin pienemmistä detaljeista saatetaan käydä pientä vääntöä.

Mitä johtopäätöksiä tällaisesta kokeesta pitää tehdä, millaisia tulevaisuudennäkymiä tämä koe tuo jatkossa yhteiskunnalliseen olemiseen? Otetaan lähtökohdaksi se, miten tällaista propagandavoittoa voitaisiin jatkossa hyödyntää toisenlaisten poliittisten päämäärien saavuttamisessa. Ensimmäinen johtopäätös on, että ihmisiin henkilökohtaisesti kohdistuva uhka, vaikkakin pieni, näyttää olevan hyvin tehokas tapa vapaan yhteiskunnan muuttamisessa kontrolliyhteiskunnaksi.

Voimme verrata tätä tilannetta ilmastonmuutokseen. Myös ilmastonmuutos on kaikkiin maailman ihmisiin kohdistuva uhka, mutta sitä ei kuitenkaan koeta henkilökohtaiseksi uhaksi. Ihmiset voivat uskoa ilmastonmuutokseen, mutta samalla elää elämänsä lotkauttamatta korvaansakaan ajatukselle, että itse pitäisi muuttaa elintapojaan. Ilmastonmuutos on läpäissyt tietyn yläkerroksen, siitä on tullut tietynlainen vallitseva ideologia, johon vedotaan monessa asiassa, mutta kukaan ei vakavissaan halua ehdottaa vaikkapa lentoliikenteen lopettamista ilmastonmuutoksen torjunnan vuoksi.

Itse asiassa, noin sata vuotta sitten maailmanlaajuisesti oli vallalla hyvin voimakas oikeistosuuntaus. Euroopassa valtaan pääsivät natsit, fasistit ja oikeistopopulistit. Oikeiston ideologia on hiukan samanlainen kuin ilmastonmuutoksen: on mahdollista uskoa oikeistolaisiin arvoihin, mutta samalla elää elämänsä aivan samalla lailla kuin aiemminkin. Äärioikeistolaisen tarvitsee vain uskoa kansallismielisiin arvoihin ja hyväksyä väkivalta päämäärien saavuttamiseksi, mutta hänen ei tarvitse luopua elämässään mistään. Hän voi olla rikas tai köyhä tai siltä väliltä. Köyhä uskoo radikaaleihin toimiin, rikas taas mieluimmin kannattaa kovaa kontrollia työläisiin. Keskiluokkainen ihminen nauttii oikeiston aikaansaamasta järjestyksestä.

Kommunisteilla ei ole ollut koskaan kansan enemmistön kannatusta. Syy on yksinkertainen, kommunismi vaatii uhrautumista, kommunistin on vihattava rahaa, menestystä ja yrittäjyyttä. Henkilökohtainen omaisuus ei ole suotavaa kommunistille. Koska ihmiset yleisesti ottaen haluavat materiaalista menestystä, kommunistiksi ryhtyminen on idealismia, kuvitelmaa paremmasta yhteiskunnasta suurin uhrauksin. Toki köyhät saadaan kommunismin taakse katkeruuden avulla, demagogit saavat työläiset uskomaan kommunismin tuovan selvän parannuksen omaan elämäänsä.

Ei ihme, että kommunistien kannattajat koostuivat älymystön edustajista ja työväestä. Oikeistopopulistit imevät kannattajia kaikista ryhmistä paitsi älymystöstä, mikä johtuu pääosin siitä, ettei ns. anti-intellektualismi viehätä. Älykkö haluaa uskoa Ranskan vallankumouksen arvoihin. Hän haluaa hyvää kaikille tasapuolisesti, mutta tämä kaikkien hyvä merkitsee sitä, että aika moni ihminen joutuu luopumaan omasta hyvästä toisen vuoksi. Ei kovin suosittu ajatus tämäkään.

Mitä tällä on tekemistä nykytilanteen kanssa? Kysymys on siitä, miten, millä perustein jokin poliittinen ryhmä voisi saada aikaan vastaanvanlaista kontrollia länsimailla. Uuden ajan Hitler tai Göbbels ymmärtäisivät tietenkin tiedotusvälineiden merkityksen syvällisesti. He ymmärtäisivät ihmisten ajattelutapaa ja mukauttaisivat ideologiansa toteuttamisen ihmisille myönteisesti: "Ole rauhassa, voit istua nojatuolissasi, elää elämääsi, me pidämme järjestystä yllä. Sinun ei oikeastaan tarvitse luopua mistään, henkilökohtainen vapaus on turha porvarillinen arvo." Oikeistopopulismin hienous piilee siinä, että se yhdistää sekä oikeistokonservatiivisia että vasemmistolaisia ideoita: natsit ja fasistit olivat työväenpuolueita, jotka kuitenkin uskoivat konservatiivisiin arvoihin. Niihin sisältyi kuitenkin taloudellisen liberalisimin vastaista ajatusmaailmaa: köyhien kapina oli aika kesyä kapinaa verrattuna kommunistien vastaavaan.

Tämä nykytilanne antaa todella suuren sysäyksen oikeistopopulisteille. Esim. jossakin Puolasta Laki & Järjestys saa pontta tavoitteisiinsa analysoimalla nykytilannetta. Tarvitaan tietty peruskannatus, erilaisten uhkien ja pelkojen systemaattista aikaansaamista, sitä kautta päästään yhä enemmän kontrolloimaan ihmisten elämää. Samalla varmistetaan omien arvojen voitto yhteiskunnassa. Toki on niin, että oikeistopopulisteilla on usein varsin rajoitettuja tavoitteita eikä niillä useimmiten ole pyrkimystä totaaliseen kontrolliin johtuen siitä, että niiltä puuttuu ideologia ja älymystön panos.

Toinen erittäin tärkeä havainto tässä tilanteessa on se, että se auttaa meitä luopumaan tekopyhyydestä ja kauhistelusta historian suhteen. Toki, natsit olivat paskiaisia, mutta heidän valtaantulonsa ei pitäisi enää hämmästyttää meitä lainkaan. Jos jokin virus eli sen torjunta kykenee saamaan aikaan moisen yhteiskunnallisen kontrollin hetkessä, ei ole mitenkään ihmeellistä, että ihmiset 20 vuodessa sopeutuivat hyvin erilaisiin oikeistodiktatuureihin. Kommunismihan saatiin aikaan vain maissa, joissa ei ollut demokraattista perinnettä ja hyvin vahva autoritäärinen hallintotraditio. Ihmiset olivat riittävän köyhiä, niin että heillä ei ollut mitään menetettävää kommunismien valtaantulossa. (Aika harva ihminen globaalistikaan on kiinnostunut jostakin ajattelun- tai sananvapaudesta).

Tämä nykytilanne auttaa ymmärtämään historiaa, ihmisten laumavaistoa ja tiedotusvälineiden kaiken kattavaa kontrollia yhteiskunnassamme. On houkuttelevaa ajatella, että tarvitaan vain jokin uhka, johon liitetään massiivinen mieltenmuokkauskampanja, niin saadaan aikaan toivottu tilanne, yhteiskunnallisen kontrollin merkittävä lisääntyminen. Jos tähän kontrolliin lisätään vielä jokin ideologia, niin ollaan asian ytimessä. Eivät isovanhempamme loppujen lopuksi niin outoja olleetkaan.

