Jatkoajan pelaamisenhallintakerho

[tiuke]

Eikös nuo Ruotsissa ole kokonaan kielletty? Siksi kai masiinat laivallakin menevät lukkoon vähän ennen maihin tuloa ja avautuvat vasta, kun laiva on taas lähtenyt.

Käsittääkseni Ruotsissa ei saa antaa voittoja rahana koneesta. Ilmeisesti sellaisia pelejä on, mistä voiton saa kuittina ja rahat sitten palvelupisteestä tms. Tämä aikoja sitten, voi olla, että on nykyään eri tavalla.

 

[tutzba]

Vai onko silti niin, että aivot jotenkin valehtelevat pelihimoiselle, että kyllä juuri minulle on luojajumala antanut epärealistisen hyvän tuurin, eli voitan vaikka automaatit antavat paljon vähemmän mitä ottavat?

Minulla se on juurikin noin. Kaveri oli ärrällä töissä ja jutteli, että aikamoisia summia ne koneet päivän aikana syövät, toisin sanoen ihmiset häviävät. Vaikka tuo on ihan faktaa, ei siitä ole minulle hyötyä. Kun himo iskee, olen aivan varma että tänään tulee rahaa - ja paljon!

Eikä tuo päde ainoastaan RAY:n koneisiin. Ihan yhtälailla vedonlyönnissä tai nettipokerissa uskon, että tänään minulla on onnea, vaikka olisinkin kahden kuukauden tappiokierteessä.

Onkos se nyt sillä tavalla, että peliaddikti on koukussa vain ja ainoastaan pelaamiseen, vai voisiko sitä dopamiinia hankkia jotenkin muutoin? -- Jos pelihimoinen vaikkapa ryhtyisi vääntämään sudokuja aina kun himo iskee, niin voisiko himo hetken päästä kohdistuakin pelkkiin sudokuihin uhkapelin sijasta?

Olen miettinyt tuota samaa hommaa ja yrittänyt etsiäkin korvikkeita (musiikki, urheilu, lukeminen, ristikot, leffat, tiskaaminen jne.), mutta "valitettavasti" pelaaminen on ollut minulla ainoa addiktoiva asia.

 

[tant gredulin]

Addiktiotaipumus on nykynäkemyksen mukaan geneettinen, ts. alttius siihen periytyy. Sukupolvien välissä voi olla tosin vaikkapa työaddikti tai ultramatkojen juoksija. Päihteet ja erityisesti alkoholi (joka on loppujen lopuksi kuitenkin liuotin) muuttavat aivokemiaa hieman toisella tapaa kuin peliaddiktio, mutta se mielihyväpurskaus, dopamiini 'rush', on samankaltainen. Päihteidenkäyttäjälle on tärkeää huolehtia siitä, ettei 'HALT' yllätä, eli pitää huolta siitä ettei ole Hungry, Angry, Lonely tai Tired. Joissakin tapauksissa serotoniinilääkitys toimii myös hyvin tasaamalla tunnehuippuja. Voisin kuvitella, että peliaddiktille toimivat samantyyppiset ohjeet.

Addiktiosta voi päästä irti, mutta se vaatii työtä. Mitä lyhyemmän aikaa addiktio on saanut jyllätä, sen helpompaa irtiotto on. On paljon helpompi olla kokonaan off-asennossa kuin kokeilla aina välillä, josko se nyt pysyisi hanskassa. Sillä tavoin addiktio ei koko aikaa kummittele ajatuksissa, vaan saa vapaasti elää elämäänsä miettimättä 'koska, missä, kuinka paljon'.

Menestystä kaikille addiktion kanssa kamppaileville!

 

[siffa]

Addiktiotaipumus on nykynäkemyksen mukaan geneettinen, ts. alttius siihen periytyy. Sukupolvien välissä voi olla tosin vaikkapa työaddikti tai ultramatkojen juoksija. Päihteet ja erityisesti alkoholi (joka on loppujen lopuksi kuitenkin liuotin) muuttavat aivokemiaa hieman toisella tapaa kuin peliaddiktio, mutta se mielihyväpurskaus, dopamiini 'rush', on samankaltainen. Päihteidenkäyttäjälle on tärkeää huolehtia siitä, ettei 'HALT' yllätä, eli pitää huolta siitä ettei ole Hungry, Angry, Lonely tai Tired. Joissakin tapauksissa serotoniinilääkitys toimii myös hyvin tasaamalla tunnehuippuja. Voisin kuvitella, että peliaddiktille toimivat samantyyppiset ohjeet.

