Jatkoajan pelaamisenhallintakerho

[Jarschka]

Itsellä ei ole paljoa rakentavaa annettavaa tähän ketjuun, kun oma peli"himo" on satunnaista automaattipokeria kuppilassa tuopin kera. Mutta sen nyt voin kertoa, että omissa duunikuvioissa paljastui vastikään peliaddiktin tekemä kymmenien tuhansien eurojen kavallus firman kassasta.

Niin että tarttukaa hemmetissä asiaan ajoissa.

 

[Bruno]

Itse olin aika pahasti peliriippuvainen tuossa 15-22 vuoden iässä. Meni kaikki kolikot aina automaatteihin ja baari-iltoina meni enemmän rahaa pelaamiseen kuin dokaamiseen.
Herätys tapahtui, kun yhtenä iltana kiskoin viinaa kotona ja vetäisin kolmessa tunnissa Visan luottorajan tappiin. Taisi olla Unibetilla tili silloin. Ja kyllä vitutti seuraavana aamuna. Sen jälkeen olen lyönyt hanat kiinni. Toki saatan kapakassa laittaa vitosen pokeriin ja jos sitten ei voittoa tule, niin kone jää rauhaan. Aiemmin olisin työntänyt vielä vitosen, vielä vitosen, vittu, vielä kakskymppiä. Kyllä mä vielä saan ne mun rahat takaisin.
Ainoa pelitili, joka minulla on, löytyy Pokerihuoneesta enkä sinnekään sijoita kerralla kuin max 20€. Sekin raha riittää sitten pitkään.
Olen kovin ylpeä, ettei pelaamisen takia mennyt ihan kaikki vituiksi.
Nykyään dokaan nekin rahat, jotka pelaamiselta säästyvät. Ojasta allikkoon?

 

[TQoFE]

Silti vedonlyönnin lopettaminen oli oikeastaan kaikkein helpointa, sen sijaan aivan uskomattoman vaikeaa on lopettaa raha-automaattien ruokkiminen. Niitä on ihan oikeasti joka paikassa ja käteistä on rahapussissa, vaan eipähän ole enää automaattien jäljiltä...

Olisiko sun mahdollista luopua käteisestä kokonaan? Tai myöntääkö joku pankki tjms korttia, joka käy vain maksamiseen, mutta jolla ei voi nostaa rahaa?

Lätkäpeleihin yms., missä käteistä tarvitsee, sitten mukaan kaveri tai rouva, joka pitää käteistä mukana ja jolta saat limskarahaa, jotka sitten siirrät nettipankin kautta takaisin.

Tsemppiä! =)

Edit. Tosin voin olla huono sanomaan mitään, ikinä en ole lotonnut ja kolikkopeleihin olen tuhlannut huikeat pari euroa yhteensä koko elämäni aikana.

Edit. 2: No voi perkele, tuota en tiennytkään, että korttikin käy nykyisin. Jännää, miten valtio on kovin huolissaan nettipeleistä, mutta edesauttaa peliriippuvuuden hankkimista kotimaassa... Mites jos hankkisit pelkän Visan? Nuorille ei muistaakseni tule korkojakaan, jos maksaa aina kuukausittain koko summan kerralla.

Huomasin ohi mennen, yleensä kun en RAYn pelejä pelaa, että automaatteihin on ilmestynyt kortinlukijat eli nyt voi pelata imeisesti vaikka Visalla noita pelejä. Ihmetyttää, että onko tuo nyt oikea suunta ollenkaan.

 

[Everton]

Nämä pelaamisenhallinnat ja muut korulauseet eri yhteyksissä ovat vain sitä varten, että niihin voidaan aina tarpeen tullen vedota. Esim: "me kyllä hoidetaan ongelmapelaajia, tuetaan kulttuuria ja muuta mukavaa".

Ja oikeasti RAY käyttää rahansa mihin?

Itsellänihän ei ole minkäänlaista sidettä tai suhdetta kyseiseen puljuun, joten joutuisin luottamaan RAY:n vuosikertomukseen. Mutta onneksi Myyrä paljastanee karun totuuden meille kaikille! Näillä pohjatiedoillakin kyseessä on joka tapauksessa melkoinen paradoksi ainakin joidenkin bisneshenkisten uudistusten osalta.

 

[axe]

...sen sijaan aivan uskomattoman vaikeaa on lopettaa raha-automaattien ruokkiminen. Niitä on ihan oikeasti joka paikassa ja käteistä on rahapussissa, vaan eipähän ole enää automaattien jäljiltä...

Kävin tänään ruokakaupassa ja siellähän niitä RAY:n paholaisia oli kolme kappaletta. Kassalla ollessa teki mieli mennä pelaamaan kun joku tyhjensi pelikonetta, mutta onnistuin kuitenkin kävelemään äkkiä pihalle ja hyppäämään pyörän selkään.

