Jatkoajan kitaristit

[banaaninviljelijä]

Thomannilta tullut ostetuksi HB:n musta nailonkielinen kitara, maksoi muistaakseni 39€ ja kitara toimii edelleen hyvin ja pitää vireen. Samalla kerralla ostin sieltä b-stockina ibanezin art-100, maksoi muistaakseni 299€ tai 399€. Edelleen toimii ja pitää vireen. Molempia ihan uutena pääsi silloin 2014 testaamaan mun moskovalainen kaveri, joka työkseen opettaa kitaransoittoa ja itse soittelee 7-kielistä. Tuumasi molemmista, että jumalauta kun on hyviä kitaroita, niinkuin oikeasti. Tuosta Ibanezista oli siellä yksi kommentti silloin ja sen perusteella ostin. Se oli joku britti, joka työkseen soitti kitaraa. Sanoi, että sillä on ollut tunnetusti kaikki parhaat kitarat, vaan tuo Ibanez löi ne kaikki laudalta.
Molempaan kitaraan edelleen tyytyväinen, omaan soittotaitoon en ole edelleenkään tyytyväinen. Pitäisi varmaan joskus soittaa, niin voisi oppia. Ekan kerran otin kitaran käsiini 10-vuotiaana.

 

[bebeto]

Olin itse vuoden töissä Thomannilla vuosituhannen vaihteessa. Tästä toki on aikaa, mutta tuskin asia on muuttunut hirveästi - Thomannin "Pirkkatuotteet" (kitaroissa Harley Benton, mikeissä t.bone, piuhoissa Pro Snake jne.) ovat oikeasti laatutavaraa. Kun puhutaan tuotteista kuten kitarat, niin on vielä tarkempaa miten noita valikoidaan, mutta enemmän bulkkitavarassa: on kaksi tärkeää vuosittaista musiikkimessua (siis puhutaan musiikkiteknologiasta ja soittimista), NAMM ja Musikmesse Frankfurt. Jälkimmäinen, yllättäen, järjestetään Saksassa.

Joten, Thomannin edustajat ensi alkuun käy läpi isojen valmistajien pytingit. Ja sitten menee sinne osastolle D, missä on niitä kiinalaisia/vietnamilaisia/jne firmoja jotka faktisesti tekee ne tulevat tuotteet. Ja sanoo että "tuota 2000kpl eri kuorilla". Ja näin käy. En sano, että t.bone MB85 on hyvin pitkälti Shure SM58 inauksen eri ulkonäöllä... mutta... joo sitä mä oikeasti sanon.

Niin että, varmasti on ihan laatupeli. Thomannissa on monta nihkeää juttua mistä en nyt tässä yhteydessä ala avautumaan, mutta asiakaspalvelu, ja tietynlainen ammattiylpeys noissa omissa tuotteissa, pätee kyllä.

Minun kokemukseni Thomannista ovat pelkästään positiivisia ja olen tilannut heiltä tavaraa jo vuosia. Mitä tulee näihin HB-kitaroihin niin ne tehdään käsittääkseni samassa indonesialaisessa tehtaassa jossa tehdään myös halpis Fenderit sekä PRS:t. Viimeistely ainakin hankkimani SC:n tapauksessa on huippuluokkaa, grafiittisatula ja rosterinauhat tuohon hintaan on ylellisyyttä.

 

[hablaa]

Minun kokemukseni Thomannista ovat pelkästään positiivisia

Siis joo, ehkä omat negat ovat enemmän "been there"-osastoa. Se on aika rankkaa kun yhtäkkiä huomaat olevasi neljäntuhannen asukkaan pikkukylässä keskellä äärikatollista baijerin maaseutua. Ilman autoa tai korttia.

Thomann käyttää globalisaatiota hyödykseen, ja ymmärrän kyllä täkäläisten musiikkiliikkeiden vitutuksen - porukka käy rämpyttämässä laitteet läpi, ja sitten tilaa ne Thomannilta. Mutta ehkäpä näin se vain menee. Itsekin tuen vieläkin ko. laitosta usein, mutta pyrin välttämään häiritsemästä paikallisia liikkeitä, google auttaa. Tosiaan nuo omat tuotteet ovat kyllä hyvinkin laadukkaita.