Varsinkin lääketiede ja hoitolaitokset tukeutuvat nykyään tuohon väittämään, että addiktiotaipumus on geneettinen. Lääketiede on voimaton parantamaan esim. alkoholisoituneita lääkäreitä, koska tähän geneettiseksi väitettyyn sairauteen ei lääketiede ole valtavista panostuksista huolimatta keksinyt parantavaa lääkettä. Tunnen lääkäreitä, jotka käytyään läpi kaikki lääketieteen hoitokeinot, eivät alkoholismistaan parantuneet. Jotkut heistä päätyivät viimeisenä mahdollisuutenaan hengelliseen (ajattelua, tekemistä, tuntemuksia ja uskoa muuttavaan) vertaustukiryhmiin, joissa ei ole ammattiauttajia opettamassa ja ohjaamassa käyttämään mitään kemiallisia lääkkeitä pakkomielteestä pääsemiseksi. On paljon esimerkkejä siitä, että puuttumatta mitenkään ihmisten genetiikkaan lääkkeiden avulla, he ovat päässeet addiktioistaan eroon loppuelämäkseen. Geenit pysyvät samoina, mutta tunne-elämässä on tapahtunut ratkaiseva muutos siihen suuntaan, että juominen on loppunut. Uskon, että peliriippuvuutta voidaan hoitaa samalla menetelmällä. Ilman omaa halua ei lunnollisesti tapahdu mitään muutoksia sen enempää pelaamisen kuin päihderiippuvuuden suhteen.

Addiktiosta voi päästä irti, mutta se vaatii työtä. Mitä lyhyemmän aikaa addiktio on saanut jyllätä, sen helpompaa irtiotto on. On paljon helpompi olla kokonaan off-asennossa kuin kokeilla aina välillä, josko se nyt pysyisi hanskassa. Sillä tavoin addiktio ei koko aikaa kummittele ajatuksissa, vaan saa vapaasti elää elämäänsä miettimättä 'koska, missä, kuinka paljon'.

Kirjoitit, että addiktiotaipumus on nykytietämyksen mukaan geneettinen. Nyt tarjoat addiktiosta pääsemiseksi paljon työtä. Geneettisen virheen aiheuttaman käyttäytymisen korjaamiseksi tarvitaan oikeaa lääkitystä. Kovalla työllä tarkoittanet kuitenkin terapiamuotoista tunne-elämään vaikuttamista? Off-asennossa on helpompi olla, mutta siihen pääsemiseksi on monien mentävä kokemuksissaan niin pohjille, että alemmas ei halua enää mennä. Omin voimin lopettaminen onnistuu silloinkin harvoin, mutta jotkut selviävät elämään takaisin, kun löytävät itselleen sopivan vertaustukiryhmän, jonka avulla oppivat itse auttamaan itseään.

Olin kerran keskustelemassa alkoholista eroon päässeen ystäväni kotona hänen peliriippuvuudestaan. Muistan ikuisesti hänen vaimonsa sanat, että vaikka alkaisi juoda, kunhan loppuisi tuo rahapelaaminen. Pelihimo on rankka pakkomielle, mikä vie addiktoituneen ihmisen ja hänen perheensä henkiseen ja taloudelliseen umpikujaan.

 

[Myyrä]

Kirjoitit, että addiktiotaipumus on nykytietämyksen mukaan geneettinen. Nyt tarjoat addiktiosta pääsemiseksi paljon työtä. Geneettisen virheen aiheuttaman käyttäytymisen korjaamiseksi tarvitaan oikeaa lääkitystä.