Lisäys: Ja tässä vielä yksi propagandan riemuvoitto, näin me nuoremmat kontrolloimme ikäihmisten elämää. He eivät tietenkään saa itse päättää elämästään:

Näkökulma: Yli 70-vuotias, älä uhmaa karanteenia – seurauksena voi olla valtavasti hätää läheisille

Suomi pysyy vaikeassa tilanteessa pinnalla vain siinä tapauksessa, että jokainen noudattaa ohjeita, kirjoittaa Iltalehden Mari Julku.

www.iltalehti.fi

 

[BigRedCat]

Koronavirustoimet ovat suurin yhteiskuntakoe liki 80 vuoteen ja laajuudessaan ennennäkemätön. Viruksen torjuntaan liittyvä propaganda on ollut globaalia ja sanoma on näyttänyt menneen tehokkaasti lävitse tiedotusvälineissä. Toisinajattelu ei pääse lehtien palstoille, vallitsee liikuttava yksimielisyys kaikesta siitä, mitä pitää tehdä. Toki joistakin pienemmistä detaljeista saatetaan käydä pientä vääntöä.

Tämähän on ihan puhdasta kukkua, josta paistaa lähinnä kirjoittajan oma tausta ja agenda. Ei se, että sinun mututuntumaasi ei rummuteta lehdissä tasaveroisena muun sanoman kanssa tarkoita etteikö toisinajattelu "pääsisi lehtien palstoille". Otetaan pari esimerkkiä joilla tämän saa kumottua näppärästi.

UK lähti koronantorjuntaan kyseenalaisella (ja jälkikäteen puutteellisiin mallioletuksiin perustuvalla) strategialla. Tätä kritisoitiin satojen tiedeyhteisön jäsenten toimista, ja heidän toisinajattelunsa sai näkyvyyttä niin brittimediassa kuin kansainvälisessäkin mediassa. Koto-Suomessa Helsingin Sanomatkin uutisoi juuri lakiproffan kritiikistä valmiuslain perusteista.

Tietenkin järkevät ihmiset ymmärtävät ettei kriisitilanteessa kannata lietsoa vastakkainasettelua ei-kriittisistä asioista. Se voi näyttäytyä joillekin tilanteena, jossa "toisinajattelu ei pääse lehtien palstoille".

 

[BigRedCat]

Minkä valistusupseerin maailma sinussa onkaan menettänyt! Mutta kun et ymmärrä kirjoitukseni keskeistä asiaa, en viitsi siitä kanssasi enempää vääntää.

No, jotenkin vain kuvaavaa kun sinä ensin kerroit kyseenalaisia näkemyksiäsi koronaketjussa isoon ääneen ja suurinpiirtein väitit sen olevan yksiselitteinen tieteellinen totuus. Kaivoit jonkun tv-julkkislääkärin, jolla ei ole mitään erityisasiantuntemusta virologiasta tai epidemiologiasta tai tilastotieteestä tms. kriisimallinnuksen kannalta hyödyllisestä esimerkkinä oikeasta asiantuntijasta jota pitäisi kuunnella (jotenkin hänkin oli mainstream julkisuuteen päässyt vaikka "toisinajattelijoille ei ole tilaa").

Kierrät ketjusta toiseen levittämässä omaa propagandaasi ollenkaan reflektoimatta missä olet aiemmin mennyt vikaan. Heittelet ilmoille väitteitä, ja kun käy ilmi että perusteilta katoaa pohja tai että olet ollut väärässä, jatkat eteenpäin samalla agendalla eri ketjuissa. Sellainen ei ole asiaa ymmärtämään pyrkivän kriittisesti ajattelevan ja reflektoivan henkilön merkki, vaan nimenomaan propagandaa levittävän mutupaasaajan.

Sitten wall of text jotain "hienoa" pohdintaa jota epäilemättä yhteiskuntatieteitä opiskelleet ovat taitavia tuottamaan ja voidaankin kuitata aina, että "et ymmärrä keskeistä asiaa" tms. nerokasta kun joku tarttuu ikävästi niihin falsifioitaviin väitteisiin, joihin koko käsienheilutteluntäyteinen korttitalo perustuu.

Mutta joo, muut on valistusupseereita "eikä vika ole minussa".

 

[BigRedCat]

Et nyt taida tietää, että on äärimmäisen vähän yksiselitteisiä tieteellisiä totuuksia.

Tämä tuntuu olevan eräille käsienheiluttaja-alojen korkeakoulutetuille suurinpiirtein se ainoa asia mitä tieteestä ymmärretään. Tai siis, ei ymmärretä mutta sitä toistellaan hokeman tavoin tarkoituksena lähinnä legitimoida omat uneksitut "teoriat" silloinkin, kun niiden tueksi ei ole tieteellistä näyttöä ja ne on huonosti määritelty. "Ei ole yksiselitteisiä totuuksia", joten anything goes.

Voit olla aivan varma että minä ymmärrän tuon luultavasti paremmin kuin sinä.

Sen sijaan on olemassa vaihtoehtoisia näkemyksiä myös tästä tilanteesta. Kerrassaan selkeä näkemys asiasta on esimerkiksi tällä henkilöllä: Heikki Peltola, joka sattuu olemaan epidemologian emeritus. Varmaan ikä tuo mukanaan viisautta ja rauhallisuutta. Kykyä erottaa järkevät toimenpiteet liioitelluista. Hänen puheenvuoronsa Ylen ykkösaamussa oli mielenkiintoinen ja kiihkoton.

Rauhallisuus ja kiihkottomuus televisioesityksessä ovat toki positiivinen asia, mutta eivät merkki tieteellisestä asiantuntemuksesta. En mitenkään vähättele Peltolaa osaamisineen enkä ole ihan varma siitä mitä mieltä hän on pandemiaan suhtautumisesta. Kvantitatiivinen epidemiologia on kuitenkin verrattain nuori ala ja sen huippuosaajia eivät todellakaan ole emeritusprofessorit, joiden aikaan alaa ei ollut käytännössä olemassakaan, vaan nuoremmat tutkijat jotka nykymalleja kehittävät. Toisaalla vähäteltiin kovasti matemaatikoita ja muita systeemianalyytikoita näitä kommentoidessa, mutta tuon alan huippuosaajat ovat aina jossain määrin matemaatikkoja/systeemianalyytikoita/tietojenkäsittelytieteilijöitä/tilastotieteilijöitä.

jälkikäteen keskustelu asiasta ei enää ole tiedettä, siitä yksinkertaisesta syystä, että vaihtoehtoisia polkuja ei ole testattavissa.