Jos vain mahdollista, niin mää toivoisin nyt tutzbalta valotusta siihen ajatusketjuun ja sisäiseen taisteluun, mikä päässä liikkuu näissä tilanteissa. Itselläni kun ei tämänkaltaisia riippuvuuksia ole ollut, niin on niin hyvin vaikeaa ymmärtää se vaikeus mikä toisella voi olla kävellä sen automaatin ohi, tai esimerkiksi avata se kaljapullo. Siis siinä vaiheessa kun on jo ongelmansa tiedostanut ja haluaa siitä eroon.

Eli jos tietää ja ymmärtää että ei saa laittaa sitä kolikkoa siitä kolosta sisään, niin mikä sinne koneelle kuitenkin vetää? Miten ja minkälaisilla keinoilla se riippuvuus ohittaa sen järjen äänen?

 

[kiljander]

Eli jos tietää ja ymmärtää että ei saa laittaa sitä kolikkoa siitä kolosta sisään, niin mikä sinne koneelle kuitenkin vetää? Miten ja minkälaisilla keinoilla se riippuvuus ohittaa sen järjen äänen?

Saanko yrittää arvata? Axe, pidätkö alkoholista? Jos vähänkin, voitko olla käyttämättä alkoholia vaikkapa puoli vuotta noin vain? Niinpä, vaikeaa on kun on siihen aivonsa ja elimistönsä totuttanut.

Oltuani viikon juomatta, kaljat huutavat jääkaapissa duunin jälkeen just samalla tavalla kun epäilen automaatin huutavan Tutzballe. Eri asia, samat kemiat pääkopassa.

 

[tiuke]

Nuorena on tullut laitettua liikaa näihin kolikkopeleihin, mutta nykyään ne on aika minimissä. Omalla kohdalla auttoi se, kun todella tajusi, että niitä pelaamalla ei voi voittaa juuri mitään. Pitkä aika oli etten pelannut käytännössä ollenkaan, nykyään saatan laittaa muutaman kolikon. Eli laitan 1-5 euroa ja sitten voitan tai en. Tätä tapahtuu ehkä kerran parissa viikossa, mutta ei mitenkään säännöllisesti. Nykyään joskus menee turhan paljon nettipeleihin, puhutaan ehkä muutamasta kympistä ja se on turhan paljon. Kohtuullisen hyvin on hallinnassa ja varsinaisesta himosta ei voi puhua, mutta voisi varmasti vähentääkin.

Edit. Niin, tutzballe piti vielä toivottaa tsemppiä!

 

[axe]

Saanko yrittää arvata? Axe, pidätkö alkoholista? Jos vähänkin, voitko olla käyttämättä alkoholia vaikkapa puoli vuotta noin vain? Niinpä, vaikeaa on kun on siihen aivonsa ja elimistönsä totuttanut.

Kun mulla ei ole minkäänlaista ongelmaa alkoholinkaan suhteen (paitsi että joskus tekis mieli ottaa mutta se on niin pahaa ettei pysty). Eli kun mulla ei ole mitään vastaavia ns. tuhoavia riippuvuuksia, niin ei ymmärrä sitä ajatuskulkua missä se itsetuhoinen käytös voittaa valintatilanteessa järjen, vaikka se järki ymmärtäisikin että näin ei vain voi ja saa tehdä.

Oon joskus kysynyt samaa jossain alkoholiketjussakin. Enkä pilkkaa tai vähättele tai muuta sellaista, haluaisin vain jotenkin ymmärtää sitä, kun oman kokemuspohjan kautta ei pysty.

 

[Berrie]

tutzballe tsempit täältäkin, uskoisin että sulla on kaikki mahdollisuudet selvitä tuosta helvetistäsi pois. Itse olin aikanaan aivan samalla tavalla riippuvainen kuin sinäkin. Muistan kun jo n. 10-vuotiaana poljin silloisen kotikaupunkini keskustaan pelaamaan vaikka vaivaista paria markkaa voiton toivossa, ei tullut ja takaisin. Sittenhän se lähti homma käsistä ja suurin piirtein ennen armeijaa olikin jo lapsilisät pelattu, vanhempani olivat ne tarkoittaneet säästää ne ehkä johonkin muuhun kuin RAY:lle. Sama tahti luonnollisesti jatkui tuonkin jälkeen opintotuet meni aika hyvin pelailuun, vuokrat sun muut sentään tajusin maksaa, mutta mitään ylimääräistä ei voinut ostella kun kaikki meni koneisiin/veikkauksiin.