Mitä palikkapäättelyä tämä on? Taipumus voi olla geneettinen ihan hyvin. Mutta jos se addiktio tulee, niin kyllä siitä kovalla työllä eroon pääsee. Todistusaineistoa tästä on riittämiin. Tosin geneettisyyteen on hyvä vedota, koska varmaan 99 % ihmisistä voidaan diagnosoida jokin "addiktio" jos ihan välttämättä halutaan. Täten tämä mainitsemasi geenivirhe on lähestulkoon jokaisella. Kuinka pahaksi se addiktio taas kehittyy, ei varmasti ole mikään geenien määrittelemä. Siihen vaikuttaa täysin henkilön oma toiminta. Jotkut antavat helpommin periksi ja siihen eivät geenit ole päätekijä vaan asiaan vaikuttaa miljoona asiaa, mm. kasvatus ja aiempi elämänkokemus.

Itselläkin on kyllä näitä "geneettisiä" taipumuksia addiktioihin. Peliriippuvuuteen se ilmeni siten, että joskus yläasteella tuli pelattua pelikoneita vähän liiankin kanssa, kuten varmasti joka toinen teini-ikäinen tekee, kiitos RAY:n tarjoaman mahdollisuuden. Se kesti varmaan yhden kesän verran ja asia unohtui. Myöhemmin tuli nettipokeri ja se oli addiktoivaa niin kauan kuin voittoja tuli pelkästään sillä, että paineli muutamia nappuloita. Pelaamaan piti mennä aina kun vain oli vähänkin luppoaikaa. Kun ensimmäinen pidempi downswing iski niin palaaminen pöytiin oli päivä päivältä aina suuremman työn takana. Järjellä ajateltuna piti mennä pelaamaan, koska pitkässä juoksussa voittaisin. Vitutus oli kuitenkin suurta ja takaraivossa kolisi, että en halua taas mennä pelaamaan ja häviämään monta sataa tuntemattomille vihollisille. Tämän takia pelaan nykyään paljon harvemmin. Jos voitan niin enemmän, jos häviän niin vähemmän. Käänteinen peliriippuvuus?

 

[Aatos]

Mitä palikkapäättelyä tämä on? Taipumus voi olla geneettinen ihan hyvin. Mutta jos se addiktio tulee, niin kyllä siitä kovalla työllä eroon pääsee.

Addiktiosta ei pääse eroon, mutta sitä aiheuttavaa asiaa voi kontrolloida. Voipi olla että tarkoitit itsekin tätä.

Jos peleihin on syntynyt riippuvuus, se aktivoituu (= voimakas tunne-elämys, euforia) aina ja uudelleen vuosienkin päästä. Hermostoon on jäänyt jälki asiasta joka muistuttaa olemassa olostaan tarpeen mukaan. Siksi on hyvä välttää asiaa.Pelihimon neurobiologiset syyt ovat osin hämärän peitossa, mutta todennäköisesti taustalla on aivojen palkitsemisjärjestelmän toiminnan häiriö.Useat nykyiset teoriat riippuvuussairauksien synnystä liittyvät mesokortikolimbisen dopamiinijärjestelmän toiminnan häiriöön. Teorian mukaan dopamiinitoiminnan muutokset ovat yhteydessä huumeen haluamiseen ja sen aiheuttamaan mielihyvään. Riippuvainen henkilö yrittää kompensoida dopamiinitoiminnan häiriön muulla palauttavalla toiminnalla, esimerkiksi huumeen käytöllä tai jatkuvalla rahasta pelaamisella.

Näitä asioita voidaan ja käsitellään esimerkiksi kognitiivisessa psykoterapiassa, jossa korjataan vääristyneitä ajatusmalleja. Tästä on monesti apua, mutta addiktiota ei voi korjata. Hallinta on mennyt eikä sitä takaisin saa.

Lisäksi Myllyhoidossa käytössä on ns. Realiteettiterapia, joka on kognitiivis-behavioraalinen menetelmä, joka opettaa ihmisen, hallitsemaan omaa elämäänsä, tekemään tehokkaampia valintoja ja kehittämään "sisäisen hallinnan", rentouden ja "sisäisen voiman" tajun elämän stressien ja haasteiden käsittelyssä.

Genetiikasta löytyy alttiuksia erilaisiin riippuvuuksiin - tietenkään kyse ei ole yhdestä geenistä, jonka kyljessä lukee RAY.

Riippuvuus on primääri sairaus, jolla on psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia seurauksia. Lisäksi addiktio ohjaa hoitamattomana ihmisen moraalisia ja eettisiä valintoja ja heikentää riippuvuuteen sairastuneen ihmisen kykyä arvioida näitä valintoja.