Tuota noin... Suhtaudutko samalla tavoin esim. ilmakehätieteisiin? "Ei voida tietää lämpenisikö ilmasto jos ei olisi tuutattu kasvihuonekaasupäästöjä hullun lailla ilmoille". No ei absoluuttisen varmasti voidakaan tietää, tietenkään. Eiköhän keskeistä kuitenkin ole ymmärrys allaolevista kausaliteeteista ja systeemin käyttäytymisestä ylipäätään. Siinä missä yhteiskuntatieteissä tällaiset asiat ovat aina juoksuhiekalle rakennettu, biologiset ilmiöt kuten viruksen leviäminen väestössä on aivan toisella tavalla mallinnettavissa. Se, että nuo mallit reunaehtoineen ja oletuksineen ovat muiden kuin korkean tilastollismatemaattisen osaamisen omaavien tiedemiestenkin ymmärryksen ulkopuolella, entisestään korostaa että kaikenmoiset julkkislääkärit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Etenkin jos sanoma on yksinkertaistetun populistinen, kuten esiin tuomasi jenkkijulkkislääkärin kanssa.

Edellisessä keskustelussa kävi ilmi, että huolimatta muka liberalistisista näkemyksistä et ymmärtänyt taloustieteestä mitään. On selvää, ettei kukaan viitsi järmätä tästä asiasta kanssasi. Pyrit jopa vähättelemään Ruotsin valtion tukipakettia muka asiaankuulumattomana seikkana. Talousvaikutukset ovat erittäin mittavia, mutta tämä ei nyt ollut sinulle tärkeää, kun mikään ei saanut uhata sinun valistuskampanjaasi.

Hah. Luulenpa ymmärtäväni taloustieteistä "jotain". En minä ole talousvaikutuksia vähätellyt, enkä Ruotsin pakettiakaan. Kommentoin lähinnä tapaasi tuoda asiaa esille ikään kuin taantuma ja elvytystoimet olisivat jotain odottamattomia seurauksia joita nyt nähtävää linjaa kannattavat ja päätöksiä tekevät tahot eivät ollenkaan olisi osanneet ennakoida. Ihan kuin rajoja sulkeville ja liikkumista rajoittaville asiantuntijoille, virkamiehille tai edes poliitikoille tulisi suurena yllätyksenä että toimilla on rajujakin negatiivisia seurauksia taloudelle, ja sinä olisit parin valikoimasi "asiantuntijan" kanssa ainoita jotka tämän uniikin havainnon ovat kyenneet tekemään.

Minä en ole kirjoittanut muista mitään, vain sinusta. Vain sinulla näyttää olevan jonkinlainen kiihko tämän asian suhteen. Kannattaisi ottaa rauhallisesti, jokainen ihminen voi itse päättää saamansa informaation pohjalta, mitä tehdä tässä tilanteessa. On tietenkin ymmärrettävää, jos viruksen pelko ahdistaa ja silloin tietysti haluaa tukkia kaikki ne suut, jotka eivät nyt tajua pelätä virusta laillasi.
Kirjoitukseni ei kuitenkaan ollut suunnattu viruskeskusteluun, vaan yhteiskuntafilosofiseen pohdintaan. Ilmeisesti sinulta menee ohitse se, että kaikkea yhteiskunnallista toimintaa voidaan analysoida eri näkökulmista. Esimerkiksi kontrollin lisääntyminen on selvästi havaittavaa ja tämän voidaan katsoa olevan tiettyjen poliittisten liikkeiden päämääränä.

Niin, kovasti kommenttisi suuntautuvat minuun, minun rauhoittumiseeni ja valistusupseeriuteeni jne. Se onkin kätevä tapa välttyä puhumasta itse asiasta kun argumentit osoittautuvat lähinnä roskapuheeksi.

Kirjoituksesi ilmiselvästi liittyi viruskeskusteluun, sillä se lähti siitä oletuksesta että "toisinajattelijat eivät pääse esille mediassa", minkä jo osoitin olevan virheellinen oletus. Voihan sitä mitä tahansa käsienvispaamista kutsua "yhteiskunnalliseksi pohdiskeluksi" ja jonkinlaisen näytön tai loogisuuden säilyttämisen vaatimukset kuitata sellaisin sanankääntein kuin "selvästi havaittavaa" (ikinä kertomatta miten tarkalleen ottaen ja missä on raja selvästi havaittavan ja ei-selvästi havaittavan välillä) ja "voidaan katsoa olevan" (luonnollisesti, täysin subjektiivista mitään kriteereitä kertomatta). Sitten sinä kehtaat puhua minulle tieteellisyydestä.

Mutta tietyissä piireissä on tieteellisen ajattelun merkki ennustella yhteiskunnan alasajosta lähtien kaikenlaista spesifioimatta ikinä mitä tarkoittaa oikeasti, mutta kuitenkin tuottaen "pohdintaa" valtavat määrät. Sitten kun joku aiheesta kyselee, että mitäs sillä alasajolla oikeastaan tarkoitat, kadotaan muualle öyhöttämään, ja aiheeseen ei varmastikaan palata koskaan jos yhteiskunta ei romahdakaan. Mutta auta armias kun kerran rikkinäisen kellon tavoin osutaan "oikeaan"...


edit:

Kannattaisi ottaa rauhallisesti, jokainen ihminen voi itse päättää saamansa informaation pohjalta, mitä tehdä tässä tilanteessa.

Tähän piti kommentoida, että eikö nyt valmiuslain voimassaolon aikana ole aika selvää, että jokainen ihminen nimenomaan ei voi päättää itse miten toimia. Muutenkin huvittava väite, että nyt sitten kaikki hopeaveden kittaajatkin ovat jotenkin päteviä "tekemään omat johtopäätöksensä" siitä, miten tällaisessa kriisissä tulisi toimia. Näistä "omista päätelmistä" on kyllä melkoista kavalkaadia saatavilla vaikkapa Twitteristä. Moni on jo selvittänyt miten tauti paranee tai että se on huijausta tai jonkun muun erittäin mielenkiintoisen päätelmän "saamansa informaation pohjalta". Eli toki, ajatelkoot kukin mitä lystää, mutta toimintatapoja ei "jokainen ihminen" tässä tilanteessa päätä itse.

 

[BigRedCat]

Tieteenfilosofia nyt sattuu olemaan yksi harrastuksistani: tuo sinun lauseesi on kuvaava: "Aivan varma...luultavasti paremmin".
Niin, sinä todellakin luulet ymmärtäväsi paremmin kuin minä ja olet siitä aivan varma. Tähän ei tarvita mitään jatkokommenttia. Samalla se poistaa tarpeen keskustella tieteestä enemmän kanssasi. Miksi hingut kommenttejani: sinullahan on valistuskampanja meneillään toisessa keskustelussa?

Tässä kohtaa voin todeta että inhoan sofismia, josta lainattu pätkä on erinomainen esimerkki. Pthyi.

Muutenhan tämä on taas samaa huttua minun valistuskampanjistani sun muusta. Kun nyt kokoajan jankkaat ettei sinulla ole kanssani tarvetta keskustella ja muuta vastaavaa, lopeta toki keskustelu. Älä ihmettele jos itse kirjoitat näitä juttujasi keskustelupalstalla vieläpä minun viesteihini vastaten ja esität sitten yllättynyttä kuin Mietaa, kun jatkan keskustelua.

Eli siis jälleen luuloa: professori, joka tuntee pandemiat virkansa puolesta ei kuitenkaan ymmärrä miten ne leviävät. Eikä ymmärrä puolen miljoonan ja 5000 eroa. Palaan edelliseen.

