Sattumalta osuin eilen tv:n ääreen Blue Lagoon: The Awakening (2012) -elokuvan alkaessa. Pistin katsoen. Jos sinäkin haluat katsoa elokuvan, jonka aikana miettii toistakymmentä kertaa naama virneellä, mitä helvettiä tässä tapahtuu, tämä on oikea elokuva siihen.
Kyseessä on ilmeisesti uudelleenfilmatisointi vuoden 1980 Blue Lagoon -elokuvasta. Juoni on seuraava (kerron sen, koska tätä elokuvaa ei kukaan täysijärkinen katso sen upean juonenkulun takia): kaksi high schoolin oppilasta (söpö tyttö ja söpö poika) haaksirikkoutuvat autiolle saarelle. He ovat siellä hetken aikaa, minkä jälkeen heidän pelastetaan. Kun heidät on pelastettu, tyttö ei suostu edes puhumaan pojalle mitään (tähän ei annettu mitään syytä) kunnes poika saapuu tytön tanssiaisiin, joissa tyttö onkin yhtäkkiä aivan rakastunut poikaan. Lopputekstit.
Heti aluksi selviää, että halvalla on tehty hyvää. Sankarien dramaattinen maihinlasku kumiveneellä autiolle saarelle, joka on ilmeisesti Kuusamon Tropiikki, on taistelu yhden ihmisen korkuisen aallon "heittelyä" vastaan. Tässä taistelussa saamme nähdä elokuvan ensimmäisen vaivaannuttavan hidastuksen. Näitä suut auki jättäviä hidastuksia tippuu lisää tasaisin väliajoin.
Kun saarelle on rantauduttu, tehdään maja, juodaan kookosta ja syödään banaaneja ja aletaan selviytyä. Läpi leffan tiputellaan tavallisia haaksirikkoleffojen laineja: "Mitenköhän meille käy? Ei me selvitä täällä! Löydetäänköhän meitä? Mitäköhän muut tekevät? Kuollaankohan me tänne? Mennäänkö uimaan?
Aivan, jätkä halusi joka vitun välissä uimaan. Hänelle vaikutti olevan yhdentekevää, että hän on haaksirikkoutuneena saarella. Nyt uimaan!
Heti alussa kävi ilmi, että tyttö ja poika eivät oikein tule toimeen keskenään. Tyttö oli tunnollinen asioiden järjestelijä ja suorittaja, jolla on paljon kavereita. Poika oli huoleton pellavapää, jolla ei ole kavereita (ihan vitun käsittämätöntä, tuon näköisillä jätkillä on aina kavereita). Poika oli myös aivan täysi saapas. Aivan käsittämätön lapanen. MUTTA! Kun poika hyökkäsi ensimmäistä kertaa uimaan (hidastus), tytön silmät alkoivat kiilua: "Vittu mikä kroppa! Tuo saa pesää." Okei.
Poikakaan ei pitänyt tyttöä oikein minään aluksi. Kemiaa ei ollut. Hiukan poikulin oman ensimmäisen uintikerran jälkeen tyttö kuitenkin ilmestyi poikasen eteen bikinien alaosassa. Kun tyttölapsi lähti kävelemään mainio perse keikkuen poispäin (pitkä hidastus), heräsivät nuoren miehemmekin halut: "tuota porataan ja lujaa", katse kertoi.
Vielä tässä vaiheessa luulin, että elokuvan kohdeyleisö on lapset 8-12 vuotta. Dialogi oli naivia ja muutenkin hirveää, näyttely korkeintaan ok, juoni simppeli, hahmot teinejä.. Noh, eiköhän seuraavaksi ruveta panemaan. Tyttö pelästyy löytämäänsä pääkalloa, syöksyy pojan syliin ja sitten nussitaan. Tyttölapsen orgasmi näytetään kaikkien 8-12 vuotiaiden katsojien iloksi. Myöhemmin pannaan lisää ja taas sama juttu.
Toisen panokerran jälkeisessä keskustelussa käy ilmi, että tyttö oli neitsyt saarelle tullessaan. Pojalle tieto tuli yllätyksenä. Ei ollut huomannut siinä pannessaan.
Elokuvan toiseksi paras kohtaus oli loppupuolella. Nuorisomme istui majassaan jutellen. Poika kuuli villikissan karjuntaa. Hän totesi äänen: "Mitä tuo olikin, en aio kuunnella sitä." Hän lähti viidakkoon puukon kanssa. Puukon terä oli 10 senttiä. Viidakossa selviää, että äänen lähde oli sellainen iso musta kissaeläin. Tämä tuli ilmeisesti pojalle yllätyksenä, koska hän lähti juoksemaan karkuun. Hän kompastuu juureen ja kaatuu vatsalleen. Alle puoli sekuntia perässä iso musta kissa hyökkää kimppuun (hidastus). Seuraava kuva: kissa makaa verisenä maassa ja poika seisoo vieressä. Voi vittu. Kuole jo vitun jyyrä.
Tasaisin väliajoin näytetään myös, kuinka sankarimme ovat toistensa käsivarsilla ja elämä on ihanaa. Kaikesta käy ilmi, että hyvin menee ja laakerit luistaa. Siitä huolimatta tyttö ei tule raskaaksi. 16-vuotiaat jyystävät ilman kumia kuukausitolkulla, mutta raskaaksi ei tulla. Okei.
No, ei siellä saarella kummempaa tapahtunut. Heebot pelastetaan. Tässä tulee lempikohtaukseni.
He tulevat lentoaseman rappusia alas. Odottamassa on perhe ja kaikki koulukaverit (+ mediaa). Mitä tekee perheenjäsenet, kun he näkevät sankarimme. Eivät vittu juokse vastaan. Ei askeltakaan lähemmäksi. He seisovat rivissä ja vilkuttavat samaan tapaan kuin Kuopion junaan nousevalle vilkutetaan asemalaiturilla. Ei vissiin äitillä ja isällä ollut hirveän ikävä.
Elokuvan loppu on sitä, että muija ei puhu jätkälle, ja jätkä stalkkaa perässä ilman yhtään ystävää. Lopuksi kuitenkin ollaan taas rakastuneita.
Ihana elokuva.