 

[Lynyrd]

Tämä pomppas juuri sopivasti esille, kun tänään eka kertaa sitten joulukuun otin kitaran kouraan rämpyttelin jonkin aikaa. Oma kitaristin ura on aika monivaiheinen aikoinaan tuli soiteltua paljon tai oikeastaan ihan helevetisti yksin ja eri kokoonpanojen kanssa. Sitten iski kyllästyminen ja pistin kaikki kitarakamat myynttiin. Meni varmaan 15 vuotta että en omistanut minkäänlaista kitaraa ja soittelukin oli lähinnä jossain kännijameissa jonkin yksittäisen biisin rämpimistä lainatuilla kamoilla.

Joitain vuosi sitten kaveri möi talon ja totesi että uuteen asumukseen ei enää kaikki soittokamat mahdu (sillä nimittäin oli sitä tavaraa). Se vähä niin kun pakko möi minulle erään kitarasepän läpikäymän ja modaaman Fender Squierin sekä Foxin pikku vahvarin ja joku säröpedaali siinä tuli kans mukana (missä lienee nykyään). Siitä oikeastaan innostus alkoi uudelleen ja hiipui taas tämmöiseen satunaiseen rämpyttelyyn. Tänä päivänä soittelu lähinnä yksin kotona jurrissa jotain bluesin/coutryn rämpytteyä.

Musiikillisesti en tosiaankaan ole mitenkään lahjakas, enkä tosiaan ole mikään kova kitaristi ollu ikinä, vaikka moni sitä on jauhanut. Varmaan tyylitajuinen on paras kuvaus mitä itse osaan itsestä kitaristina sanoa. Aikoinaan kun eri pumpuissa vedettiin rokkikeikkaa niin minulla oli periaatteena että, ei se niin justiinsa ole jos joku juttu ei mene ihan kohdalleen. Tämä on jumalauta rock n rollia vedetään fiiliksen mukaan. Ja ilmeisesti porukka tykkäs, kun keikoilla yleisö viihtyi enkä yhdestäkään bändistä saanu potkuja ja vieläkin vanhat soittokaverit kyselee, että eikö sitä kokeiltas edes joidenkin treenien verran miltä se tuntus. En ole ikinä sanonut ei ikinä.

Omista muksuista kumpikaan ei ole ainakaan vielä osoittanut minkäänlaista innostusta musiikkia kohtaan. Poika (9v) on pari kertaa ottanut kitaran käteen ja ihmetellyt että mitä sillä tehdään. Sillon olen aina soittanut jotain perus sointuja että tämmöstä. Ei tuota kauheasti näytä kiinnostavan. Varmaan senkin takia kun ei se kuuntele mitään musiikkia, vaikka minä kuuntelen koko ajan. Itse tuon ikäsenä olin jo myynyt sieluni rock n rollille ja pakko oli opetella jotain soittamaan. Toki jos joskus innostuu niin autan kaikin tavoin, tiiä vaikka se sammuksissa ollut kipinä syttyisi itsellänikin uudelleen.

Ohoh, tästähän tulikin tämmönen historiani kitaran soittajana teksti. Flunssan parantelu rommitotilla avaa näköjään muistojen arkiston.

Ainiin onhan minulla kans tuo akkari. En edes tiedä mistä se on tullut, osumaa se ainakin on ottanut ja ollut pari yötä vesisaateessa, mutta kyllä sillä vielä soittelee.

 

[eriatarka]

Muistutuksena kaikille kitaristeille, jos kotoa löytyy pikkuvahvari, niin YouTube on täynnä hyviä taustoja, joiden päälle jammailla. Hakusanoiksi "backing track guitar [bändi] [biisi]".

Esimerkiksi:

Linkki: https://youtu.be/8Csog24jaFA?si=2Isx3YnY5Ucy4llk

 

[Ujcik#11]

Itsellä tuli hankittua valkoinen Epiphone Less Paul custom sekä Efektilaite ( Boss Gt1)
ja Applen omalla Garagebandilla sekä Reaperilla soittelen ja rimputtelen menemään.