Pelihimossa voi olla impulssikontrollin häiriön piirteiden lisäksi piirteitä pakko-oireisesta häiriöstä, mielialahäiriöstä, kognitiivisesta häiriöstä ja tietenkin riippuvuushäiriöstä. Pelihimosta kärsivillä on usein samanaikainen "aineellinen" riippuvuushäiriö kuten alkoholi- tai nikotiiniriippuvuus sekä mahdollisesti muita mielenterveyden häiriöitä, kuten mieliala- tai persoonallisuushäiriö.

Täytyy kuitenkin todeta, että tutkimukset pelihimosta ovat vielä alkutekijöissä ja useat päätelmät ovat päätelmiä enemmän kuin tutkimukseen perustuvaa.

 

[Aatos]

On paljon esimerkkejä siitä, että puuttumatta mitenkään ihmisten genetiikkaan lääkkeiden avulla, he ovat päässeet addiktioistaan eroon loppuelämäkseen. Geenit pysyvät samoina, mutta tunne-elämässä on tapahtunut ratkaiseva muutos siihen suuntaan, että juominen on loppunut. Uskon, että peliriippuvuutta voidaan hoitaa samalla menetelmällä. Ilman omaa halua ei lunnollisesti tapahdu mitään muutoksia sen enempää pelaamisen kuin päihderiippuvuuden suhteen.
.

Hyvää tekstiä latelit, vaikka tuosta genetiikasta oltaisiikin eri mieltä. Eipä se mitään.

Mutta juttu jota haluan painottaa ja joka liittyy kaikkeen ihmisen toimintaan. Eli tämä oma halu. Ilman sitä ei todellankaan tapahdu mitään. Ilman kipua ei synny mitään - kasvaminen sattuu.

Ongelma on kaiketi siinä että addiktio liittyy nopeaan palkitsemiseen, nopeaan hyvän olon tunteeseen. Addikti hakee tällaisia kokemuksia, tyypillinen addiktipersoona toimii näin. Tästä toiminnasta tulisi luopua ja hakea pitkässä juoksussa palkintoja. Tässä kohtaa on oma halu ratkaiseva. Töitä pitää tehdä.

Katkopaikat ovat täynnä ihmisiä jotka odottavat että hoitakaa mut kuntoon. Hoitakaa se addiktio minussa, tajuamatta että kyse on syvästä persoonan häiriöstä. Tämän vuoksi pakkohoito on vaikeaa..

 

[siffa]

Mitä palikkapäättelyä tämä on? Taipumus voi olla geneettinen ihan hyvin. Mutta jos se addiktio tulee, niin kyllä siitä kovalla työllä eroon pääsee. Todistusaineistoa tästä on riittämiin. Tosin geneettisyyteen on hyvä vedota, koska varmaan 99 % ihmisistä voidaan diagnosoida jokin "addiktio" jos ihan välttämättä halutaan. Täten tämä mainitsemasi geenivirhe on lähestulkoon jokaisella. Kuinka pahaksi se addiktio taas kehittyy, ei varmasti ole mikään geenien määrittelemä. Siihen vaikuttaa täysin henkilön oma toiminta. Jotkut antavat helpommin periksi ja siihen eivät geenit ole päätekijä vaan asiaan vaikuttaa miljoona asiaa, mm. kasvatus ja aiempi elämänkokemus.

Olen kanssasi samaa mieltä. Tarkoitin aiemmassa kirjoituksessani sitä, että geneettisyyteen vetoaminen ja sillä addiktiokäyttäytymisen puolustelu on mahdollistanut ja antanut motiivin monelle alkoholistille ja peliriippuvaiselle jatkaa tuhoisaa elämäänsä. Geenivirheiden aiheuttamien addiktiokäyttäytymisten korjaamisiin ei ole lääketiede pystynyt kehittämään tähän mennessä luotettavia lääkkeitä. Minusta tähän geneettisyyteen vetoaminen on vaarallista addiktoituneen henkilön kannalta. Tiedän, mistä puhun, koska esim. hoitolaitoksissa usean viikon hoitojaksot saaneet perustelevat itselleen retkahduksensa sillä, että tämä on perinnöllinen sairaus, jolle ei mahda mitään. Silloin jää käyttämättä se mahdollisuus, että perehdytään tunne-elämän alueille syntyneisiin, ei-geneettisiin, viettielämän harhautumisiin jo varhaislapsuudesta alkaen. Tant gredulin ehkä tarkoittikin kovalla työllä tätä perusteellista aina lapsuuteen saakka ulottuvaa itsetutkiskelua, minkä avulla miljoonat ihmiset maapallolla ovat päässeet eroon tuhoisista pakkomielteistään.

