Jatkoajan kitaristit

[jerry]

Viestin lähetti finnishninja
Siis suosittelet paksuja kieliä paljon soittavalle / soittaneelle ja ohkaisia muille (minulle).

Minä viritän kitaran ihan vanhasta muistista käden käänteestä, mutta mistä lähtöääni tänä päivänä? Olen pannut merkille että saatavissa on jos minkälaisia vempeleitä tähän tarkoitukseen, mutta kyllä kai siihen löytyy jotain yksinkertaisempaakin?

En suosittele Sinulle ohkaisia jos sormesi kestävät soittaa noita paksumpia ;)

Lähtöääni...Hmm... Minkälainen kännykkä löytyy? Jos sillä pystyy säveltämään soittoäänen, niin ei kun esim. helvetin pitkä A.

 

[el pebe]

Itse olen nyt pari kuukautta leikkinyt Stevie Ray Vaughania, eli soittanut paksuilla .013-kielillä. Kyllä aluksi oli sormet hellinä, kun 6-7 vuotta olin koko ajan soittanut 010-setillä. Mutta hyvin on paksummat kielet toimineet käytössä, varsinkin kun nyt on tullut soiteltua vähän raskaampaa, alemmas viritettyä kakkaa, eniten Anthraxin ja Symphony X:n uusimpia.
Toisaalta, viime päivinä olen tapaillut Joe Satrianin Strange beautiful musicia (älkää kysykö miksi hankin sen vasta nyt), ja mielessä on kyllä syystäkin käynyt yläkielien vaihtaminen ohuempiin... mutta raskas alapää on tullut jäädäkseen minun kitaraan. Joo, vaikka omistankin tällä hetkellä vain Fenderin Telecasterin, eli en mitään hirveän heviä peliä. Enkä kyllä itsekään mikään hevimies ole, nuo Anthraxit sun muut vaan tuppaa joskus iskemään päälle aika kivasti. Ja on miulla joku paskalandolakin tuolla, mutta siihen en ooo pariin vuoteen koskenut.
Mutta paksummat kielet. Tykkään. Saa jotenkin paljon varmemman otteen soittoon ja voi huoletta käyttää plekukättä. Pystyy soittamaan juuri niin antaumuksellisesti ja voimakkaasti kuin haluaa, ilman pelkoa kielen katkeamisesta... Hähäh, olen muuten tähän päivään mennessä kolme kertaa onnistunut katkaisemaan A-kielen soittaessani Ultra Bran Heikkoa valoa! Tietysti sattumaakin pelissä, mutta aika hyvin silti.

Tuosta Satrianista. Ehkä sen takia tuon uusimman levyn osto viivästyi niin pahasti, koska edellinen Engines of creation oli niin heikko. Sitä edeltänyt Crystal planethan on taas ihan omaa luokkaansa. Sen tavoin Strange beautiful musicissa on Sitä Jotain. Taikaa.
Jotenkin nuo Ynkät sun muut pikkauksen ylpeät maailmanennätysmiehet ei jaksa koskettaa minua millään tavalla. Satriani antaa 100% myös biisiensä sävellyksille ja sovituksille...
No, eipä se ole Steve Vaikaan turha mies. Biiseissä tapahtuu koko ajan hirveästi kaikkea ja kitara vinkuu niin että naurattaa, mutta kuitenkin sitä masentuu kun tietää ettei ikinä pysty soittamaan perässä :) Lyhyesti: Vai on ookoo... Älkää lyökö!

Arvostusta myös epäkitarasankarille Tom Morellolle. Ja Nuno Bettencourtille. Ja Marzille! Marzi se on lahjakas kaveri.

Mutta nyt jorinat sikseen. !!1

 

[finnishninja]

Kappas Vai (n).. löytyy muitakin hulluja Steve Vain ja Joe Satrianin kuuntelijoita! Molemmat tosi ässiä, mutta Jukka Tolonen! Siinä vasta mies!

 

[Vaughan]

Tässäpä hyvä keskustelunaihe!

Itse olen nykyään jämähtänyt käyttämään erittäin ohuita kieliä 009:stä ylöspäin. Vaikka tiedänkin, että esim. Stevie Ray käytti paksuja kieliä, niin minä en vain pysty soittamaan niillä siten kuin haluaisin. Ohuilla naruilla olen tottunut käyttämään voimakasta vibraa ja venyttämään kieliä paljon nuottia vaihtaessa. Paksuilla kielillä tämä vivahde häviää, koska en pysty venyttämään niitä tarpeeksi. Tai siis pitäisi kai myöntää etten osaa paremmin...