Se mikä minut pelasti oli tyttöystävä, alussahan hän ei tiennyt asiasta yhtään mitään tai ainakin vain pienen osan totuudesta. Näki minun kyllä pelaavan, mutta ei varmasti tiennyt kuinka paljon pelasin. Varsinkin kun hän asui vielä eri paikkakunnalla. En muista missä vaiheessa sitten tuo asia tuli selville ja keskustelimme asiasta muistaakseni aika kauan ja oli se kyllä aivan äärettömän vaikeaa itsellekin avautua ongelmastaan. Tuolloin sovimme että lopetan pelaamisen, muistaakseni muutamia lipsahtamisia tapahtui tuonkin jälkeen, mutta siinä vaiheessa kun muutimme yhteen ja rahat oli muutenkin varsin tiukalla, ongelmapelaaminen jäi pois. Taisimme joskus käydä yhdessä Täyspotissa pelaamassa jonkun tietyn ennaltasovitun summan, tuokin oli sinällään varsin turhaa pelihimon ruokkimista, mutta se ei onneksi johtanut mihinkään.

Tuosta on nyt varmaan jo kymmenen vuotta. Raha-automaatteja olen pelannut varmaan alle kymmenen kertaa, en tiedä liekö tullut tehtyä virhe kun reilun vuoden ikäisen tytön kanssa ollaan pari kertaa nyt pelattu kun niissä on ne vilkkuvat nappulat. Tiedä vaikka näin kasvatan samanlaisen ongelmatapauksen kuin itse.

Niin ja nykyinen pelaaminen on satunnaista nettipokeria ja vakioveikkausta. Minulla tuo nettipokeri on pysynyt hyvin hallinnassa eli kai tuo perimmäinen ongelma on selätetty vaikka nettipokeri onkin vähintäänkin samalla tavalla addiktoiva kuin raha-automaatitkin. Eli kenellekään peliongelmaiselle en sitä suosittele. Vakioveikkaus on lähinnä lauantain futiskierroksen mauste.

Mutta tarinan opetus on se, että keskustele avovaimosi kanssa. Ongelman täydellinen myöntäminen on vaikeaa, mutta kyllä se sinultakin onnistuu. Saattaa toki olla että toinen osapuoli ei ymmärrä asiaa ollenkaan, mutta luultavasti pelkkä kertominen helpottaa ja ajatus siitä että kun olet "vastuussa" muustakin kuin itsestäsi, ymmärrät lopulta olla pelaamatta. Olette jo ottaneet avovaimosi tietämättä askeleita oikeaan suuntaan kuten tuo yhteinen tili. Ja olet tuon vedonlyönnin saanut pois karsittua eli uskoisin että onnistut hankkeessa. Automaatit oli mullekin se vaikein paikka.

 

[Crapbag]

"Hyvä" ketju ja aihe, tutzba:lle tsemppiä ja tunnustus oman ongelman tiedostamisesta ja siitä avautumisesta. Olet ainakin oikealla tiellä!

Itsekin painin näiden pelien kanssa, mutta pidän edelleen itseäni eräänlaisena huvipelaajana koska pääsääntöisesti pelit pysyvät aisoissa. Myönnettävä on kuitenkin että joskus kilahtaa ja tulee hakattua paljon enemmän taivaan tuuliin mitä piti, siitä sitten taas nöyrästi eteenpäin ja muistellen miksi näin ei kannata tehdä.. tutzba kuvaili aika hyvin ne tuntemukset mitä hanskasta lähteneen pelisession jälkeen etenkin aamulla kokee.

Peliriippuvaisen on helppoa keksiä itselleen verukkeita ja selityksiä jokaisen pelaamattomuuspäätöksen jälkeen. itse olen kuitenkin päättänyt elää niin, etten luo ehdottomia kieltoja koska se tekee asiasta raskasta. Koitan vain löytää sen kultaisen keskitien millä pelaaminen pysyy hauskana. Muita paheita en juurikaan omista, rööki ei ole koskaan maistunut eikä viinankaan kanssa tule läträttyä, puhumattakaan muista päihteistä. Moni varmasti näkee rahapelit samoin kuin itse esim. tupakan, eli ei ole missään vaiheessa koukuttanut tai maistunut ja näin ollen langenneita on vaikea ymmärtää.

Sinällään pelaaminen on jännä ongelma, sillä vaikka omaan melko kovan itsekurin kaikessa muussa, niin peli on peliä, vie niin helpolla mukanaan. Pitkään olen tiedostanut kyllä kolinapelien (ray) suhteen sen että niihin ei kannata tunkea kuin satunnaisia rahoja, voittoluokat takaavat sen että kunnolla plussalle pääsee vain hillittömällä tuurilla. Paras fiilis tuleekin juuri siitä jos laittaa vaikka 3€ koneeseen ja saa 8 euroa pihalle ja kävelee kotio. Se kun vaihtaa pari 20€ seteliä ja pääsee vaikka 60:een on jo lähtenyt käsistä ja on "paskaa pelaamista" vaikka setti päätyisikin voitolle.