En. Ole. Väittänyt. Niin. Luepa tuo ihan hitaasti uudestaan henkeä syvään vetäen. Sitten voit koittaa uudelleen sisäistää pointin, joka oli että parhaat asiantuntijat ovat tässä aiheessa nuorempia, ja voit sitten koittaa sitä kiistää perustellusti. Nyt päätit taas sortua lapselliseen tahalliseen väärinymmärtämiseen ja piestä olkiukkoa. Laiskaa.

Tämä ilmaisee aika osuvasti sen, millainen strategiasi on: se on terrieritaktiikka. Kuin pieni terrieri takerrut yhteen asiaan, kunnes vastapuoli kyllästyy. Ja näin olet jälleen todistanut itsellesi taitavuutesi.
Mitä tulee ilmastoon, normaalitiede on aika vahvoilla muutoksen syistä. Mutta aina on otettava huomioon geologiset aikakaudet ja täydellinen tietämättömyytemme monista palloa kohdanneista muutoksista. Epävarmuuden tunnustaminen kuuluu tieteen tekemiseen.

Käsienheiluttelu jatkuu ja vuorossa on vastapuolen leimaaminen kategorisoimalla jollain "älykkäillä" termeillä. Nyt sellaiseksi valikoitui "terrieritaktiikka". Siinäpä oiva gradunaihe jollekin lupaavalle yhteiskuntatieteilijälle. "Terrieritaktiikka ja sen käyttö Jatkoajan keskustelupalstalla". Uskallan ennustaa että tutkielma sisältää lukuisia "voidaan katsoa olevan" ja "selvästi havaittavaa" -tyyppisiä ilmauksia.

Epävarmuuden tunnustaminen toki kuuluu tieteen tekemiseen vahvasti. Paitsi ilmeisesti silloin kun sanotaan että tietyt toimet ovat liioiteltuja ja että yhteiskunta ajetaan alas, vai kuinka?

Hienoa, Olet siis päätynyt siihen, että talousvaikutukset ovat mittavia. Tätä voi jo pitää edistyksenä.

Tunnut pitävän tuota havaintoasi mittavista talousvaikutuksista kovinkin nerokkaana. En usko että se on juuri kellekään ollut toimien laajuuden selvitessä epäselvää. On se silti vähän toista kuin höpistä yhteiskunnan alasajosta ja kaikkien aikojen lamasta varmana juttuna.

On aika lapsellista kuvitella ettei kovia talousvaikutuksia tai muutosta ihmisten käyttäytymisessä olisi nähty jos viruksen olisi annettu mellastaa vapaana. Nytkin iso osa lapsista oli poissa koulusta ja päivähoidosta ennen mitään virallisia kieltoja.

Itse asiassa, en ole lainkaan pyytänyt keskustelua kanssasi. Toisinajattelijat eivät näy medioissa, jos yhtään seuraa populaareja medioita. Jos joku vielä uskaltaisi kyseenalaistaa virallisen totuuden, siinähän some saisi itkupotkuraivarin.

En tiedä mitä medioita seuraat tai pidät "populaareina", mutta eiköhän tuolla maailmalla sellaiset kuten The Guardian, Financial Times, The New York Times ja BBC ole kohtalaisen vakavasti otettavia ja populaareja medioita. Samoin kotimaassamme Helsingin Sanomat. Taisipa se fanittamasi Drew Pinskykin olla jollain kohtalaisen populaarilla tv-kanavalla keikkumassa mielipiteineen. Ja kun ilmeisesti pidät eläkkeellä olevaa Heikki Peltolaa "toisinajattelijana" tässä, niin hänkin esiintyi mielipiteineen sellaisessa ei-populaarissa underground-mediassa kuin Yleisradio ja ohjelmana Ykkösaamu. Hänen näkemyksensä ovat edelleen saatavilla Yle areenasta, mutta ilmeisesti tästäkin huolimatta jollain logiikalla "toisinajattelijat eivät pääse esille".

Tämä juuri on ongelmasi. Esität jonkun dystopisen maalailun, jonka perustan yksi tukipilari on jokin oletus, tässä tapauksessa tuo kuvittelemasi "toisinajattelijoiden vaientaminen". Kun tuo oletus nyt on aivan päivänselvästi ammuttu seulaksi osoittamalla että "toisinajattelijat" ovat saaneet näkyvyyttä valtakuntien päämedioissa ympäri maailmaa, luulisi että tämän tunnustaminen ja tuohon pohjaamasi ajatuskyhäelmän uudelleentarkistelu seuraisi itsestäänselvänä. Olethan älykäs ja ajatteleva tyyppi. Mutta ei, teeskentelet kuin väärä oletus edelleen pitäisi paikkansa, heität savuverhoa, käännät keskustelua, toistat samaa valetta. Kyllä minä siihen kommentoin jatkossakin jos näen aiheelliseksi. Kertokoon se sitten vaikka autismistani.

Eikö se nyt vieläkään uppoa kalloosi? Yhteiskunnan alasajoa on esimerkiksi se, mitä tapahtuu varsinkin pienille yrityksille valtiovallan toimesta. Jos pitkän keskustelun jälkeen asia ei mene jakeluun, en voi sille mitään.
Pienet yritykset ovat suurimmassa vaarassa eikä tämän yhteiskunnan tukipilarin horjuttaminen ei ole järkevää. Laskut maksetaan sitten myöhemmin.

Älä ole naurettava. Olen kysynyt asiasta sinulta lukuisia kertoja etkä ole kertaakaan vastannut. Minusta on niin ikään naurettavaa väittää että länsimainen moderni yhteiskunta ajettaisiin alas vaikka pienten yritysten konkursseja nähtäisiin paljonkin. Kertoo paljon jos yhteiskunnan alasajona nähdään taantuma, vaikka sitten kovakin sellainen.

 

[olkikuukkeli]

@IceWalker

Ihan mielenkiintoisiakin pointteja mielestäni. Voi tosiaan auttaa nykyihmistä ymmärtämään menneisyyden massaliikkeitä tarkastelemalla, mitä kaikkea vakavaksi koettu uhka saa ihmiset vapaaehtoisesti tekemään, mihin kaikkiin toimenpiteisiin sopeutumaan. Autoritääristen hallintojen yksi keskeisimmistä työkaluista kautta aikojen on ollut uskottavan viholliskuvan luominen - jos siinä on onnistuttu, kontrolli kansasta on ollut helpompi ylläpitää.

Nykytilannetta tullaan varmasti tarkastelemaan muistakin kuin lääketieteellisistä näkökulmista tulevaisuudessa, myös "käsienheiluttelijoiden" (@BigRedCat ) toimesta. Toivottavasti se auttaa ymmärtämään ihmisen käytöstä nykyistä paremmin. Valitettavasti käsiä heilutellaan vielä vastaisuudessakin, koska kongingentit asiat ovat niin hankalasti kvantifioitavissa ja johdettavissa ilmeisesti monen mielestä niiden oikeiden tieteiden käsiteltäväksi kokonaisuudessaan. Vastaisuudessakin tyydytään käsittelemään näitä asioita suuren epävarmuuden vallitessa. Ainakin toivottavasti, sillä humanistiset tieteet ottavat ensimmäisenä siipeensä diktatuureissa!