 

[Aatos]

Kun mulla ei ole minkäänlaista ongelmaa alkoholinkaan suhteen (paitsi että joskus tekis mieli ottaa mutta se on niin pahaa ettei pysty). Eli kun mulla ei ole mitään vastaavia ns. tuhoavia riippuvuuksia, niin ei ymmärrä sitä ajatuskulkua missä se itsetuhoinen käytös voittaa valintatilanteessa järjen, vaikka se järki ymmärtäisikin että näin ei vain voi ja saa tehdä.

Eräs addikti kuvasi omaa riippuvuuttaan vaikeammaksi asiaksi kuin seksistä luopumisen. Ikään kuin yksi perustarve lisää syömisen ja naimisen rinnalle.

Eipä tuo halu harrastaa seksiä ole mitenkään järjellisesti loogiseen ajatusjonoon lyötävissä..

 

[TosiFani]

Mitä palikkapäättelyä tämä on? Taipumus voi olla geneettinen ihan hyvin. Mutta jos se addiktio tulee, niin kyllä siitä kovalla työllä eroon pääsee. Todistusaineistoa tästä on riittämiin...

Mikä mahtaa olla eroon pääsyn onnistumisprosentti? Eli kuinka moni addiktiostaan irti yrittänyt on onnistunut? Painonvartioiden tilastojen mukaan, heidän laihduttajistaan 2% pysyy ihannepainossaan lopullisesti.

 

[Koirapoika]

Aiheeseen liittyvä tv-ohjelma tänään YLE FST5 kanava, klo. 19.00.

Pelurit, osa 1/2. Yhä useampi nuori mies pelaa rahasta. Jännitys ja nopea käteinen houkuttavat, mutta unelma voi muuttua painajaiseksi.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Itse olin aikoinaan koukussa RAY:n pelikoneisiin. Lintsasin yläasteen 8. luokalla vuoden aikana about 170 tuntia ja suurinosa tuosta ajasta meni pelikoineita ruokkiessa.
Siinä vaiheessa kun pelasin joukkueemme treenivuororahat (Olin rahastonhoitaja, kuinka fiksua.) ja kavereiden tottakai kysellessä rahojen perään tuli stoppi kuin automaattisesti. Äitille itkua vääntäen menin kertomaan mikä on tilanne ja mutsi sitte pisti omistaan sen n. 1000 markkaa, että saatiin vuoro maksettua.
Sen häpeän jälkeen tuli stoppi kuin itsestään ja pelikoneet olivat taakse jäänyttä elämää. Olin oppinut läksyni kantapään kautta, eli shokki-hoidolla selvittiin. Ei ollut kivaa, mutta heräsin onneksi tilanteen kaameuteen.
Vielä nykyäänkin pelaan jokeri-pokeria, jos kolikoita sattuu olemaan, mutta ei niihin neljää euroa enempää koskaan ole tullut pistettyä. Takaraivossa kummittelee vieläkin...

 

[tutzba]

Aiheeseen liittyvä tv-ohjelma tänään YLE FST5 kanava, klo. 19.00.

Pelurit, osa 1/2. Yhä useampi nuori mies pelaa rahasta. Jännitys ja nopea käteinen houkuttavat, mutta unelma voi muuttua painajaiseksi.

Kiitoksia tiedosta, täytyy ehdottomasti katsoa!

 

[Weagle]

Aika perinteistä tarinaa oli tossa Pelurit -ohjelmassa: pelataan, voitetaan, nostetaan tasoa, pelataan lisää, hävitään voitot, hävitään loput omat rahat, hävitään muiden rahat, varastetaan vanhemmilta/tuttavilta, ryöstetään huoltoasema, istutaan linnassa/tehdään itsari.

