Niin epäseksikästä kun konsultointia onkin puolustaa, niin sanon kuitenkin että konsultin määritelmä EI ole henkilö joka kusettaa rahaa kunnalta.
Ei niin, sillä konsultti kusettaa rahaa myös valtiolta kuntien lisäksi.
Aiheesta ilmestyi juuri tuoreeseen tutkimukseen perustuva tietokirja "
Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton", jonka pohjana on laaja lähdekirjallisuus sekä yhteensä 50 haastattelua. Vastaajina ovat konsultit, virkamiehet, poliitikot ja tutkijat. Lisäksi kirjoittajat ovat lukeneet ministeriöiden tiliotteita, tuhansia tilitapahtumia ja konsulttien kanssa solmittuja sopimuksia.
Aiheesta tarkemmin
Ylen jutussa/haastattelussa. Tässä tutkimuksen pari avainkohtaa:
Virkamiehistä on vähennetty liki puolet 20 vuodessa. Virkamiesten tehtävät eivät kuitenkaan ole kadonneet, vaan niitä on alettu kutsua palveluiksi ja ne on tilattu ulkopuolisilta konsulteilta.
Henkilöstön vähentämisvimmassa rahan säästäminen on unohdettu. Valtion budjettitaloudessa konsulttityöt ovat lisääntyneet 143 miljoonalla vuosien 2006 ja 2009 välillä.
Konsulttidemokratian kirjoittajat kertovat, kuinka yhden hengen konsulttiyritys laskutti pelkästään vuonna 2010 valtiovarainministeriöltä 60 000 euroa. Vuotta aiemmin yritys laskutti 74 000 ja sitä edellisenä vuonna 58 000. Sopimuksia ei kilpailutettu.
Eli sen homman, minkä ennen teki virkamies virkavastuulla tekee nyt konsultti, jonka sopimuksia ei kilpailuteta.
Valtiolle palveluja myyvien konsulttien erikoisalat ovat moninaisia, kuten "ericksonilainen hypoteesi" ja "neurolingvistinen ohjelmointi".
Kuusela ja Ylönen toteavat tutkimuksessaan, että tehottomuus hyväksytään: moni konsultti tekee työtä, jonka voisi tehdä yksi palkattu työntekijä. Samaan aikaan sanotaan, että byrokraattinen julkinen sektori on uhka talouskasvulle.
Konsulttien erikoisalat ovat pääsääntöisesti täyttä paskaa, joista ei ole mitään käytännön hyötyä. Normaalit uudistukset ja prosessit pystyttäisiin tekemään palkatun työntekijän avullakin, siihen ei tarvita lipevää konsulttia.
Yritystaito Oy ilmoittaa olleensa ohjaamassa yli kymmentä kuntaliitosprosessia.
Konsulttidemokratian kirjoittajat toteavat, että Yritystaito Oy:n samana vuonna tekemät selvitykset kolmelle kunnalle olivat säästöarvioiltaan toistensa kopioita. Kuudelle kunnalle kuntaliitosta ehdotettiin täsmälleen samalla virkkeellä.
Sen kuin copy-pastettaa kunnan nimen eri kohtiin, niin kas näin valmistuu kätevästi kunnalle kuin kunnalle kuntaliitosprosessin konsultointi ja säästöarvio! One size fits all!
Tutkimuksensa lopuksi Hanna Kuusela ja Matti Ylönen toivovat, että konsulttien kilpailutus olisi ministeriöissä todellista. Julkisen sektorin ja valtio-omisteisten yritysten pitäisi toimia läpinäkyvästi ja olla tilivelvollisia ensin poliitikoille ja lopulta kansalle.
Lisäksi organisaatioissa pitäisi loputtoman arvioinnin sijaan luottaa työntekijän kykyihin.
Ministeriöiden ja ammattiliittojen tarkoitus ei ole jarruttaa uudistuksia tai ”strategioita”, kuten konsultit väittävät. Niiden tehtävänä on varmistaa, että demokratia ja sosiaaliset oikeudet otetaan yhteiskunnassa huomioon.
Julkisen sektorin tulee toimia läpinäkyvästi, ja peräänkuulutan ehdottomasti sekä tilivelvollisuutta että työntekijän kykyihin luottamista. Konsultilla ei ole tilivelvollisuutta eikä virkavastuuta, joten konsultteja ei pääsääntöisesti tarvita ohjaamaan tai toteuttamaan uudistuksia koska heidän lähtökohtansa on aivan erilainen. Yksityisen firman omistaja voi tietysti tehdä mitä lystää ja tehdä mitä jarisarasvuo käskee, mutta kuntien ja valtion toiminta perustuu muuhunkin kuin puhtaaseen liiketalouteen ja "kaverille kanssa"-konsulttien hankkimiseen ilman kilpailutusta.
Työntekijän erilaisissa rooleissa konsultteihin ja heidän työnsä tuloksiin tutustuneena voin sanoa, että organisaatioissa työmotivaatio ja työteho lähinnä laskee joka kerta, kun toteutetaan taas yksi loputon uudistus, ja uudistusta on tekemässä joku konsulttipelle, joka ei yleensä tiedä mitään koko alasta tai todellisista tarpeista. Kunhan vain tulee settiä jostain organisaatiomatriisista tai muutostarpeen tahtotilasta. Mitään ei organisaation eri osa-alueista edes tiedetä, ja samat litaniat kirjataan käytännöiksi, oli kyseessä sitten 150 hengen iso keskustayksikkö tai yhden miehen lähiötoimipiste.
Työntekijöiltä kysytään joskus muodon vuoksi kommentteja, mutta pääsääntöisesti niitä ei kuunnella eikä kriittisistä kommenteista tai omista ehdotuksista välitetä, vaikka tosiasiassa nimenomaan työntekijöillä olisi kompetenssia tehdä itse tarvittavat muutokset ja parantaa oikeastikin käytäntöjä. Erityisesti kun on kyse oman alan asiantuntijoista joilla on suurimmalla osalla korkeakoulututkinto ja kyky analyyttiseen ajatteluun sekä tähän päälle pitkän linjan työkokemusta alalta.
Hyvä kun tätä asiaa on nyt virallisesti tutkittu ja saatu mustaa valkoisella siitä, että konsultteihin upotettu raha on monella tavalla edesvastuutonta ja tehotonta veronmaksajien rahan haaskaamista. Konsulttien menoerät tulisi karsia valtion ja kuntien budjeteista tykkänään pois.