Mielestäni @IceWalkerin ajattelun ongelma piilee tuossa propagandan määrittelyssä. Se, että vapaa media esittää samansuuntaisia arvioita tilanteen vakavuudesta, ei välttämättä ole propagandaa, vaan voi myös kertoa ympäröivästä todellisuudesta ainakin siten kuin se yleisesti ottaen asiantuntijoiden kesken ymmärretään. Propagandaa sellaisena kommunistivaltioiden ja kolmannen valtakunnan muotoisena ei esimerkiksi Suomessa pystytä tuottamaan, koska valtio tai mikään muukaan eliitti ei voi kontrolloida mediaa. Toki tähän on pyrkimyksiä muualla, Unkarissa on jo osittain onnistuttukin.

Onko mielestäsi mitään tilannetta, jossa "nuoremmat saisivat kontrolloida ikäihmisten elämää"?

 

[IceWalker]

Kysymyksestä haarautuu monta pohdinnanaihetta, tartun niistä syrjäytymiseen, joka ei tässä yhteydessä tarkoita pelkästään pysyvää työelämän ulkopuolelle ajautumista.

Miten ihmiset henkilökohtaisessa elämässään uudelleenarvioivat fyysisiä, sosiaalisia tai taloudellisia tarpeitaan, kun eristyksessä elämisestä on enemmän kokemusta, viikkojen tai mahdollisesti kuukausien ajalta? Oletetaan tässä niin, että pandemian selätys onnistuu ilman raskaampia henkisiä tappioita, ja elämänlaadun muutos kriisin päätyttyä ei tunnukaan niin merkittävältä kuin sen ehkä ennen kriisiä itse ennakoi.

Tarvitseeko enää entiseen malliin materiaa, kulttuurielämyksiä ja ulkomaanreissuja? Onko pakko käydä töissä, tai jos on niin eikö sitä voisi jatkaa etänä. Voisi mahdollisesti harkita alanvaihtoa. Entä tuttavat ja läheiset, nehän pärjäsi vallan mainiosti ilman minun läsnäoloa ja päinvastoin, eihän niitäkään tarvi enää yhtä säännöllisesti tavata?

Hyviä kysymyksiä. Ainakin on selvää, että on lukuisa joukko ihmisiä, jotka muutenkin jo kamppailevat oman elämänsä hallinnan kanssa. Heille kysymys materiaalisesta hyvinvoinnista on tärkeä ja luultavasti pysyy sellaisena. Yrittäjä, joka kamppailee yrityksensä puolesta, tuskin kovin nopeasti taipuu ajattelemaan menetystään elämänfilosofian kautta.

Mutta luultavasti on olemassa suhteellisen hyvinvoivia ihmisiä, joille työ on ollut elämän sisältö ja nyt uuden tilanteen edessä arvioivat elämänarvojaan. Mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää. Osoittautuu ehkä, että ystävyyssuhteiden olemassaolo on merkittävin voimavara tästä koittelemuksesta pääsyyn. Silloin tietysti voi päätyä johtopäätökseen, että materiaalisen kulutuksen lisääminen ei sittenkään lisää onnellisuutta.

Verrattoman mielenkiintoisia asioita taloudessa tapahtuu tänä aikana, ne ovat sitä niille, joilla ei ole hädänpäivää tilanteessa. Lentomatkustamisen rajoittaminen voi olla parasta, mikä on tapahtunut yhteiskunnissa pitkään aikaan. Ehkä monet ihmiset huomaavat, että jokakeväiset ja -syksyiset kanarianmatkat eivät sittenkään ole elämyksistä suurimpia. Ilmastonmuutoksen torjunnassa olisi mainiota, jos moni ihminen vapaaehtoisesti päätyisi tähän johtopäätökseen.

Etätyön lisääntyminen voisi olla hyvin merkittävä seikka työelämässä. Yritykset ovat hangoitelleet tässä vastaan, koska kontrolli, mutta luultavasti yritykset huomaavat, että työntekijöihin voi luottaa myös etänä. Kouluopetuksen etäistyminen ei ole mielestäni kovin hyvä asia. Koulu on tarpeellinen sosiaalisten normien omaksumispaikka ja ystävyyssuhteille ensiarvoista, lisäksi ammatillisessa koulussa opitaan asioita käytännössä, joten etänä opiskelu vaikkapa sairaanhoidossa ei ole järkevää.

 

[BigRedCat]

ILMOITUS. Poistin omat asiaankuulumattomat kommenttini palstalta. Ne eivät liittyneet palstan aiheeseen mitenkään. Minun pitäisi tietenkin muistaa aina Mauno Koiviston neuvo: "Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan". Tulikivenkatkuinen väittely on turhaa, eikä johda mihinkään, paitsi turhuuksiin ja henkilökohtaistuksiin.

Vilpittömät pahoitteluni palstaveljille. Jatkan itse aiheesta.

Upeaa. "Minä en tehnyt mitään väärää paitsi provosoiduin kun provosoitiin." Ja hupskeikkaa, näppärästi vältyit perustelemasta noita virheellisiä oletuksia kun kuittasit asian "anteeksipyynnöin". Voisit ihan itse valita vastata siihen nostamaani epäkohtaan asiapitoisesti mutta jostain syystä tuota et vieläkään ole vaivautunut tekemään vaikka muuten olet tuottanut pitkiä ja äkäisiä viestejä sinäkin, sekä tämän "anteeksipyynnön".

Minusta on erittäinkin selvästi aiheeseen liittyvää, että tämä alla oleva kohta kirjoituksestasi on aivan paikkaansapitämätön. Ilmeisesti et sitä vain kykene myöntämään todisteidenkaan edessä vaan vedät minkä tahansa kuperkeikan välttyäksesi tuon myöntämisestä. Viimeisenä tämä "anteeksi kaikki, nyt kirjoitan vain aiheesta", jättäen sen nimenomaan aiheesta olevan keskeisen asian koskematta ja virheen myöntämättä.

Toisinajattelu ei pääse lehtien palstoille, vallitsee liikuttava yksimielisyys kaikesta siitä, mitä pitää tehdä. Toki joistakin pienemmistä detaljeista saatetaan käydä pientä vääntöä.

Eli yhä edelleen, toisinajattelijat ovat oikein mainiosti päässeet jakamaan näkemyksiään BBC:llä, New York Timesissa, The Guardianissa, Financial Timesissa, Helsingin Sanomissa, Ylellä... Voitko nyt vielä tässä vaiheessa väittää että "toisinajattelu ei pääse lehtien palstoille"?

Kuten @olkikuukkeli yllä toteaa, voi medianäkyvyydellä tässä kohtaa olla jotain tekemistä ympäröivän todellisuuden kanssa. Jos tiedeyhteisössä vallitsee kohtalaisen vahva yksimielisyys jostain asiasta, tai edes selvä enemmistö on sitä mieltä, lienee selvää että toinen kanta saa näkyvyyttä vähemmän. Mitään sensuurin tapaista ei kyllä ole havaittavissa jos jätetään Kiinat sun muut huomiotta.

