On kyllä yksi helvetin työmaa tuo kasvimaan perustaminen. Minikaivuri oli hyvä apu, mutta auttamatta liian pieni. Nyt se maa on jotakuinkin myllätty, mutta viime viikon kehnot kelit tekivät sen, että mitään ei saatu valmiiksi. Seuraavaksi meinasin vähän kerrallaan perältä päin alkaa valmistella sitä ja istuttaa ensimmäiset kasvikset sinne. Ensimmäisenä menevät perunat ja härkäpavut, sen jälkeen hiljalleen kohti porkkanoita, tomaatteja ja paprikoita. Hirveä selvittely ollut siinä, että mitkä kasvit ovat toisilleen hyviä kumppanuuskasveja eli auttavat toisiaan kukoistamaan. Yrttejä meinaan laittaa vähän ympäriinsä, koska auttavat pitämään kotiloita loitolla, ja niitähän tässä kalkkipitoisessa maassa riittää. Jo nyt kun tuossa pihalla kävelee, niin tuon tuosta rusahtaa jalan alla. Nurmikolla ne eivät juuri haittaa, mutta tuonne kasvimaalle ei olisi kyllä mitään asiaa.
Hienointa olisi saada tuo kasvimaa lopulliseen muottiinsa juhannukseen mennessä, ja se on sentään sopivan kevyt aikataulu. Muilta osin piha on kyllä ollut säälittävän huonolla hoidolla edellisen asukkaan jäljiltä; kukkapenkkejä ja muita istutuksia on paljon, mutta kaikki kasvavat varsinaisten kukkien lisäksi myös esim. heinää, vuohenputkea ja muuta roskaa. Tai no, vuohenputkihan on varsin herkullinen ja terveellinen syötävä, mutta ei sitäkään loppukevään jälkeen halua syödä, kun on kasvanut niin isoksi. Nyt kun tuon kasvukauden näkee hyvin alusta asti, niin suunnitelmat eri alueiden ruohonleikkuusta ovat muuttuneet, kun esim. reunamilla kasvaa runsaasti mm. mesiangervoa, joka on varsin oiva lääkeyrtti. Ajatus siis oli siistiä noita tontin reunoja (tontti rajautuu puroon kolmella sivustalla) jotta se näyttäisi siistimmältä, mutta ihan kaikkea ei viitsi vetää sileäksi. Tänään istutin myös lähitienoolta saamaani kultapiiskua, arovuokkoa ja kultahelokkia kokeeksi. Saa nähdä lähtevätkö vielä kasvamaan. Tässä kun on käynyt tutustumassa lähiseudulla erilaisiin puutarhoihin, niin melkoinen alemmuuskompleksi kyllä iskee... pitäisi saada jonkinlainen suunnitelma tehtyä, mutta ongelmana on myös pihan koko, kun hajoaa tällä alueella kokonaisuus vähän summittaiseksi. Lisäksi liian laaja kokonaisuus on vaikea ylläpitää, kun alueen peurat käyvät syömässä mm. kaiken. Jossain vaiheessa mietin aidan rakentamista noille kolmelle sivustalle, mutta sitä menisi niin monta sataa metriä, ettei kukkaro kestä eikä jaksa kaivamalla kaivaa niitä tolppia maata täyteen. Lisäksi aidan pitäisi olla nätti ja tarpeeksi korkea, jotta kumppanin koiraa voisi pitää pihassa vapaana. Sillä ei ole tapana kaivaa juurikaan, mutta osaa kyllä hajulle päästyään (ajokoira) villiintyä niin pahasti, että loikkaa varmaan matalan aidan yli. Ja talvella peurat kulkisivat matalan aidan yli syömään kasvit.
On taas kyllä sellaiset ongelmat, että vähän jopa hävettää...