Pohdiskelu löylyn heitosta KalPan mestaruussaunassa pisti hihityttämään.
No minä suosisin tätä klassista kuviota, jolloin on selvät porukat, että ketkä menevät lauteille kulloinkin. Sitten jos tulosta ei synny, niin porukka vaihtuu. Roolit on selvät, osa porukasta joutuu venaamaan suihkun puolella suurimman osan ajasta ja pääsevät kerran tai pari käymään nopeasti toisten löylyjen jälkilämmöissä. Siinä kulloinkin saunaan menevässä porukassa on sitten yksi johtaja, joka jakaa löylynheittovuoroja (mieluiten ihan vituilleen) ja tuloksena on melkoinen arpominen, että miksei sitä voi vain yksinkertaisesti tehdä niin että se heittää kenellä on kauha ja kiulu. Sen sijaan tämä kapellimestari ojentaa kiulun jollekin ja kauhan jollekin toiselle, sitten ne kiertävät epämääräisesti ja lopulta joku kaataa koko kiulun tyhjäksi lauteille. Sitten kävellään porukalla ulos saunan ovesta, kiulun kaataja paukauttaa vielä turhautuneena löylykauhalla napakan iskun saunan oven karmiin. Seuraavassa porukassa nähdään sitten sitä, kuinka kätevästi kauha liikkuu kädestä toiseen ja yhteispeli toimii kuin unelma, mutta sota-alueelle eli kiulun täyttöön ei ole kenestäkään. Siinä sitten kauhalla kikkailua saunan oven lasin läpi aikansa seurannut saunamajuri ärjäisee ja porukka vaihtuu taas. Sitten seuraa tämä Hentusskenaario, eli se täyttää kiulun itse suihkussa, marssii kiukaan viereen ja kaataa astian sisällön kerralla kiukaan päälle. Kaikki ryntäävät välittömästi saunan lauteille ihan tungokseksi asti ja onnittelevat miestä, että perkele kun oli fiksusti toimittu, miten sä nyt noin älysit tehdä.