Terrence Malick: To the Wonder.
Katsoessani elokuvaa minulle tuli hyvin voimakkaasti tunne, että kerronnallisen elokuvan sijaan katselen hyvin henkilökohtaista runoa, joka on puettu elokuvan muotoon. Tämä "runo" oli hyvin henkilökohtainen ja siitä välittyi Malickin viipyilevät tunnelmat omasta elämästä mutta kenties juuri siksi, viipyilevien otosten ja kerronnallisten maalailevien kuvien tähden minun oli vaikea löytää todellista tarttumapintaa tästä elokuvasta ja sen katsottuani minut valtasi hyvin voimakkaasti tunne ettei todellinen elokuva ollut vielä alkanutkaan.
Elokuvassa oli hienoja elementtejä, kauniita maisemia ja viehättäviäkin otoksia ihmisistä ja elämästä itsestään mutta kenties liiallinen henkilökohtaisuus ja oman tunnemaailman välittäminen sai minun kohdalla aikaan sen, että elokuvaa oli todella vaikea lähestyä. Enkä usko, että elokuva aukeaisi minullekaan toisen katsomiskerran jälkeen, joten tuskin tulen tähän elokuvaan uudelleen tutustumaan ja katsomaan näenkö sen uusin silmin ja uudessa valossa kenties vuoden tahi kahden kuluttua.
Jos elokuvan kerrontaan oli vaikea saada tarttumapintaa niin yhtälailla tiivis ja pieni henkilögalleria oli sellainen, että minulle tuli voimallinen tunne elokuvan jälkeen ettei heidän elämäänsä toden teolla vielä päästy käsiksi vaan vasta hapuillen tutustuttiin heihin. Tämän perusteella voisi sitten kuvitella, että mielelläni näkisin mitä heidän elämäänsä kuuluu ja mihin "satamiin he purjehtivat" mutta ei, sitä en halua tehdä enkä koe niin voimallista läheisyyttä heitä kohtaan, että haluaisin nähdä mitä heille lopulta kävi. Jäivätkö he itsekukin lopulta etsimään rakkauttaan tai minäänsä tai uskoa. Rakkauden oheen uskolla ja henkilökohtaisella uskolla oli voimakas rooli elokuvassa ja kenties lopulta uskottavin ja lähestyttävin henkilö oli Javier Bardem Isä Quintanana.
Rehellisesti voin sanoa, että tämä elokuva oli heikoin - ja myös henkilökohtaisin - Malickin elokuva. Tämän edelle menevät katsomistani Malick-filmatisoinneista:
Veteen piirretty viiva (the Thin Red Line).
The Tree of Life.
Badlands.
The New World.
Vaikka tämä Malick ei minua sytyttänyt, eikä innostanut, odotan kaikesta huolimatta seuraa Malickin elokuvaa Voyage of Time.
Kenties jotain To the Wondersita kertoo se, että poistuessani salista kuulin keski-ikäisen rouvan toteavan vahtimestarille "Onko tästä tykännyt kukaan". Vastausta en kuullut.
vlad.
