Joutui ihan hakutoimintoa käyttämään, että löytyykö aiheeseen liittyen ketjua. Ketju avattu vuonna 2010 ja viimeisin viesti tänne yli 4 vuotta sitten.
Uhkapeliongelma tuskin ihan näin harvinaista jatkoaikalaisten parissa on? Ainakaan statistiikka (yleisesti Suomessa) tätä ei tue:
Suomessa rahapeliriippuvaisia arvioidaan olevan n. 150 000 ja niitä joita rahapeliongelma koskettaa on joidenkin arvioiden mukaan n. 800 000.
Ehkäpä kuitenkin seuraavasta statistiikasta löytyykin hiljaisuuteen vastaus: jopa 97% ongelmaisista ei hakeudu avun piiriin.
Valtavia lukuja ja eivät juurikaan kalpene alkoholismin vastaaville, joka riippuvuussairautena tunnetaan Suomessa nykyään jo paremmin. Addiktin toimintamallit ja riippuvuuden kehittyminen jne. muut lainalaisuudethan peliriippuvuudessa ovat lähes identtiset alkoholismin kanssa. Myöskin hoitomalli perustuu samoihin juttuihin kuin alkoholismin hoidossa. Rahapeliriippuvuus kuten alkoholismi on vakava aivojen sairaus, joka kehittyy pelaamalla (tai alkoholismin tapauksessa juomalla). Siinä riippuvuus kehittyy psykoaktiivisen aineen sijaan rahapelaamisen aiheuttamaan mielihyvään.
Syy miksi ketjuun kirjoitan, löytyy omasta elämästäni. Lyhyesti oma tarinani:
Takana omaa uhkapelaamista 15 vuoden ajan lähes päivittäin tai ehkä isossa kuvassa enemmänkin viikoittain. Kun rahaa on ollut, niin ne on myös lahjakkaasti tiensä nettikasinoille löytäneet.
Euromäärällisesti laskelmien mukaan tukkaan on tullut tuona aikana n. 150 000€. Vuodessa tämä tekee 10 000€, kuukaudessa 830€, viikossa 210€. Joka ikinen päivä siis laskennallisesti 30€ mennyt tuhkana tuuleen. Luojan kiitos, valtavasta summasta huolimatta, olen pysynyt kuitenkin jokseenkin kiinni normaalissa arjessa. Tai niin normaalissa, kuin se peliriippuvaisella voi olla.
Ongelmana itselläni on ollut kaikki nopeatempoiset pelit: slotit ja kasinopelit (ruletit, blackjackit jne.). Vedonlyönti ollut myös mukana kuvioissa, mutta samaan tapaan addiktoivaa se ei ehkä hitautensa puolesta ole ollut. Aluksi pelaaminen oli viatonta viihdettä, mutta pikkuhiljaa toiminta muuttui pakonomaiseksi. Panokset kasvoivat, summat kasvoivat. Vuosien saatossa tulotaso on noussut, ja tätä myötä jälleen panokset ja summat kasvoivat. Laskut ja muut rahalliset velvoitteet olen aina hoitanut, mutta ongelmana on ollut näiden jälkeen käteen jäävä raha. Ja on toki 15 vuoden aikaikkunalle osunut myös useampi pikaluotto, jotka saatu suht nopeasti hoidettua pois.
Raha on lopulta vain rahaa, mutta myös läheisiin ihmissuhteisiin pelaaminen on jättänyt isosti jäljen: olen jatkuvasti valehdellut ja salaillut, ja aina keksinyt uusia selityksiä. Tyypillistä addiktin toimintaa. Luottamus on menetetty useasti. On ollut myös muuta vahvasti omien arvojen vastaista toimintaa. Tilanne on ollut pitkään tukala ja jokseenkin “uusi normaali” itselleni. Tilanteeseen on vain turtunut ja kokenut että näin tämä elämä kuuluu olla. Mielenterveys oli aika lailla mennyttä: ahdistus ja masennus seurasivat päivittäin.
Miten väärässä lopulta olinkaan: vajaa vuosi sitten, kun kaiken maailman psykiatrit, psykologit, Peliklinikan ohjaajat ja psykoterapeutit oli koluttu vuosien saatossa läpi, oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön, pakata kamat, nöyrtyä ja lähteä kuukauden mittaiseen Minnesota-mallin intensiivihoitoon.
Tuo kokemus (joka siis perustuu 1kk intensiivijaksoon + 11kk ajan 1x vkossa jatkohoitoon) oli itselleni käänteentekevä: nyt takana vajaa vuosi täysin pelaamattomuutta ja koko pelaamisen ajattelu on kääntynyt “en saa pelata”- ajattelusta “minun ei tarvitse enää pelata”-malliin. Pystyn tämän onneksi kirkkain silmin tänä päivänä ääneen lausumaan. Tarkoituksena avata tätä kuviota teille lisää, ja peilata uutta ja mennyttä keskenään, jos joku siitä pystyy jotain saamaan omaan elämään lisää. Olo on tällä hetkellä mitä mainioin ja jokaisella elämän osa-alueella menty eteenpäin: talous kohentunut, stressitasot laskeneet huimasti, masennuslääkkeet jääneet pois, olo on pirteämpi, luottamus pikkuhiljaa palautunut läheisten kanssa, puhumisen kulttuuri on tullut jäädäkseen. Ja monta muuta positiivista seurausta lisää.
Löytyykö täältä Jatkoajasta aiheeseen liittyen vertaisia? Niitä joille läheiset ovat huomauttaneet asiasta tai niitä jotka ovat pohtineet, onko oma pelaaminen ongelmallista?
Oli jokseenkin haastavaa tiivistää oma tarinani tähän niin, että joku jaksaa sen lukea, mutta uskon, että jo tämä jollain tapaa resonoi myös jonkun muun elämään ja tilanteeseen. Jeesaan mielelläni aiheeseen liittyen täällä ja myös tarvittaessa yksityisviestitse. Rohkeasti vaan viestiä matalalla kynnyksellä, vaikka kokemuksesta tiedän, että aihe on häpeällinen. Tuskasta ja ongelmasta on kuitenkin mahdollista päästä eroon, mutta apua ainakin itse tarvitsin. Omavoimaisuus ja muka-rehellisyys ei johtanut mihinkään. Isoimpina tekijöinä omassa toipumisessa ovat olleet nimenomaan vertaiset (puhuminen heille ja ennen kaikkea itselläni toiminut peilaaminen heidän tarinoihinsa) ja 100% rehellisyys itselleni sekä muille.
Valitettavasti uskon, että kyseessä on jo nyt, mutta vielä enemmän tulevaisuudessa isompi ongelma. Uusia kasinoita syntyy kuin sieniä sateella, pelit ovat koukuttavampia ja helpommin saavutettavissa, rahaliikenne nopeutuu ja helpottuu, mielenterveyden ongelmat Suomessa kasvavat räjähdysmäisesti samalla kun taloustilanne luisuu alamäkeä. Toivottavasti olen väärässä, mutta haluaisin olla osaltani edes hieman auttamassa jo nyt muita ongelman kanssa painivia.