Bluesin lisäksi soittelen myös jonkin verran heavyä. Ohuilla kielillä on ehdottomasti helpompi soittaa nopeasti. Tätä auttaa myös kielien laskeminen. Tosin kovin lähellä otelautaa olevia kieliä voi olla hankala venytellä. Sopivat kompromissit löytyy kokeilemalla.

Omistan valitettavasti vain yhden sähkökitaran, joten olen tosiaankin joutunut tyytymään kompromisseihin, jotta pystyisin soittelemaan erilaisia musiikkityylejä. Haavenani on joskus omistaa useita eri kitaroita, joita voisin "laittaa" mieleni mukaan.

Viritän kitaran usein huuliharpusta, mutta monesti joku sopivaksi tunnettu biisi käy myös. Toisten musiikkiesitysten mukaan virittämisessä on tosin se ongelma, että viritykset saattavat vaihdella eri bändeillä - joskus jopa saman levyn sisällä! Esimerkiksi Scorppareiden Love at first stingillä Still loving you menee aivan eri vireessä kuin muu levy.

 

[Kopteri]

Viestin lähetti finnishninja
Kappas Vai (n)..

Jiihaa, mieliaiheeni!!!

Vai on allekirjoittaneelle se The Kitaristi.
Ootko (tietenkin oot) Ninja tutustunut Dave Lee Rothin Eat `em and smile älppyyn.
Jumalauta siinä on sellainen levy että oksat pois.
Shyboy varsinkin korniudessaan aivan mieletön näytös instrumentin (Sheehan&Vai) totaalisesta hallinnasta.

Passion&Warfare onkin levy jota ei pysty mitenkään kuvailemaan, se on koettava!
Melkeinpä paras Vain levytys on silti Sex&Religion, vaikkakin piisit ovat Vai-asteikolla aikas mainstream.
Devin Townsendin laulu älpyllä on kuitenkin niin intensiivistä/rankkaa että pelottaa ajatellakin mitä studiossa on puuhattu esim Still my bleeding heartin vokaaliosuuksia äänitettäessä.

Ai niin yksi juttu vielä. ;)
Allekirjoittaneen elämän yksi tähtihetkistä ajoittui Vain kulttuuritalon keikalle 90-luvun alkupuolella.
Pääsin vetämään In my dreams with youn kertosäkeen Devinin kanssa samaan mikkiin!
Voin kertoa että keikan jälkeen oltiin aikas taivaissa...

Miettikääpä sitä.

 

[JypFabu]

Nuista kielenpaksuus ongelmista yksi neuvo: e,a ja d kannattaa pistää oikein paksusta setistä ja g, h ja e sitten jotain 0.10 settiä, saa molempien paremmat ominaisuudet käyttöön, tätä käytti aikoinaan Wishbone ashin kitaristit. Sinänsä kielten paksuus ei ole se määräävä tekijä soiton helppoudelle, vaan kielten tension. Joillain hyvillä kielillä hevosvibraatot on helpompi tehdä 0.13 setillä, kun 0.10 setillä

 

[Snadi kundi Stadista]

Viritystä...

Viestin lähetti JypFabu
Nuista kielenpaksuus ongelmista yksi neuvo: e,a ja d kannattaa pistää oikein paksusta setistä ja g, h ja e sitten jotain 0.10 settiä

Fabu on oikeassa. Varsinkin E-, ja A-kielet pitäisi olla paksummasta setistä. Jonkin verran tietenkin soittotekniikasta kiinni, mutta ns. räppääminen aiheuttaa E-kielelle ikävää "boum"-efektiä, jolloin sointi kuulostaa, ja onkin epävireistä kielen venymisen vuoksi. Tämän voi jokainen tsekata viritysmittarilla. D-kieli voikin olla jo vähän ohuemmasta setistä ihan senkin vuoksi, että pentatonisessa duuri-skaalassa perussävel löytyy D-kieleltä ja sitä on hyvä pystyä "jojottamaan" oikein urakalla.

EDIT:
On myös muistettava tarkistaa hienoviritys. Kielien paksuuden vaihtelu muuttaa jonkun verran viritystä.

 

[nedomansky]

Eräs pahimmista "kitaran vinguttajista pelkän
vinguttamisen vuoksi ilman sielua tai mitään"
on tietenkin Steve Vai.
Herätti hilpeyttä todeta sen keikalla backstagen
ovessa lappu: Vain henkilökunnalle.

 

[LaCew]

Täälläkin olis tarkotuksena alotella kitaransoittoa. Bassoa olen jonkun verran soitellutkin jo, mutta kitaransoitto tuntuisi paljon mieleniiintoisemmalta, tosin kyllä vaikeammaltakin.