Anteeksi vaan modet ja muut minunkin tiukkasanaiset viestini, älkääkä niitä tarpeettoman vakavasti ottako. Kyllä ne silti aiheeseen liittyivät pääosin.

 

[IceWalker]

@IceWalker

Ihan mielenkiintoisiakin pointteja mielestäni. Voi tosiaan auttaa nykyihmistä ymmärtämään menneisyyden massaliikkeitä tarkastelemalla, mitä kaikkea vakavaksi koettu uhka saa ihmiset vapaaehtoisesti tekemään, mihin kaikkiin toimenpiteisiin sopeutumaan. Autoritääristen hallintojen yksi keskeisimmistä työkaluista kautta aikojen on ollut uskottavan viholliskuvan luominen - jos siinä on onnistuttu, kontrolli kansasta on ollut helpompi ylläpitää.

Tästä käyttäytymisen muodosta on runsaasti historian esimerkkejä. Voimme palata vaikka mustan surman aikaan ja miettiä, miten rationaalisesti ihmiset käyttäytyivät tuolloin suuren uhan edessä. Syntipukkeja löydettiin ja heitä kohdeltiin ajan tapojen mukaan. Tuollaisessa tilanteessa hallinnolla on helppo työ kohdistaa ihmisjoukkojen viha johonkin kohteeseen. Uhkakuvien luominen kuuluu politiikkaan ja on sinänsä loogisesti erillään itse uhan merkittävyydestä. Uhkakuvia voidaan luoda pelkästään poliittisten päämäärien toteuttamiseksi. Jos hallinto haluaa rahasi, sinun määritellään kulakiksi tai juutalaiseksi, olet paha ja sinuun saa kohdistaa mitä tahansa voimatoimia rankaisutta.

Nykytilannetta tullaan varmasti tarkastelemaan muistakin kuin lääketieteellisistä näkökulmista tulevaisuudessa, myös "käsienheiluttelijoiden" (@BigRedCat ) toimesta. Toivottavasti se auttaa ymmärtämään ihmisen käytöstä nykyistä paremmin. Valitettavasti käsiä heilutellaan vielä vastaisuudessakin, koska kongingentit asiat ovat niin hankalasti kvantifioitavissa ja johdettavissa ilmeisesti monen mielestä niiden oikeiden tieteiden käsiteltäväksi kokonaisuudessaan. Vastaisuudessakin tyydytään käsittelemään näitä asioita suuren epävarmuuden vallitessa. Ainakin toivottavasti, sillä humanistiset tieteet ottavat ensimmäisenä siipeensä diktatuureissa!

Lääketieteellinen näkökulma saa uusia sävyjä silloin, kun jälkiviisaat astuvat peliin. Tähän peliin on vain todettava, ettei siihen kannata osallistua. Kun yksi polku on valittu, toisen mahdollisia seurauksia on mahdoton arvioida.

Yhteiskuntatieteet auttavat ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä. Vielä vähän aikaa sitten tosin näissä tieteissä oli oikeassaoleminen valtavirtana. Oli oikea yhteiskuntamalli ja miten siihen sitten päästäisikään. Tämän tilanne on nyt muuttunut ja käsittääkseni Weberin pyrkimys ymmärtämiseen on yhä enemmän valtavirtaa yhteiskuntatieteissä. Tarvitsemme nyt tutkijoita, jotka valppaana seuraavat tätä kriisiä ja osaavat myös toimia kriittisenä äänenä silloin, kun toimenpiteet ylittävät jo tietyt perusvapaudet.

Mielestäni @IceWalkerin ajattelun ongelma piilee tuossa propagandan määrittelyssä. Se, että vapaa media esittää samansuuntaisia arvioita tilanteen vakavuudesta, ei välttämättä ole propagandaa, vaan voi myös kertoa ympäröivästä todellisuudesta ainakin siten kuin se yleisesti ottaen asiantuntijoiden kesken ymmärretään. Propagandaa sellaisena kommunistivaltioiden ja kolmannen valtakunnan muotoisena ei esimerkiksi Suomessa pystytä tuottamaan, koska valtio tai mikään muukaan eliitti ei voi kontrolloida mediaa. Toki tähän on pyrkimyksiä muualla, Unkarissa on jo osittain onnistuttukin.
Onko mielestäsi mitään tilannetta, jossa "nuoremmat saisivat kontrolloida ikäihmisten elämää"?

Median mahti on myös varteenotettava asia globaalissa yhteiskunnassa. Toimiiko media aina omien periaatteidensa mukaan, pyrkiikö se kriittiseen tiedontuottamiseen vai mukautuuko se helposti vallitseviin totuuksiin? Asiantuntijat ovat ihmisiä, siinä missä muutkin, vallitsee joissakin tilanteissa aika vahva yhdenmukaisuuden paine, johon asiantuntijankin on sopeuduttava. On tilanteita, joissa puhdas riskiarvio ei kuitenkaan riitä: meidän on lisättävä riskiarvioon vielä hieman epätodennäköisempiä polkuja, jotta se varmasti kattaisi suureksi arvioidun riskin.

Eli toisin sanoen, mitä pahempia arvioidut seuraukset ovat pahimman vaihtoehdon toteutuessa, sitä varmemmin myös riskianalyytikko ottaa nämä seuraukset huomioon. Ydinvoimalakeskustelu on tästä esimerkkinä. Vakavan ydinvoimalaonnettomuuden riski on minimaalisen pieni, mutta silti riskianalyysissa joudutaan ottamaan se huomioon ja samalla analyysi vaikuttaa ydinvoimalan rakentamiseen ja ennen muuta poliittiseen argumentointiin. Joidenkin mielessä riski on aivan liian suuri, koska seuraukset ovat niin tuhoisia.

Propagandaa käytettiin kaikissa sotaakäyvissä maissa. Yleisemmin kyse oli kauniisti ilmaistuna yksipuolisesta tiedottamisesta. Ikäihmisten ihmisoikeudet täytyy huomioida. He ovat yhtä järkeviä kuin me muutkin tavallisemmin. Varmaan osa arvioi eläneensä jo niin kauan, että kuolemanriskikään ei tunnu missään. Olen tavannut tällaisia 70-vuotiaita, jotka suhtautuvat vapautensa rajoittamiseen hyvin negatiivisesti.

Mietitään asiaa toisin päin. Jos nimenomaan lapset olisivat vaarassa ja ikäihmiset olisivat vain tartunnankantajia, tällöin eristäminen olisi loogista ja ymmärrettävää. Mutta kun asia on toisin päin, ikäihmiset voivat sairastua vakavasti ja lapset voivat toimia kantajina. Silloin kun ikäihminen itse tiedostaa riskit ja myös muut hänen kumppaninsa, en näe syytä moiseen disponibiliteettiin. Kahvilat, kirjastot ja muut oleskelupaikat ovat näiden mummojen ja vaarien tärkeitä sosiaalisia yhdessäolopaikkoja. He tarvitsevat seuraa ehkä enemmän kuin me, joille jo omankin perheen seura saattaa välillä olla turhan kuormittavaa.