Nykyään pahin perkele on kyllä netticasinot, klik klik kotona ja käytössä on rullapelit, vaikka 50€/kierros hintaan. Ja jos parissa minuutissa häviää niin pari hiiren klikkausta ja taas on uusi nippu valuuttaa tuhottavana. Netticasinoista sentään voittaa joskus oikeasti mukavia summia eli on edes joku järjellinen syy pelata, jos nyt tavoittelee jackpottia..

Vaikka koen välillä mokanneeni näiden kanssa niin eipä kertaakaan viimeisen 5v (työelämä=kunnollinen toimeentulo) aikana ole tullut pahemmin elettyä yli varojen kuukausitasolla, eli sinällään hallittua vaikka niin hiton tyhmää toisinaan. Koskaan en ole salaillut pelaamista, äidille kerroin naureskellen että pelasin sen 300mk millä piti ostaa housut, niitä ei vaan ollut enää kaupassa.. 12 vanhasta olen silti tienannut itse rahani ja niiden tuhoaminen ei aiheuta sellaisia tunnon tuskia mitä esim. mummolta saadut joululahjarahat.

Tunnistan itsessäni siis peleistä hullaantuvan kaverin, mutta en aio niistä kokonaan luopua. Peleistä luopuminen vaatii jotain muuta jännitystä ja hyvänolontunnetta aiheuttavaa tilalle, eli tavoitteellista liikuntaa, kalastusta yms., ylipäätään mielekästä tekemista tutzba? Joskus kun jätän pelailut niin aika nopsaan ne unohtuvatkin hetkellisesti ja ensimmäiset pelit tauon jälkeen tuntuvat jopa pahalta eikä yhtään mielekkäältä. Äkkiä siihen tosin taas oppii mikä on sinällään harmillista! En muuten rinnasta nettipokeria tai pokeria mitenkään tähän, se on täyttä ajanvietettä ja harrastus jolla voi tienata jopa extraa, onnenpelit on se pahan alku ja juuri..

Nopeasti ajatellen tavoitteet itselle jonka mukana pelit pysyisivät todellakin "viihteenä":

Kaupan jassot ja kolinapelit, en tunge sisään kuin korkeintaan vaihtorahojen kolikot, seteleitä ei tarvi hassata näihin. Jos tuplaan 3€ -> 48 väärin, en kilahda ja vaihda rahaa lisää, hävisin vain 3€.. Kaikki voitot tungetaan vaikka säästöpossuun matkakassaa varten eikä jätetä taskuun seuraavaa automaattia varten.

Pelihallit, joskus jos tekee mieli gämblätä, otetaan mukaan vaikka 50€ ja se on katto sille millä koitetaan. Pelikassan on oltava raha joka on vara hävitä. Jos voittaa jopa jotain ostetaan rahalla jotain kivaa näkyvää kotiin tai vaikka muijalle joku yllätys:)

Netticasinot, max. kerran viikossa yksi talletus, vaikka viikonloppuna kahvin tai olusen ääressä lätkitty setti, tässäkin osattava ottaa peli oikealta kantilta, sopiva pelikassa ja voitto oikealla hetkellä kotio ja vaikka asp -tilille muhimaan.


Omia juttuja kun lukee huomaa juuri sen, että asian koittaa muokata itselleen hyväksyttävämmäksi.. paheita saa olla, mutta onhan tuo pelaaminen pitkässä juoksussa hiton tyhmää. Silti siitä ei viitsi luopua, melko ristiriitaista! Huvittavaa on etenkin se, että kun huomaa että tilillä on nyt löysää niin silloin pitää juuri pelata.. Eli ei osaa oikein elää sen kanssa että rahatilanne sattuukin olemaan "hyvä". Toisaalta sairaalloinen säästäminen on toinen ääripää mikä ei ole juurikaan sen parempi, aiheuttanee yhtälailla henkisesti raskaita hetkiä ja valintoja.

Eiköhän tuossa kaikki sanottava tullut tähän ketjuun, hyvää terapiaa itsellekin kohti parempaa ihmisyyttä ja laittaa kyllä miettimään asioita monelta kantilta.
Siitä olen monen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että kaupoista ja kioskeista saisi heivata peliautomaatit pois, pelihalleihin. Tulossa on entistä suurempi, uusi ongelmapelaajien sukupolvi. Tai noh, kyllähän mekin ne seudun harvat pelikoneet aikanaan löydettiin jos peli-into oli kohdillaan.. Nykyään niitä vain ei pysty välttämään missään.

 

[tutzba]

Jos vain mahdollista, niin mää toivoisin nyt tutzbalta valotusta siihen ajatusketjuun ja sisäiseen taisteluun, mikä päässä liikkuu näissä tilanteissa.