Elikkä kuinkas te muut olette aloittaneet oman soittelunne? Käymällä tunneilla, vai ihan itsekseen harjoittelemalla?

Täytynee käydä lainaamassa tuo kirja, kiitoksia vinkistä.

Edit:
Täällä oli muuten jonkunlaiset suomen kieliset viritysohjeet:
http://kotisivu.mtv3.fi/ponto/index.htm

 

[finnishninja]

Re: Viritystä...

Viestin lähetti Snadi kundi Stadista
Tämän voi jokainen tsekata viritysmittarilla.

Kännykän pitkä A toimii ihan hienosti. Viritysmittareita on tietenki joka lähtöön. Itselleni nämä ovat ihan tuntemattomia apuvälineitä. Mitä mittaria suosittelette? Onko hintoja tiedossa?

 

[Snadi kundi Stadista]

Re: Re: Viritystä...

Viestin lähetti finnishninja
Kännykän pitkä A toimii ihan hienosti. Viritysmittareita on tietenki joka lähtöön. Itselleni nämä ovat ihan tuntemattomia apuvälineitä. Mitä mittaria suosittelette? Onko hintoja tiedossa?

Mittareita on kyllä monenlaisia. Kannattaa mennä musiikkiliikkeeseen ja keskustella asiasta myyjän kanssa. Varmasti löytyy tarkoitukseen sopiva ja kohtuuhintainen mittari.

Kitaran virittäminen esim. kännykän äänien perusteella riittää tiettyyn pisteeseen mutta esim. hienoviritykseen (kielen pituussäätöön) tarvitset joko mittaria (ja tietoa siitä, miten se tehdään) tai joudut lähettämään keppisi pajalle, joka tietenkin maksaa.

Äänirautoja saa suht' edullisesti ja ainakin voi olla varma, että perussävel on oikean korkuinen.

 

[Huerzo]

Stone Cold kirjoitti: Jos haluat homman todella mielenkiintoiseksi, otat oikeakätisen kitaran ja soitat sitä vasurina (ilman että vaihdat kieliä oikeakätisestä vasuriin), tulet saamaan kosolti respektiä muilta soittajilta sitten joskus ;)

Mitä outoa tuossa on? Vai onko se joku underground-kitaristien naurun aihe (hymiöön viitaten)? Selvitystä, please.

Allekirjoittanut on soittanut nyt nelisen vuotta akustista kitaraa. Ensimmäinen biisi oli niinkin helppo kuin Queenin Innuendon akustiselle kitaralle tehty lyhyt pätkä biisin keskivaiheilta. Opetteluun meni jonkin verran aikaa :).

Koska muutkin ovat avautuneet soitteluhistoriastaan, niin istahdanpa minäkin tähän Leelian lepotuoliin. Alussa oli (oikeakätinen) veli ja minä (vasenkätinen) ja käytössä vain yksi kitara. Kielet olivat valmiiksi oikeakätiselle, niin mitäpä niitä kääntelemään. No, veljen innostus sitten lopahti ja kitara olisi ollut vapaammin muunneltavissa, mutta kun oli ehtinyt jo opetella sen A-soinnun, niin se asia jäi sitten sikseen. Sittemmin kitaraa on tullut rämpyteltyä aika useinkin. Kuulokkeet korville, ja soimaan esim. Santanan Samba Pa Ti, niin avot! Ja naapureiltahan ei ole kysytty mitään!!!

 

[Stonecold]

No voihan se olla ihan yhtä helppoa tai vaikeata jollekin, en minä sitä sano. Jos aloittaa puhtaalta pöydältä, niin kaitpa soittamisen oppii... Mutta luulisi tuon olevan ainakin huomattavasti työläämpää, kun kielet ovat väärinpäin? Siitä varmaan se arvostus ihan oikeasti syntyy, mikäli soitto sujuu tällä systeemillä - aika harvinaista tuo kuitenkin on.

 

[Huerzo]

No, hankala vertailla soittamisen vaikeutta, kun ei ole toisin päin edes yrittänyt...Kun ei tosiaan ollut kitaransoittotaitoa pohjalla, niin kai se olisi ollut sama kummin päin ne kielet siinä kitarassa olisivat olleet. Paitsi jotkut biisit ja tabulatuurit ovat melkoisen vaikeita toisin päin käännettynä - tai sitten soittotaitoni ei ole tarpeeksi hyvä.