 

[olkikuukkeli]

Silloin kun ikäihminen itse tiedostaa riskit ja myös muut hänen kumppaninsa, en näe syytä moiseen disponibiliteettiin. Kahvilat, kirjastot ja muut oleskelupaikat ovat näiden mummojen ja vaarien tärkeitä sosiaalisia yhdessäolopaikkoja. He tarvitsevat seuraa ehkä enemmän kuin me, joille jo omankin perheen seura saattaa välillä olla turhan kuormittavaa.

Näkisin tässä kuitenkin muitakin yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin ihmisoikeuksien toteutumisen. Olemassa olevan tiedon pohjalta tiedämme, että ikäihmisten riski sairastaa tauti vakavana versiona on merkittävästi kohonnut verrattuna muuhun väestöön. Heidän suojelemisensa on siis samalla yhteiskunnan perustoimintojen suojelua, koska epidemiatilanteessa hoitoon käytettävät resurssit voivat loppua. Näinhän on käynyt esimerkiksi Italiassa.

Summa summarum, vaikka pakkokeinoja on syytä miettiä viimeiseen asti, on hallituksen toistaiseksi tekemät kannanotot sekä yhteiskuntajärjestyksen että vanhusten hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta hyvin perusteltuja. Toki olen itsekin sitä mieltä, että on mahdollista tehdä niin rajuja suojautumistoimenpiteitä, että niiden taloudelliset seuraukset ovat pahempia kuin itse tauti. Yhteiskunnan rakenteiden rakoileminenhan sekin voi aiheuttaa (jopa massa-) kuolemia.

Toivottavasti tästä ei kuitenkaan tule uutta koronaepidemiaketjua, niitähän on nyt jo kolme muualla. Yhteiskuntafilosofiaan tällä tulee kyllä ihan varmasti olemaan jotain vaikutuksia, eli ei koronaan viittaaminen sinänsä mielestäni väärin ole.

 

[IceWalker]

Näkisin tässä kuitenkin muitakin yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin ihmisoikeuksien toteutumisen. Olemassa olevan tiedon pohjalta tiedämme, että ikäihmisten riski sairastaa tauti vakavana versiona on merkittävästi kohonnut verrattuna muuhun väestöön. Heidän suojelemisensa on siis samalla yhteiskunnan perustoimintojen suojelua, koska epidemiatilanteessa hoitoon käytettävät resurssit voivat loppua. Näinhän on käynyt esimerkiksi Italiassa.

Summa summarum, vaikka pakkokeinoja on syytä miettiä viimeiseen asti, on hallituksen toistaiseksi tekemät kannanotot sekä yhteiskuntajärjestyksen että vanhusten hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta hyvin perusteltuja. Toki olen itsekin sitä mieltä, että on mahdollista tehdä niin rajuja suojautumistoimenpiteitä, että niiden taloudelliset seuraukset ovat pahempia kuin itse tauti. Yhteiskunnan rakenteiden rakoileminenhan sekin voi aiheuttaa (jopa massa-) kuolemia.

Toivottavasti tästä ei kuitenkaan tule uutta koronaepidemiaketjua, niitähän on nyt jo kolme muualla. Yhteiskuntafilosofiaan tällä tulee kyllä ihan varmasti olemaan jotain vaikutuksia, eli ei koronaan viittaaminen sinänsä mielestäni väärin ole.

Pidetään keskustelu riittävän etäällä tästä päivästä. Riskiarviot kuuluvat moneen järjestäytyneeseen toimintaan, vedonlyönnistä alkaen. Emme kuitenkaan pitäisi moraalisena lyödä vetoa siitä, kuoleeko jokin potilas vai ei. Mutta sairaaloissa kuitenkin kaiken aikaa tehdään samantyyppisiä arvioita (kartan sairaaloita viimeiseen saakka).

Toisin sanoen, kuulunee ylilääkärin johtaman kollegion toimintaan arvioida kunkin potilaan elinajanodote ja tämän pidentämiseen käytettävät resurssit. Jossakin bittiavaruudessa risteilee myös yleinen arvio siitä, miten tuottoisa kukin ihminen elämässään on: paljonko hän kerryttää verotuloja. Sairaalan resurssit eivät perustu tähän, mutta epäilemättä talousarviossa on sisällä kulloistenkin hoitotoimenpiteiden vaikuttavuusarviot ja mahdollisesti käytettävät resurssit. Eli, jos lapsi on sairas, kaikki voitava tehdään, maksaa se mitä hyvänsä. Sama ei taas päde vanhuksen kohdalla.

Tällainen toiminta on tietysti ristiriidassa ihmiselämän mittaamattoman arvon kanssa. Silti itse perusteita ei oikein voi kyseenalaistaa. Ihmisen arvo on samanaikaisesti mittaamaton ja tietyllä tapaa mitattavissa taloudellisin perustein. Jos elämää voidaan pidentää maksimissaan vaikkapa viikon tai hiukan kauemmin, silloin on järkevää pidättäytyä hoitotoimenpiteistä jokaisen potilaan kohdalla. Mutta on huomattavasti vaikeampaa arvioida, kumman tulisi elää vuoden tai kaksi, lapsen vai vanhuksen, jos tällaiseen arviointitilanteeseen jouduttaisiin.

Toinen arviointi koskee hoitotoimenpiteiden laajuutta ja kalleutta. Onko niin, että vanhuksen elämää voidaan pidentää tietty aika pienin kustannuksin, mutta jos kustannukset kasvavat liikaa, hoitoa vähennetään, kun taas eliniänodotteeltaan huomattavasti kauemmin elävä ihminen saa osakseen tehokkaampaa ja kalliimpaa hoitoa pidemmän aikaa. Tietenkin myös hoitojen määrä on tärkeä, jos kalliita hoitoja on vähän, silloin niitä kaiketi suodaan helpommin ja kivuttomammin.

Riskianalyysi johtaa ajatukset suojelutoimenpiteiseen ja niihin liittyviin kustannuksiin. Jos on olemassa hypoteettinen terveysongelma X, silloin joudutaan ajattelemaan näiden kustannusten hallinnointia suhteessa ihmisten vapauksiin. Mutta tämä ongelma on nähdäkseni kovin hämärä: on paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti pilaavat elämäänsä viinalla ja tupakalla ja joista koituu hyvin suuri rasittavuus terveydenhoitojärjestelmällemme. Näitä ihmisiä on kuitenkin pakko hoitaa, vaikka he ovat itse syyllisiä ongelmaansa.

Jos ajatellaan sitten ongelma X:ää, niin jälleen joudutaan kysymään, mistä ongelma johtuu ja voidaanko ihmisten vapauteen puuttua ongelmia hoidettaessa. Pitäisikö meidän myös ryhtyä valvomaan tupakoitsijoita, vaatia heitä suostumus hoitotoimista pidättäytymiseen, jos he aikovat jatkaa tupakointiaan. Ja sama pätee liikalihavuuteen, esimerkkejä riittää. Jos nyt vanhus on hypoteettisen ongelman X piirissä, tällöin astuu esiin sama kysymys vapauden rajoittamisesta. Tai olemmeko vain sitä mieltä, että kriisiaikana oikeudet saavat kyytiä ja mokoma vanhus ei saa rikkoa normeja eikä kuormittaa mahdollisesti hoitosysteemiä.