Ihan hyvä dokkari kyllä ja oltiin jopa saatu ihmisiä omilla nimillä ja naamoilla kertomaan tarinaansa. Itseltäni meni ohi, että milloin osa 2/2 tulee - vai misssinko sen jo?

 

[Koirapoika]

Itseltäni meni ohi, että milloin osa 2/2 tulee - vai misssinko sen jo?

20.8. sama aika, sama kanava.

 

[douppi]

Peliongelma on suomessa ja muualla maailmassakin hyvin vaiettu sairaus. Ongelmapelaajien määrää on käytännössä mahdoton laskea jo senkin vuoksi, että ko. sairauteen ei haeta apua yhtä "helposti" kuin esimerkiksi alkoholiongelmaan. Näin on kuultu sekä psykologin että A-klinikan työntekijän suusta. Lisäksi nettipelaaminen ja rahojen valuminen ulkomaille vaikeuttavat myös euromääräisen pelaamisen tilastoimista vuositasolla. Esimerkiksi RAY ja Veikkaus tilastoivat suomaisten pelaamista kyllä, mutta se ei ole koko totuus.

Jotkut ehkä muistavat, kuinka kävin "meuhkaamassa" nettipokeria vastaan tuolla toisessa osiossa. Nyt en aloita samaa keskustelua, vaan puhun mielummin yleisellä tasolla peliongelmasta. Olen hyvin kiinnostunut asiasta, koska olen sitä vierestä joutunut todistamaan useampaankin kertaan. Kun ihminen pelaa kaiken, hän on rikkoo henkisen, fyysisen, taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin jo pienessäkin ajassa. Sitä se on, ja vaikka jokainen on vastuussa omista tekemisistään, niin silti Suomi voisi olla edelläkävijä ongelman hoidossa. On turha katsoa muilta mallia, vaan pitää tehdä oma strategia. Onko siihen ymmärrystä ja halua? En usko, mutta toivon kovin, että tulevaisuudessa on... molempia.

 

[tutzba]

Sitä se on, ja vaikka jokainen on vastuussa omista tekemisistään, niin silti Suomi voisi olla edelläkävijä ongelman hoidossa.

Olin intissä ja kävin siellä juttelemassa sosiaalikuraattorille josko voisi hommata minulle viikottaisen tapaamisen A-Klinikalle ja kuraattori sanoi 99% varmuudella, että homma onnistuu. Käynnit olisivat olleet välimatkan takia toisessa kaupungissa kuin mikä oli kotikuntani. Olin tietysti innoissani, koska halusin päästä pois kierteestä ja nyt siihen olisi tarjottu kunnon mahdollisuus. Kuraattori soitti kotikuntaani ja kysyi, että kustantaisivatko he käyntini A-Klinikalla toisella paikkakunnalla. Vastaus: "Ei. Tulkoot tänne hoidettavaksi kunhan pääsee pois armeijasta."

 

[douppi]

...Kuraattori soitti kotikuntaani ja kysyi, että kustantaisivatko he käyntini A-Klinikalla toisella paikkakunnalla. Vastaus: "Ei. Tulkoot tänne hoidettavaksi kunhan pääsee pois armeijasta."

Tätä se on silloin, kun asiaa ei oteta tosissaan. Jos olisit mennyt alkoholin takia kuraattorille, niin todennäköisesti tuo hoito toisessa kunnassa olisi onnistunut, tavalla tai toisella. Suomessa peliongelmaa ei oikeastaan edes haluta tunnustaa, vaikka ns. yli varojensa pelaavia ihmisiä on sen verran paljon jo, että asiaa pitäisi tosissaan hoitaa isommassa mittakaavassa. Yhteistyötä ja hoidon joustavuutta tarvitaan todella. Nuo seikat madaltaisivat huomattavasti hoitoon hakemisen kynnystä, joka taas vähentäisi peliongelmista johtuvia masennuksia ja muita oireita, jotka kuitenkin lankevat yhteiskunnan maksettavaksi myöhemmin.

Kiitos muuten että avasit tämän ketjun ja puhuit omista kokemuksista suoraan. Toivottavasti onnistut pääsemään pelaamisessa 0-toleranssiin, ja sitä kautta mahdollisimman normaaliin elämään kiinni!

