aceman81 kirjoitti:Esim. Rob Hisey'n 5-1 maali Bluesia vastaan oli selkeä kuitin paikka, mutta Blueshan sen jo kostikin lähettämällä Kaltiaisen seuraavaksi kaudeksi Poriin. Eli let's call it a draw.
Salaliittoteoreetikot voivat laskeskella mitä tästä yhtälöstä tulee:
1. Maajoukkuueessa on kaksi kaveria joilla ei ole naisystävää
2. Kultajuhlissa samat kaverit olivat niin tiivisti kaulakkain koko ajan ettei edes rautakangella olisi saanut eroon
3. Maikkarin teksti-tv:n mukaan parivaljakon vanhempi osapuoli on jo ehtinyt tavata nuoremman vanhemmat
4. Minneapoliksen suomalainen merimieskirkko on varattu 5.9.2011 merkittävää seurapiiritapahtumaa varten
Lightning jäi kolmannessa pelissä nollille ainoastaan siksi, ettei sen hyökkäyksestä löydy sellaista sadan pisteen tähtivoimaa, mitä Bruinsilla on Krejcin, Bergeronin ja Lucicin muodossa. Jos Boucherilla olisi Bruinsin pelaajat, Bolts olisi katkaissut sarjan jo kolmannessa pelissä.
Onhan siellä St Louis, Stamkos ja Lecavalier ainakin etunenässä, joiden voi katsoa kuulua "tähtivoimiin" ja Gagneltakin pitäisi voida odottaa paljon parempaa. Eiköhän Bruinsin heikkous ole nimenomaan hyökkäyspään terävimmän kärjen kapeus Savardin puuttuessa. Eihän Bruinsilta löytynyt runkosarjassa edes 70 pisteen ylittäjää, joten ei sieltä mitään hyökkäyspään tähtivoimaa sanan varsinaisessa merkityksessä ole löytynyt.
Paradise Oskarin tekopirteä maailmanparannus, joka kuulostaa lähinnä perseen vihellykseltä saa haluamaan purra oman kätensä irti, jotta olisi jotain millä heittää radiota.
Vai että tällästä. P*rkele.
Olisi mahtavaa, huikeeta, mitä tahansa tuohon suuntaan, kunhan nimi "Thrashers" säilyisi. Samalla vaikka olkapään kakkoslogossa näkisin mielelläni jonkun pienen viitteen edes Thrashers-logosta. Siitä asti kun siinä 2001-2002 kovimpaan sarjaan tutustuin, olen ollut Thrashersin miehiä ja kirpasee kyllä perhanasti, jos (kun) tuo kaunokainen menetetään. Nimen menetys olisi jo sen verran paha kolaus, että pitäisi tosissaan keräillä itseä lattialta.
Enpä oikeestaan edes tiedä, mistä tuo koko Thrashers-fanitus lähti silloin around 10veenä liikkeelle. Bandwagoniin en hypännyt, se lienee tässä vaiheessa selvää, suuria tähtiä siellä ei pelannut, eikä suomalaisia idoleita. Sure, Pasi Nurminen ja vähän myöhemmin "Kärppä" Lehtonen, mutta ei mitään Selänteitä tai Koivuja, joiden nimet tuohon aikaan olivat hurrauksen arvoisia. Vuosien saatossa se oli se Kovalchuk-Savard-Heatley, kunnes ensin Heatley lähti Ottawaan (R.I.P. Dan Snyder) ja vuotta-paria myöhemmin Savard katosi kaverin kerhoon, Bruinsiin. Kovalchukhan se oli se franchise player ja onhan se myönnettävä, että kun mies lopulta kymmenen vuoden maalien ruiskuttelun jälkeen Shorelle katosi, oli se aikamoinen isku. Ensimmäinen kunnon Thrashers-idoli. Sellasiakin hienoja muistoja, kun 2006 Torinon Olympialaiset. Kovy sikaili/turhautui/riehui välierässä, ukko kysäsi läpällä, että "tää oli se sun ykkönen?", niin pakkohan siinä oli vielä väriä tunnustaen puolustaa kaveria :D Noh, mutta Kovy lähti ja taas kerran rakennettiin joukkuetta. Draftista oli tarttunut Kanea, Bogosiania, Littlea, Bumya tms. tms. tms., mutta ei yhtään Kovalchukia tai Heatleya. Ei silti ollut playoff-paikka minään viimevuosista saavuttamattomissa, jonka takia onkin erittäin harmi, jos homma näin päättyy. Kertaakaan emme playoff-voittoa kokeneet.
Tulipahan vuodatettua. V*tuttaa kyllä raskaasti. Erittäin raskaasti. Thrashers-nimen pelastaminen toisi jonkun verran lohtua tilanteeseen, mutta Jetsin palautus...legendaarinen nimi, en kiistä, varmasti enemmän faneja, kuin Thrashers-nimellä, sitäkään en kiistä, mutta perhana sentään, kun siitä on kasvanut meikäläiselle perinteinen.