Systeeminen ylivuoto vähän kuin ydinvoimalassa. Voimme kuormittaa järjestelmää vain tietyn ajan ja määrän, mutta jos sitten järjestelmä itsessään joutuu kriisiin, näyttääkin siltä, että järjestelmän peruspilareita täytyy muuttaa. Vahingossa saatu vaikutus X ei olekaan enää vahinko, vaan jotakin muuta. Johtaako tämä syyllisten etsimiseen? Syntyykö uusi luokka sairaaloihin: omaa syytä. Todennäköisesti näin ei vielä käy, mutta kriisin pitkittyessä etiikka on yleensä se, joka joutuu kärsimään.

Lakimiehen alaa olisi sitten varsin herkulliseen tapaan puolustaa vallatonta vanhusta, joka julmettu kävi kahvilassa, vaikkei olisi saanut ja sairastui. Tässäkin tapauksessa kyse on itse asiassa hankalasta asiasta: miten voidaan varmasti tietää, mistä vanhus sai viruksen. Ehkä viruksen toi kotipalvelu, joka ei ollut sittenkään tehnyt tarvittavia varotoimenpiteitä. Miten voidaan arvioida henkisten tekijöiden merkityksen? Vanhus saattaa kuormittaa sairaalan resursseja, mutta vanhus saattaa myös, hypoteettisen X tapauksessa, menettää elämänhalunsa ja sairastua ihan vaikka tappavaan nuhaan. Kukaan ei käy katsomassa.

Onko tässä vain ajateltava resursseja niin, että on parempi, ettei välivaiheena ole sairaala, vaan suoraan hautuumaa? Vanhukset pitää saada pois sairaaloista resursseja haaskaamasta. Tottakai, hypoteettinen X voi aiheuttaa suurta kuormitusta resursseille ja johtaa taas ikäviin valintatilanteisiin. Tällöin on mahdollista, että joku vanhus kuolee tavallaan turhaan väärän riskiarvion vuoksi. Sanon tavallaan, koska resurssien näkökulmasta lyhyen elinajanodotteen omaava henkilö ei ole enää yhteiskunnan voimavara, vaan resurssien tuhlaaja.

Lisäyksenä tähän: olisipa todella hauskaa kuulla, mitä edesmennyt Antti Eskola sanoisi hypoteettisesta X. Olisi nuoremmillekin kiintoisaa kuunneltavaa. Yksi suosikkiprofessoreistani, osasi totisesti keikuttaa venettä tyvenessäkin.

 

[olkikuukkeli]

Palaan vielä tähän aiheeseen lyhyesti. Jos taloustieteessä on jokin klassista liberalismia edustava tai siihen pohjaava koulukunta, se on itävaltalainen. Ei todellakaan uusklassinen tai uuskeynesiläinen. Myös Hayek edusti itävaltalaista koulukuntaa. Itävaltalaisen koulukunnan ilosanomaa levittävä Mises-instituutti julkaisi 2008 esim tällaista tekstiä:

Don't Bail Them Out | Mises Institute

It was the singular achievement of Murray Rothbard's America's Great Depression to have demonstrated that the Great Depression was a crisis manufactured and

mises.org

Esim. Hayek ei olisi ikimaailmassa kannattanut mitään valtavia bailouteja. Edelleen, onpa mitä mieltä hyvänsä klassisesta liberalismista, on aivan puhdasta valehtelua tai olkiukkoilua yrittää millään tavalla väittää sen olevan nähdyn politiikan takana. Se on suurinpiirtein sama kuin väittää että kommunistit kannattavat terveydenhuollon yksityistämistä. Tässä asia varsin hyvin kiteytettynä:

Austrian business cycle theory - Wikipedia

en.wikipedia.org

"Austrian business cycle theory does not argue that fiscal restraint or "austerity" will necessarily increase economic growth or result in immediate recovery.[9] Rather, they argue that the alternatives (generally involving central government bailing out of banks and companies and individuals favoured by the government of the day) will make eventual recovery more difficult and unbalanced. All attempts by central governments to prop up asset prices, bail out insolvent banks, or "stimulate" the economy with deficit spending will only make the misallocations and malinvestments more acute and the economic distortions more pronounced, prolonging the depression and adjustment necessary to return to stable growth, especially if those stimulus measures substantially increase government debt and the long term debt load of the economy.[9] "

Tässä jälleen yksi osoitus siitä miksi suurin osa "uusliberalismi"-puheista, etenkin kun termi samaistetaan klassiseen liberalismiin, ovat naurettavuuden tuolla puolen tarkoitushakuisuudessaan.

Juttu koskee pääosin Yhdysvaltoja mutta on varsin universaali logiikaltaan. Allekirjoitan alusta loppuun. Ping @mjr .

Corporate Socialism: The Government is Bailing Out Investors & Managers Not You

(With Mark Spitznagel)

medium.com

"The bailouts of 2008–9 saved the banks (but mostly the bankers), thanks to the execution by then-treasury secretary Timothy Geithner who fought for bank executives against both Congress and some other members of the Obama administration. Bankers who lost more money than ever earned in the history of banking, received the largest bonus pool in the history of banking less than two years later, in 2010.
...
That was a blatant case of corporate socialism and a reward to an industry whose managers are stopped out by the taxpayer. The asymmetry (moral hazard) and what we call optionality for the bankers can be expressed as follows: heads and the bankers win, tails and the taxpayer loses. Furthermore, this does not count the policy of quantitative easing that went to inflate asset values and increased inequality by benefiting the super rich.
...
We should learn from the Geithner episode that bailing out individuals based on their needs is not the same as bailing out corporations based on our need for them.
Saving an airline, therefore, should not equate to subsidizing their shareholders and highly compensated managers and promote additional moral hazard in society. "

Sopinee, että lainaan tätä täällä, koska Suomen taloudesta ollaan tultu jo aika kauas?

Itävaltalainen koulukunta ei ole minulle tuntematon, enkä (kuten käsittääkseni tuossa ketjussa jo sanoin?) ole sitä mieltä, että bailoutit edustaisivat sitä tai tätä vaikeasti määriteltävää klassista liberalismia per se. Mielestäni pankkien pelastaminen ja sijoittajien kompensoiminen menetyksistään edustavat itse asiassa juurisyytä sille, miksi ns. vapaa markkinatalous ei toimi: raha tuo valtaa ja jos valtaa on, sitä käytetään. Ensin tietysti oman perseen pelastamiseen.

Tässä mielessä olen samaa mieltä kuin @mjr sen suhteen, että usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen muistuttaa kommunismia. Kommunismissa yksipuoluetotalitarismin kammottavia seurauksia ei iso osa aatteen kannattajista osannut aavistaa (eli mihin poliittisen vallan kasautuminen johtaa). Markkinoiden sääntelyn purku tuskin johtaisi - ainakaan kovin nopeasti - ihan yhtä makaabereihin tuloksiin, mutta siinäkin unohdetaan valtasuhteet ja ihmisluonnon raadollisuus.

Juuri nyt ei ole aikaa rustata enempää, mutta jätän tämän lainauksen tähän, koska tämä on aika hedelmällinen keskustelunaihe.