Soitto kuulostaa vähän oudommalta etenkin komppikitaran roolissa, kun kielet soivat väärässä järjestyksessä. Soolona lienee yksi ja sama meneekö käsi ylös vai alas kieliä, kun motoriikan on kerran oppinut. Mutta treeniä se vaatii kätisyydestä ja kielisyydestä riippumatta. Kyllähän se aina itsetuntoa nostaa, kun saa ihailevia katseita nopeista sointujen vaihdoista niiltä, jotka eivät ole koskaan kitaran kaulaan tarttuneet. Mutta kukaan ei ole syntynyt pleku suussa, treeni tekee mestarin.

Mukavaa kuulla että arvostus on positiivista. En ole tuosta koskaan kuullutkaan, siksi kysyin. Itse katselen ihaillen niitä, jotka soittavat kitaraa "oikein" päin. Tai jotka osaavat soittaa paremmin kuin minä, kätisyydestä riippumatta. Mutta ainahan se ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen...

 

[Tarik]

Re: Re: Viritystä...

Viestin lähetti finnishninja
Mitä mittaria suosittelette? Onko hintoja tiedossa?

Mulla on tällanen Korg CA-20, erittäin helppokäyttöinen ja hintaakin oli vain silloin 220 mk. Agents-kitaristi Esa Pulliainenkin innostui tästä mallista ja sanoi ostavansa niitä studiolleen.

Mulla on muuten Esa Pulliaisen vanha Telecaster. Hän on soittanut sillä joskus 80-luvulla ihan levylläkin. Eli legenda on, en myy.

 

[masaman]

Viestin lähetti Ted Raikas

Eli. Kuinka vaikea soitin akustinen kitara on? Mitä kannattaa tehdä että pääsee soittamisessa alkuun. Toisin sanoen, mistä perusteita kannattaa lähteä hakemaan? Koska olen vasuri, tarvitsisin luultavasti myös vasenkätisille suunnitellun kitaran.

Et todellakaan tartte vasurille suunniteltua. Paljon yksinkertaisempi vaihtoehto on ottaa oikeakätisille suunniteltu kitara ja venytellä siihen kielet päinvaastaisessa järjestyksessä ja vot! Siinä sulla on hyvä kitara. Soi normaalisti ja on vielä hieman persoonallinen!

Tunnen meinaan pari vasuria ja heillä toimii, vaikka kitara on oikeakätisille.

Ja jos haluaa fiilistellä oikein Jimi Hendrix tyyliin kerrostalossa niin hommaa sähkökitara ja jonkin sortin vahvistin, hyvät kuulokkeet ja pistä useampi särkijä peräkkäin ja tämän kaiken lisäksi hommaat 70-luvun verhot ja teetät niistä itsellesi paidan. Käyt ostamassa itsellesi afroperuukin ja jonkun sortin stetsonin....

Kaiken tämän lisäksi hommaat kanisterillisen bensaa ja tulitikkuja. Siinä kun sitten vinguttelet niin jossakin kohtaa pistät koko paskan palamaan:)!!!

Parasta Jimiä koskaan!!

 

[Euro71]

Miika-90: "Siinä sitten rupesi minuakin kiinnostamaan se kitaran soitto. Nopeasti sitten he näyttivät minullekin kaksi otetta, taisivat olla E-molli ja A-molli."

Kas perhanaa, juuri ne samat soinnut, jotka mulle opetettiin ensimmäisenä ja jotka itse kerron ensimmäisenä :-)

Miika-90: "Elikkäs miten olis paras opetella jotain soittamaan? Nyt tarvin jotain neuvoja tähän?"

Parasta tapaa en tiedä, mutta:

* Se auttaa, jos hommaa kaveripiiriinsä jonkun, joka soittaa. Sellainen kaveri voi kädestä pitäen näyttää, miten jutut tehdään ja samalla voit kuunnella, miltä sen pitäisi kuulostaa.

* Nettiin vain hakusanaksi: "Kitaran soitto" tai "Guitar playing" tai jotain muuta, niin eiköhän sieltä ala linkkejä löytymään...

 

[masaman]

Moron

Kävin tuossa kattelemassa muutama kuukausi sitten hieman Kotiteollisuuta ja innostuin plaraamaan tabeja netistä, no niitähän löytyikin ihan kivasti, mutta nyt kysyn yhtä asiaa...

Kitara pitäisi virittää seuraavanlaisesti C#-G#-C#-F#-A#-D# ja tavallisilla kielillähän tuo on aika mahdotonta, en viitsinyt edes kokeilla:)


Onko asiantuntevaa home-made-hendrixiä antamaan osviittaa asian puolesta?