 

[Krupieeri]

YLE uutisoi nuorten peliongelmasta. Hätkähdyttävää tuossa on etenkin se, että riskiryhmään arvioidaan kuuluvan jopa 20 000 12-17 -vuotiasta nuorta.

 

[scholl]

Ehkä joillekin. Jos minä pistän 2 erkkiä Pottiin ja voitan kolme kymppiä, on se mulle iso raha. Sori, kun en ole yhtä rikas kuin sinä ilmeisesti olet.

Ehkä oikeampi termi on se, että palautusprosentti on naurettava eli automaattipelaaminen ei kannata, koska siinä häviää todennäköisesti kuitenkin. Toki niillä automaateilla on eri funktio ja se on se, että voi lyödä pajatsoon, vetää ykskätistä tms. pari kolikkoa taskusta ja samalla tukea hyväntekeväisyyttä.

Olen ehdottomasti RAY:n automaattien korttimaksumahdollisuutta vastaan. Se sotii koko automaatin filosofiaa vastaan. Sen sijaan toivottaisin tervetulleeksi 10c pelit, koska jostain kumman syystä ko. kolikko on siinä mielessä hyljeksitty, että se Suomessa kelpaa harvaan automaattiin (esim. parkki), joten niitä saattaa kertyä taskunpohjalle lojumaan.

Omassa tuttavapiirissäni yksi henkilö tuli peliriippuvaiseksi, kun häneltä kiellettiin vaimon toimesta viina. Eli kun oli ensin juhlimisen kanssa ongelmia niin sitten piti keksiä joku toinen juttu tilalle, missä voi mennä 120% lasissa koko ajan ja sekin meni överiksi. Nyt pelailee tuhansilla lähes joka ilta rulettia casinolla ja netissä vedonlyöntiä. Luulen, että riippuvaisilla on jotain ongelmia esim. lapsuudessaan, jotka pitäisi selvittää perinpohjaisesti. Se ei ole brenkun tai casinoiden vika, jos pää ei ole oikein kunnossa.

 

[tiuke]

Kyllähän 10 sentin pelejä on olemassa. Oman huteran käsityksen mukaan on yleistyneet viime vuosina.

 

[scholl]

Selittelyn makua. Nimeä paikat, joissa sulla on pakko olla käteistä. Äläkä nyt vetoa siihen, että esim. junassa ei käy Electron, sillä voit hankkia tilalle Visan. Vaikka rinnakkaiskortti jonkun muun korttiin tai opiskelijavisa, jos ei muuten heru.

T. Ystäväsi

Eikö se ole parempi, että henkilöllä on pelkkää käteistä, eikä mitään korttia. Jos on kortti niin on aina jonkinlainen mahdollisuus nostaa tai hankkia sillä kortilla käteistä.

Yksi tuttu, joka on alkoholisti, lähtee niin pienen rahamäärän kanssa illalla ulos, ettei voi tuhlata viinaan. Toki joskus menee siihen, että lainailee rahaa jne., mutta silti se on parempi kuin jos mukana olisi Visa. Yksi kaverini muuten oli vähän aikaa sitten ulkomailla casinolla. Hävisi ruletissa 15 minuutissa kaikki käteiset, mitä oli mukana (matkakassa) 1000e. Sen jälkeen meni automaatille ja nosti Visalla vielä 600e ja pelasi nekin. Onnekseen hän päätyi hyvän onnen kautta plussan puolelle ja meni baariin ottamaan kaljan, jotta pelaaminen loppuisi siihen paikkaan. Joka ilta ei ole käynyt yhtä hyvin. Eli kyllä se on varmasti parasta, että mukana on vain käteistä ja sitäkin hyvin vähän. Parasta jos joku vielä tarkistaa mihin ja kuinka paljon on käytetty, jotta se rahankäyttö saadaan kuriin.

 

[scholl]

Kyllähän 10 sentin pelejä on olemassa. Oman huteran käsityksen mukaan on yleistyneet viime vuosina.

Ahaa. En ole juuri automaatteja 80 luvun jälkeen muualla pelannut kuin Ruotsinlaivalla niin tuo on mennyt sitten ohi minulta. Kerran menin toiveikkaana Lintsille, mutta sieltä oli koko pelihalli yksikätisineen poissa. 10 senttisistä tuli mieleeni se, että 80-luvulla Rukalla oli 20 pennin pajatso niiden normaaleiden 50 pennin ja 1mk lisäksi. Se oli jotenkin mielenkiintoinen erikoisuus, vaikka täytyy sanoa, että pidin eniten 50 pennin pajatsosta, koska ikinä ei tiennyt saiko Suomen, Ruotsin vai Norjan rahaa voittoina.