Menin kauppaan ja minulla oli 20 euroa rahapussissa. Ostin perussafkaa, maitoa, jugurttia, jotain leipää ja makkaraa leivän päälle. Maksoivat vähän päälle viisi euroa. Sain kympin setelin ja kolikoita päälle. Eihän noilla parilla kahden euron kolikolla mitään tee, joten pelaan ne. Oho, hävisin. Sitten mietin, että sillä vajaalla viidellä eurolla mitä pelasin, olisin saanut ostettua toistamiseen saman setin kuin mitä parhaillaan kannan kauppakassissa. Pieni tappio, ihan uskomattoman pieni. Silti ottaa päähän kun tuli hävittyä. Vaihdan kympin setelin kolikoiksi ja pelaan senkin. Häviän. Nyt olen siis heittänyt noin 15 euroa hukkaan. Se on jo isompi summa kuin mitä alunperin hävisin. Ottaa päähän enemmän. Mietin mitä kaikkea sillä olisi jääkaappiin saanut. Nostan tililtä 20 euroa koska olen aivan varma, että saan lopulta tuon nostamani 20 euroa takaisin sekä sen alunperin häviämäni 15 euroa. No en saanutkaan vaan hävisin senkin. Tuosta eteenpäin olen joko nostanut uudestaan 20 euroa ja sama rundi, tai sitten olen saanut itseni kiskottua himaan.

Menin kaupungille odottamaan, että tyttöystävä pääsee töistä. Olin lähtenyt liian aikaisin liikkeelle, joten luppoaikaa on sellaiset puoli tuntia. Nostan 20 euroa ja ajattelen, että pelaan ihan vähän vaan, ehkä viisi euroa. Menin RAY:n peliluolaan ja pistin viisi euroa pokeriin. No enhän minä mitään voittanut vaan pelasin sen koko kakskymppisen. Katsoin kelloa ja vieläkin olisi liikaa aikaa jäljellä. No nostanpa toisen kakskymppisen, kyllähän minä nyt saan sen häviämäni 20 euroa voitettua takaisin. No niinhän minä voitinkin. Kävelin luolasta pois rahapussissa päälle 70 euroa. Melkein siis kaksinkertaistin sen mitä alunperin pelasin. Lähdin pyöräilemään lähemmäs naiseni duunipaikkaa. Ei hitto, tossahan olisi R-Kioski matkanvarrella! Nooh, kai minä nyt voin kympin pelata, olenhan kuitenkin voitolla! Jaahas, kymppi meni. Meni toinenkin kymppi. Hävisin sen 30 euroa mitä olin voittanut ja rahapussissa oli 40 euroa. Harmittaa. Kävelen Veikkauksen lappujen ääreen ja katselen siitä kertoimia. Katson pari ns. varmaa kohdetta ja lyön 40 euroa siihen. Hymyilen, koska olen ihan varma voittaja. Aamulla teksti-tv päälle ja eihän sieltä mitään tullutkaan.

Jääkiekon MM-kisojen aikaan olin pelannut jo useamman kerran tappiollisesti. Lopulta heitin 50 euron panoksella kahta kohdetta hiukan isommalla kertoimella. Voitin rahaa. Olin iloinen ja mietin, että nyt ei tarvitse vähään aikaan pelatakaan. Noh, intissä oli sitten yksi iltapäivä vähän luppoaikaa ja kaverin läppäri käytössä. Ei saatana, sillähän on PAFin pokeriohjelma ladattuna tähän ja minulla on tunnukset sinne. Nooh, ehkä pelaan ihan vähän vaan, ei päivällisellekään ole vielä mikään kiire. Tiedättehän te miten siinä sitten kävi. Pokeria ja BlackJackiä sekaisin, sinnehän ne rahat menivät.

--

Tuossa nyt oikeastaan kolme tositarinaa elämästäni. Lyhyesti axen kysymykseen voisin vastata seuraavasti: olen niin saatanan materialiastinen ihminen, että haluan aina vain lisää ja lisää rahaa. Jos häviän kolme euroa, se vituttaa niin paljon, että olen valmis heittämään 20 euroa sisään, ihan vain siksi, että saisin sen kolme euroa takaisin.

Toisinaan pelaan ihan vaan sen takia, että pelihimo on pakko saada tyydytettyä. Silloin ei kiinnosta paljonko olen häviöllä, pääasia että saan jännittää jotain matsia tai hakata nappuloita Tuplapotista. Tuplaan niin pitkälle että joko voitan päävoiton tai häviän kaiken. Tuolloin ei oikeastaan tunne mitään, koska on joku omituinen "transsi" päällä. On vaan niin tyytyväinen kun saa syöttää kolikoita sisään ja pelata. Se on oikeastaan se pelottavin tila, koska silloin ei ole mitään rajoja. Tai no on oikeastaan, pankkitilin saldo...