Teen paljon sitä että laitan karaokebiisejä soimaan ja soitan laulettavat kitaralla venyttäen ja vinguttaen sekä pieniä virtuoosisooloja niihin keksien.

Olen täysin aloittelija, mutta tämä on mukavaa sekä rentouttavaa puuhaa.

 

[Raksilan Pleksi]

Kotisoittajalle tämä kampe on aivan tolkuttoman kätevä:

Fender Mustang Micro Headphone Amp

Headphone Preamplifier for Electric Guitar 12 Amp models from the Mustang GTX series, 12 Effects, EQ, Bluetooth 5.0, Rechargeable lithium-ion battery, Approx. 4 hours of playing time, USB-C connection (recording out and firmware updates), Rotatable...

www.thomann.de

Eli tuo kitaraan kiinni, luurit päähän ja bluetoothilla taustat soimaan. Siinä on kasa ihan hyviä soundeja cleanista hevisäröön ja muutama efekti. On tuosta joku uudempikin versio, mutta en tiedä mitä se on syönyt.

 

[Snakster]

Kotikitaristeille suosittelen myös looperin hankintaa. Useimmissa on mukana myös jonkunlainen rytmikone. Sieltä vaan komppi pauhaamaan, sitten joku naseva soitukiertu loopattuna pyörimään ja vinguttelua tai muuta riffittelyä päälle. Itselläni tämä on ollut välillä todella kovalla käytöllä: NUX NDL5 DRUMLOOP PRO

Nyt tosin kotona jammailua on aavistuksen vähemmän, kun on reilun vuoden ollut aktiivisesti toimiva bändikin pitkästä aikaa kasassa.

Pääasiallisena keppinä ollut viime vuodet -80-luvun loppupuolen tele (oliskohan joku american standard), johon vaihdettu lollarin mikit, kaulamikkinä humbucker. Myin myös taannoin 79-luvun silverface Proreverbini pois, kun kyllästyin sen roudasmiseen ja ostin tilalle näppärän Voxin AC-10:n. Kotona Voxin AC-5, jonka sattumalta käytettynä löysin, mutta kotona kyllä tulee soiteltua lähinnä akkaria. Kitaroita myös pari epparia: ihan ok 335 ja sitten sellainen harvinaisuus kuin Scroll, jota kylläkään ei juuri tule soiteltua.

 

[eriatarka]

Pääasiallisena keppinä ollut viime vuodet -80-luvun loppupuolen tele (oliskohan joku american standard), johon vaihdettu lollarin mikit, kaulamikkinä humbucker

Heh, eiks puristit sano, että Telecasterissa nimenomaan ei saa olla humbuckeria ;-)

Itse pitänyt aikanaan hankkia '72 Tele kahdella humbuckerilla, mut jäi suunnitelman tasolla. Mulla käyttökitaroina Gibson SG kolmella humbuckerilla ja Hagströmin Pat Smear signature. Vanhemmat kitarat Fenderin Jazzmaster, jota pitäisi huoltaa isosti sekä skidinä saatu Tokain Strato.

 

[Snakster]

Heh, eiks puristit sano, että Telecasterissa nimenomaan ei saa olla humbuckeria ;-)

Itse pitänyt aikanaan hankkia '72 Tele kahdella humbuckerilla, mut jäi suunnitelman tasolla. Mulla käyttökitaroina Gibson SG kolmella humbuckerilla ja Hagströmin Pat Smear signature. Vanhemmat kitarat Fenderin Jazzmaster, jota pitäisi huoltaa isosti sekä skidinä saatu Tokain Strato.

Näinhän jotkut sanovat, mutta jos Keith Richards pystyy soittamaan humbucker-telellä, niin en ala minäkään siitä tehdä isoa ongelmaa. Helvetin paljon monipuolisempihan tuo on noin ja toimii oikeastaan kaikissa tarvitsemissani tilanteissa.