Surffailla voidaan ilman purjeitakin, se kävi taas selväksi. Ottelusta ei tietenkään voida vetää mitään johtopäätöksiä leijonien iskukyvystä. Suomen pelaajia kiinnosti varmaan peli yhtä paljon kuin Espanjaa futiksessa Suomea vastaan.
Suurin ihailuni kohdistuu kisojen markkinointiin: on aika kova juttu myydä näitä Suomen lohkon matseja edes hardcore-faneille. Jos nimittäin katsoo ottelujen panosta, niin se laski Suomen osalta lähes nollaan. Pitääkö voittaa USA? Ei. Entä Venäjä? Ei. Voiko Suomi hävitä Itävallalle tai Latvialle. Ei, se on lähes mahdotonta. Mitä matseihin kannattaisi mennä katsomaan? Raantaa.
Suomi on käytännössä vähintään lohkon kolmas, mikä todennäköisesti takaa USAn tai Slovakian puolivälieriin. Vain se kahdeksas matsi on tärkeä ja kiinnostava. Mitä tulee muihin otteluihin, Sveitsin menestys kertoo surullista kieltään kisojen tasosta. Ruotsi ja Tshekki ovat niin huonoja, etteivät voita Sveitsiä, vaikka yrittävät. Kanada tavan mukaan surffailee alkulohkon.
Kotikatsomon näkökulmasta tärkein syy matsien katsomiseen on Tami, tuo unohdettu lahjakkuus sirkustaiteen vaativalta saralta.