Edit: Sanotaan vielä se, että joka kerta olen tiennyt ettei kannata pelata. Jonkin verran järkeä tuolla päässä siis on, mutta se on aika äkkiä hiljentynyt kun ihan oikeasti himo iskee.

Olisiko sun mahdollista luopua käteisestä kokonaan? Tai myöntääkö joku pankki tjms korttia, joka käy vain maksamiseen, mutta jolla ei voi nostaa rahaa?

Olen miettinyt tätä vaihtoehtoa, mutta kun kaikkialla ei käy pelkkä kortti. Eli kyllä, olen sitä sukupolvea jolla on vain Visa Electron. Sitten kun pitää nostaa jonkun pikkuostoksen takia 20 euroa, tulee automaattisesti pelattua se jäljelle jäänyt rahamäärä. Olen myös miettinyt että kävelisin pankkiin ja pyytäisin niitä laittamaan jotain rajoja, että ei voi esim. nostaa kuin vain 20 euroa päivässä. Joskus kuitenkin pitäisi nostaa enemmän kuin tuo ja sitten rajoista olisi vain haittaa.

Mutta tarinan opetus on se, että keskustele avovaimosi kanssa.

Yritän ainakin. Jotenkin vain tuntuu valehtelemiselta jos nyt sanon, että kulta arvaa mitä, olen koko suhteemme ajan ollut peliriippuvainen. Olisi pitänyt sanoa heti alussa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan toki, mutta silti. Kahdelle ystävälleni olen tästä ongelmasta puhunut ihan kasvotusten ja he ovat tukeneet hyvin. Eiväthän he ole oikeasti ymmärtäneet miltä minusta tuntuu, mutta ovat kuunnelleet.

Nykyään niitä vain ei pysty välttämään missään.

Tästä tuli mieleen, että onko muuten oikein missään muissa (eurooppalaisissa) maissa yhtä paljon pelikoneita kuin Suomessa? Matkakohteeni rajoittuvat aikalailla keskieurooppalaisiin maihin ja Ruotsiin. Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa ollessani ole muistaakseni nähnyt yhtäkään pelikonetta, enkä ehkä kyllä Ruotsissakaan, laivat poislukien. Ainakin kaikki ruokakaupat ja vastaavat ovat olleet täysin puhtaita automaateista.

 

[TosiFani]

...

Hommaa itsellesi "edunvalvoja", joka hallitsee sinun tilejäsi ja antaa sinulle viikkorahan, jolla sitten teet mitä haluat. En tarkoita virallista edunvalvojaa vaan avopuolisoa, isää, äitiä, yms., jolle annat tilisi käyttöoikeuden. Hommaat itsellesi ns. käyttötilin, jolle tämä "edunvalvoja" siirtää rahaa sovitusti.

Tämä tietysti edellyttää keskustelua läheisen kanssa, mikä on se tärkein juttu. Usko pois, avautuminen helpottaa tuskaasi.

 

[TQoFE]

Olen miettinyt tätä vaihtoehtoa, mutta kun kaikkialla ei käy pelkkä kortti. Eli kyllä, olen sitä sukupolvea jolla on vain Visa Electron.

Selittelyn makua. Nimeä paikat, joissa sulla on pakko olla käteistä. Äläkä nyt vetoa siihen, että esim. junassa ei käy Electron, sillä voit hankkia tilalle Visan. Vaikka rinnakkaiskortti jonkun muun korttiin tai opiskelijavisa, jos ei muuten heru.

T. Ystäväsi

 

[tutzba]

Selittelyn makua. Nimeä paikat, joissa sulla on pakko olla käteistä.

Noh... ihan pakkohan ei ole olla koskaan käteistä, eli siinä mielessä olet kyllä oikeassa. Kai se on sitten marssittava Nordeaan ja sanottava, että poistakaa kokonaan käteisnostomahdollisuus. Kyllähän sitä kuitenkin konttorista voi mennä nostamaan jos joskus tarvitsee.

 

[Palstalegenda]

Muistan kun olin lukiossa, niin suurin tappio kyllä vitutti kovasti. Menin huoltoasemalle. Minulla oli 200 mk. Ostin kahvin ja jotakin siihen lisäksi. Noihin meni kokonaista 8 mk. Sitten pelasin hieman. Nooh, sillä tavalla juuri, että laitanpa vielä ja otan nuo takaisin mitä hävisin. Juuri kuten tutzbakin kertoi. Sinne meni sitten 192 mk.

Silloin vitutti niin paljon, että lopetin nuo rahapelispedeilyt siihen paikkaan. Tosin ilman pelikoneita en olisi päässyt Helsingin EM-kisoihin. Laitoin 5 mk pelikoneeseen ja voitin 200 mk. Sillä sitä jo kaksin autolla käväisi mutkan Helsingissä ja näki Konosen laatat.