Keväällä, kun olin yhden ulkomaalaisen naispuolisen ystäväni kanssa Tallinnassa niin hän sanoi, että suomalaisilla on gambling ongelma. Sanoin miten niin. Hän kertoi, että ruokakaupoissa, kahviloissa ja joka paikassa suomalaiset ovat peliautomaateilla. Sanoin, etten ole laittanut asiaa merkille. Sanoin, että sinne lyödään vain joku 1-2 kolikkoa vaihtorahoja (tosin itse en lyö, koska en pidä automaateista, joissa on tietokone. Perinteisiä pajatsoja ja ykskätisiä voin pelata) ja ettei se mikään ongelma ole. Hän oli eri mieltä. Oli kuvannut supermarkettien automaattipelaamista facebook-sivulleen, jotta ulkomailla näkevät tämän suomalaisen erikoisuuden.

 

[Leon]

Keväällä, kun olin yhden ulkomaalaisen naispuolisen ystäväni kanssa Tallinnassa niin hän sanoi, että suomalaisilla on gambling ongelma. Sanoin miten niin. Hän kertoi, että ruokakaupoissa, kahviloissa ja joka paikassa suomalaiset ovat peliautomaateilla. Sanoin, etten ole laittanut asiaa merkille. Sanoin, että sinne lyödään vain joku 1-2 kolikkoa vaihtorahoja (tosin itse en lyö, koska en pidä automaateista, joissa on tietokone. Perinteisiä pajatsoja ja ykskätisiä voin pelata) ja ettei se mikään ongelma ole. Hän oli eri mieltä. Oli kuvannut supermarkettien automaattipelaamista facebook-sivulleen, jotta ulkomailla näkevät tämän suomalaisen erikoisuuden.

Kyllä tuo valitettavasti pitää paikkansa. Siksi onkin käsittämätöntä, että Suomessa saa mikä tahansa kioski ja marketti pitää noita laitteita auloissaan. Pelkästään tämän ketjun pitäisi olla riittävä peruste sille, että peliautomaatit rajoitettaisiin RAY:n peliluoliin.

Gamblingiksi tuon tekee se, että eniten pelaavat ovat keskimäärin niitä, joilla on vähiten siihen varaa.

 

[douppi]

Todella hyviä viestejä Scholl ja Leon. Suomessa on paljon peliongelmaa, jonka jokainen voi nähdä omin silmin joka paikassa. Kun näkee esimerkiksi kahvilla istuessaan henkilön vaihtavan pienessä ajassa jo kolmannen 20e setelin kolikoiksi vaihtoautomaatissa pelaamista varten, niin onhan se jo epänormaalia pelaamista. Pelikoneita on kaikkialla, eikä ainakaan mun jakeluun mene se, miksi nuo masiinat eivät voi olla vain erillisissä pelipaikoissa (Potti, Täyspotti, Casino jne.). Niihin ei pääse alaikäiset, joten he olisivat turvassa peliautomaateilta 18 ikävuoteen asti. Eli menköön sitten täysi-ikäisenä pelihalliin, jos mieli tekee. Jos/kun jo 10+ ikäisenä oppii ja tottuu hakkaamaan rahaa automaatteihin, niin on se aikamoista.

Yksi "mielenkiintoinen" tapaus sattui taas kaupassa jokin aika sitten. Iso lauma arviolta 12-14 vuotiata pelasivat porukalla automaatteja, joita oli pitkähkö rivi. Vieressä seisoi vartija, ja siitä parin metrin päässä kassatyntekijä vailla isompaa kiirettä. Kumpikaan ei reagoinut millään tavalla selvästi alaikäisten pelaamiseen. Siis ei millään tavalla. Eli noin hyvin toimii valvonta suomessa. Ehkä jossain ko. työntekijät huomauttavat ja ajavat alaikäiset pois siitä, mutta enpä ole ainakaan minä kovin suurta mielenkiintoa siihen havainnut.