 

[Skoda]

Jaa-a. Minä olen kyllä siinä käsityksessä että ihan minkä tahansa kitaran saa tuohonkin moodiin viritettyä kunhan saat jostakin viritysäänen tai -äänet, riippuen miten taitava olet. Itse rämpytän ihan normaalivirityksillä toistaiseksi.

Monen vuoden jälkeen tuli taas kitaraan tartuttua. Sointuja ja skaaloja on tarkoitus vedellä läpin nyt ensimmäiset kuukaudet. Ja omien biisien säveltäminen on tietenkin soittamisen suola.

 

[Cucamonga]

No kaveri opetti minulle vähän aikaa sitten: Kissin I was made for loving you, kyllä se kai jotenkin sujuukin. Kaverin "playlist" on kyllä laajempi. Äkkiseltään mieleen tulee ainakin Black Sabbathin Ironman ja Rolling Stonesin satisfaction.

 

[MiikaL]

Re: Moron

Viestin lähetti masaman
Kitara pitäisi virittää seuraavanlaisesti C#-G#-C#-F#-A#-D# ja tavallisilla kielillähän tuo on aika mahdotonta, en viitsinyt edes kokeilla:)

Kyllähän tuo on ihan mahdollista. C-vireellä nyt ei ole välttämättä kovin mukava soittaa, kun kielet lerpattavat pahimmassa tapauksessa otelautaa vasten, jos kovemmalla otteella soittaa.

Heh, tuntuu hauskalta lukea tuo oma viesti nyt, kun tajuaa, että eihän noissa poikien soitoissa ollut mitään ihmeellistä :) Kitaraa on jo tullut soitettua jonkun aikaa, ja nuo biisithän sitä heti ensimmäiseksi harjoiteltiin. Itseltä löytyy nyt Washburnin halpismalli, WR120, jota voin suositella. Halpa kitara, jolla pääsee erittäin hyvin alkuun. Pitää hyvin vireensä, nauhoja on tarpeeksi kunnon tilutukseen sekä humpukkerista lähtevät ihan hyvät saundit.

Olikin ihan unohtunut näin hyvä topic!

 

[masaman]

jos nyt hiukan taas funteerataan

Että jos vaikka akustisen yrittää saada tohon vireeseen niin V*tuikshan se menee, koska kielistä tulee niin perkeleen löysät... Mitäs tua nui, sain tos vähän urkittua infoa, että olis mahdollista hommailla hiukan erilaiset kielet että olis tuo viretilan saanti muulla kuin kännillä mahdollista.

 

[op777]

Vireistä...

Piti vallan tulla nyt mainostamaan kun täällä vireistä puhutaan, että oma 7-kielinen on nyt semmosessa kuin: A-D-G-C-F-A-D. Kielten paksuudet ovat "mielenkiintoiset" 011-014-018-036-052-064-070.

Ostin ohimennen Zakk Wylde boomers-setin ja tuolleenhan sen sai sitten johonkin kitaraan kiinni. Aika mukavalta kuulostaa kyllä kun ottaa tuosta vaikka A5-soinnun.

op777

 

[Veikko]

Eikö kitara enää vingu?

Tämmöinen ketju löytyi tuolta jostain..

Itse on vuoden verran tullut soiteltua enemmän tai vähemmän ja kaikenmaailman riffit on aika hallussa, mutta siihen se on kokolailla jäänytkin.

Koko soittaminenkin alkoi siihen tyyliin, että kitara käteen, netistä etitään tabsit ja siitä sitten vain hinkkaamaan niin kauan että onnistuu. Eli perusjuttujen opiskelu on ollut melko vajavaista.

Kitaratunneille tekisi mieli mennä, mutta aikaa ei tahdo riittää..

Mites muilla?

 

[peruspata]

Ohoh, hyvä, että tällainenkin ketju löytyi. Kitara vinkuu toisinaan kyllä juu. Kitaratunneille tekisi minunkin mieli, mutta yksityisellä ne maksavat, ja aika on muutenkin kortilla. Siksi olenkin tyytynyt soittelemaan itsekseni sekä seurakuntamme tilaisuuksissa ja ystävieni kanssa.

Tosin lauantaina löysin yhdestä musiikkiliikkeestä mielenkiintoisen kirjan, Sointuopas nimeltään. Yli 1000 sointua, siinä riittää vähäksi aikaa. Tarkoitukseni ei ole osata joka ikistä ulkoa, vaan löytää jotain mukavia pikku lisäväriä tuovia mausteita soittoon.

Täytyy kohta mennä jäähallille, taidan jatkaa illemmalla.