Ikävä tulee Philips Arenaa, "Believe in Blueland"-mottoa, karua maalitorvea, seuran nimen typoajien haukkumista (se on saatana Thrashers, ei Trashers!!!), yleisömäärän viimeisen kolmanneksen puuttumista, Blueland Blogia ja kaikkia pikkuasioita, joita Atlanta Thrashers edusti. Ennen tuli aina, Bon Jovin We Weren't Born To Follow'ta kuunnellessani, kuviteltua Thrashers joskus hamaassa tulevaisuudessa juhlimassa kaikkien aikojen upset-mestaruutta, mutta taitaa tuo kappale tästä eteenpäin edustaa näitä menneitä yhtätoista vuotta. Kiitos, Atlanta Thrahers! Olenko helvetin ennenaikainen, vaiko pelkästään realisti, tiedä häntä, mutta aika näyttää.
Rock Bottom.
Haluaisitko analysoida kuinka täydellisesti oma nimimerkkisi sopii asiasi esittämiseen?
Siis hyvä letkautus larzzonilta, vai täh? Pearl upposi samaan miinaan kuin nähtävästi sinäkin, larzzonin viesti oli päivänselvää sarkasmia. Tämä kyllä aukeaa kun lukee kyseistä ketjua jonkun verran.
Onhan tuo nyt ilmiselvää, että Dekon viestissä pointtina on nimenomaan tuo Raymond Pearlin olematon sarkasmintaju, joten nyt en kyllä itse tajua kuinka päädyit muuta edes epäilemään?
Eiköhän koko jutun pointti ollut se, että noiden kahden viestin postaaminen tänne oli sarkastista metahuumorimiinoittelua, johon te kaikki ajoitte kuin Kreps Marjamäen olkapäähän.
Cottonmouthin matkakertomus junttius-ketjussa. Komia reissu.
Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Junttimaisinta mitä tiedät
Cottonmouthin matkakertomus junttius-ketjussa. Komia reissu.
Käytetään tuota Radea näin alkuun. Sitten, kun on kouluttanut Pikku-Anssia Pitsissä, kutsun häntä TEURASTAJAKSI.
Uskon, että yllättää kauden aikana monet myös pistetehtailun osalta. Puukäsi ei todellakaan tee - vaikkakin OHL:ssä - kolmea pistettä vähemmän pisteitä kuin Chris Stewart. Eli taitoakin on varmasti takataskussa. Tietenkin, jos ne kaikki 84 pistettä OHL:ssä syntyi maalinedustapelaamisen ansiosta niin löytyipä ainakin vahva äijä.
Tervetuloa... TEURASTAJA!
Ihmettelen, miten ralliautoilijan Marcus Grönholmin tytär voi samaan aikaan näyttää aivan isältään, mutta sílti hyvältä. Kuva on Iltasanomista.
Up in the ass of Johanna.
Asuttiin muijan kanssa aluksi kerrostalossa Porissa ja aikamoisia muistoja siitä jäi.
Kun poika syntyi, niin naapuriin muutti nuoripari, jotka oli ihan mukavia. Mutta nussivat n. 5 kertaa päivässä. Ei minulla nussimista mitään vastaan tietenkään ole ja aluksi se oli ihan hauskaakin kuunneltavaa. Mutta kun jätkä pani ennen kello kuutta aamulla, kun lähti töihin, sitten tuli ruokatunnilla panemaan, sitten pantiin työpäivän loppumisen kunniaksi, iltapanot ja sitten vielä kerta kielon päälle yömyssyksi. Muija oli vissiin työtön, kun sitten loput ajat maalaili parvekkeella jotain mädäntyneitä huonekaluja. Ja se huuto ja meteli, siinäpä se. Muutamia kuultuja aktilauseita: "Vittu, sun persereikäs on niin tiukka, et pian sperma lentää, saatana", "Saako huora ny tilaamaansa, hä?", "Perkele, nyt saat ämmä kyrpää sillai, ettei tarvi paljon neekerikulleja miettiä"... Tuntui välillä, että siellä on joku pornostudio seinän takana. Oli kiva mennä partsille tupakille, kun tällaisen huudon jälkeen se muija maalaili rojujaan kaikessa rauhassa ja alkoi kysellä kuulumisia. Tai kun jos esim. anoppi oli kylässä tapaamassa pientä tyttärenpoikaansa, niin se heppu muijineen alkoi tulla seinän läpi. Oli pakko myös sijoittaa vauvansänky uudelleen, koska poika heräsi jatkuvasti siihen huutamiseen. Vittumaisinta oli, kun ruvettiin itse virittelemään herkkää hetkeä, niin sitten karjutaan seinän takaa, notta "Jumalauta, sun pillus on märkä", niin eihän siitä mitään tullut, kun välillä repesi ja välillä alkoi jo vituttamaan.
Naapuriketjusta:
Kieltämättä etenkin tuo viimeinen mielikuva herkästä hetkestä ja taustalla kuuluvasta "Jumalauta, sun pillus on märkä" -huudosta sai repeämään. Kaikkea sitä ihminen joutuu kokemaan.
Jalapeño.
Footless romuttaa yhdellä sanalla Mustan Nuolen pitkähkön esityksen. Onko jälkimmäinen oikeasti vain täysin kassalla vai vedetäänkö tähän se sarkasmitsetti esiin?
Kieltämättä etenkin tuo viimeinen mielikuva herkästä hetkestä ja taustalla kuuluvasta "Jumalauta, sun pillus on märkä" -huudosta sai repeämään. Kaikkea sitä ihminen joutuu kokemaan.
Dee Sniderin tarina voitti helposti. Eipä ole aikoihin tullut Jatkoaikaa lukiessaan naurettua niin paljon kuin tuolle Deen tarinalle. :)