Sen jälkeen addiktoiduin urheiluun entistä enemmän ja sitten ryyppäämiseen. Mitähän seuraavaksi. Joku nettisaitti...

Lisäys: Niinhän sitä sanotaan, että nuo pelikoneet ovat tyhmien lisävero. Sitä kun miettii ja sisäistää, niin ehkäpä se siitä.

 

[Berrie]

Yritän ainakin. Jotenkin vain tuntuu valehtelemiselta jos nyt sanon, että kulta arvaa mitä, olen koko suhteemme ajan ollut peliriippuvainen. Olisi pitänyt sanoa heti alussa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan toki, mutta silti. Kahdelle ystävälleni olen tästä ongelmasta puhunut ihan kasvotusten ja he ovat tukeneet hyvin. Eiväthän he ole oikeasti ymmärtäneet miltä minusta tuntuu, mutta ovat kuunnelleet.

Salailun jatkaminen ei olisi ainakaan parempi vaihtoehto. Itse sitä miettii että jospa tämä tästä vähin äänin loppuu tämä pelailu. Jotenkin epäilen että tuosta suosta yksin voisi selvitä, mutta kai sekin on mahdollista. Kyllä neuvon edelleen ottamaan härkää sarvista ja nostamaan kissan pöydälle. Vaikeaa se on, itseasiassa äärimmäisen vaikeaa, mutta uskoisin että kannattavaa.

Myös tuollaista hupipelailua en oikein koe mahdolliseksi siinä vaiheessa kun lähtötaso on luokkaa meikäläinen tai tutzba. Parempi lyödä kerrasta poikki koko homma. Sitten kun tuosta on yli päästy kunnolla, on tuollainen hupipelailu mahdollista, mutta nyt se veisi koko käden.

Ulkopuolisten on kyllä hankala samaistua noihin fiiliksiin, mutta ovat kyllä kaikkinensa äärimmäisen tuttuja.

 

[tutzba]

Peleistä luopuminen vaatii jotain muuta jännitystä ja hyvänolontunnetta aiheuttavaa tilalle, eli tavoitteellista liikuntaa, kalastusta yms., ylipäätään mielekästä tekemista tutzba?

Lenkkeilen, tuomaroin viikonloput jääkiekkoa ja kohta alkaa opiskelukin uudessa koulussa, uudella paikkakunnalla. Eli ihan täysin "tyhjän päälle" en tipu, vaikka pelaamista yritänkin lopettaa.

Ai niin, aloin pitämään eilen kirjaa tuloista ja menoista. En nyt sitten tiedä onko siitä yhtään mitään apua, mutta ainakin siitä näkee konkreettisesti mihin kaikkeen on rahaa käytetty. Eli siis näkee mihin kaikkeen järkevään rahaa voi käyttää kun sitä ei tuhlaa peleihin.

Kyllä neuvon edelleen ottamaan härkää sarvista ja nostamaan kissan pöydälle. Vaikeaa se on, itseasiassa äärimmäisen vaikeaa, mutta uskoisin että kannattavaa.

Kokeilin eilen kepillä jäätä ja kerroin, että poistin kortiltani rahannostamismahdollisuuden kokonaan. Sanoin syyksi, että nyt ei tule pelattua kaikkea käteistä. Tästä on hyvä jatkaa.

 

[julle-jr]

....Nostan tililtä 20 euroa koska olen aivan varma, että saan lopulta tuon nostamani 20 euroa takaisin sekä sen alunperin häviämäni 15 euroa. No en saanutkaan vaan hävisin senkin. Tuosta eteenpäin olen joko nostanut uudestaan 20 euroa ja sama rundi, tai sitten olen saanut itseni kiskottua himaan.

Olisiko siitä apua, että tutkii peliautomaattien voitonjako-osuuksia? Vai onko silti niin, että aivot jotenkin valehtelevat pelihimoiselle, että kyllä juuri minulle on luojajumala antanut epärealistisen hyvän tuurin, eli voitan vaikka automaatit antavat paljon vähemmän mitä ottavat?

 

[El Lude]

En tiedä sitten onko näistä linkeistä apua: ehkä on - ehkä ei. Vertaistukea olisi tarjolla, jos sitä joku kaipaa.
www.paihdelinkki.fi
www.nimettomatpelurit.fi
www.pelirajat-on.fi (modeille tiedoksi, että näistä linkeistä löytynee apua peliriippuvaisille...)
Tsemppiä vaan kaikille peliriippuvaisille. Toivottavasti saatte riippuvuutenne kuriin!

 

[Aatos]

Olisiko siitä apua, että tutkii peliautomaattien voitonjako-osuuksia? Vai onko silti niin, että aivot jotenkin valehtelevat pelihimoiselle, että kyllä juuri minulle on luojajumala antanut epärealistisen hyvän tuurin, eli voitan vaikka automaatit antavat paljon vähemmän mitä ottavat?

Kyse on dopamiini kylvystä aivoissa pelatessa - pelaamisen aloittaminen tuntuu kiehtovalta, euforiselta, levottamalta jne.

Tässä addikti eroaa tavallisesta ihmisestä. Eikä tähän auta se, että koeta vähentää, eikä muut kliseet..

 

[Evil]

Kyse on dopamiini kylvystä aivoissa pelatessa - pelaamisen aloittaminen tuntuu kiehtovalta, euforiselta, levottamalta jne.

Tässä addikti eroaa tavallisesta ihmisestä. Eikä tähän auta se, että koeta vähentää, eikä muut kliseet..

Onkos se nyt sillä tavalla, että peliaddikti on koukussa vain ja ainoastaan pelaamiseen, vai voisiko sitä dopamiinia hankkia jotenkin muutoin? Ajattelin nyt sitä, että epämieluisa, kallis ja ongelmallinen addiktio voitaisiin korvata jollain toisella addiktiolla. Näkemykseni on, että on olemassa addiktioihin taipuvaisia ihmisiä, jotka koukuttuvat helpommin kuin toiset, mutta onko se koukku geeneissä vai voiko sen valita? Jos pelihimoinen vaikkapa ryhtyisi vääntämään sudokuja aina kun himo iskee, niin voisiko himo hetken päästä kohdistuakin pelkkiin sudokuihin uhkapelin sijasta?

 

[Jarschka]

Livautan ketjua yhden viestin verran sivuraiteelle. Täällä kun on ihmetelty näitä korteilla toimivia peliautomaatteja. Mitään tietoa mulla ei ole, mutta järjellä ajatellen taustalla on ainakin kauppojen voitelu ja painostus. Tapapelaajat ovat ahkeria vaihtamaan rahaa, mikä rasittaa kauppojen vaihtokassoja ja aiheuttaa kustannuksia. Samalla päästään eroon huolto- ja muita kuluja aiheuttavista rahanvaihtoautomaateista.

Enää pitäis sitten tietää, niin kuin melkein jokainen on täällä kysynytkin, että mitä tekemistä näillä kapineilla on ylipäänsä ruokakaupoissa.

Mutta juu. Takaisin itse asiaan.

 

[Aatos]

Onkos se nyt sillä tavalla, että peliaddikti on koukussa vain ja ainoastaan pelaamiseen, vai voisiko sitä dopamiinia hankkia jotenkin muutoin? Ajattelin nyt sitä, että epämieluisa, kallis ja ongelmallinen addiktio voitaisiin korvata jollain toisella addiktiolla. ?

Esim. liikkumalla, mutta ei nyt sentään sillä selätetä addiktiota. Sitä on sanottu että vain usko voi juopon pelastaa vain uskoon tulo..

Itse olen korvannut oman addiktioni liikunnalla ja välttämällä addiktion kohdetta. Siedätyshoitoa ei näissä asioissa ole olemassa.

Vertaistuki on todella hyvä, koska voi jutella todellisten asiantuntijoiden kanssa.

Helppoa tietä ei ole olemassa - piru hyppii olkapäällä pitkään, täytyy opetella olemaan välittämättä siitä..

 

[Tuamas]

Itse olen korvannut oman addiktioni liikunnalla ja välttämällä addiktion kohdetta. Siedätyshoitoa ei näissä asioissa ole olemassa.

Vertaistuki on todella hyvä, koska voi jutella todellisten asiantuntijoiden kanssa.

Tästä olen samaa mieltä, sen voi sanoa että "siedätyshoito" on vain asioiden ja ongelmien pitkittämistä.
Koska vaikka pelaisikin/joisikin/tms. kohtuudella jonkin aikaa, niin jos jossakin kohtaa esim. tulee pelatessa isohko voitto, niin vanha kierre on taas valmis ja koko kohtuuden voi vetää pöntöstä alas.

 

[Krupieeri]

Tästä tuli mieleen, että onko muuten oikein missään muissa (eurooppalaisissa) maissa yhtä paljon pelikoneita kuin Suomessa? Matkakohteeni rajoittuvat aikalailla keskieurooppalaisiin maihin ja Ruotsiin. Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa ollessani ole muistaakseni nähnyt yhtäkään pelikonetta, enkä ehkä kyllä Ruotsissakaan, laivat poislukien.

Eikös nuo Ruotsissa ole kokonaan kielletty? Siksi kai masiinat laivallakin menevät lukkoon vähän ennen maihin tuloa ja avautuvat vasta, kun laiva on taas lähtenyt.